Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla kysyttiin marras–joulukuussa 2012 ja maalis–huhtikuussa 2013, miten vastaajat taivuttaisivat nimiä Aarre, Aleksis, Anette, Dennis, Klaus, Pilvi, Rae, Sade, Tuike ja Veli. Näistä nimistä on käytössä ainakin kahdenlaisia taivutusmuotoja, ja kyselyllä haluttiin selvittää eri taivutustapojen yleisyyttä sekä sitä, mitä eri taivutustavoista yleensä ajatellaan.
Kyselyssä tuli täydentää seuraavat lauseet genetiivi- ja partitiivimuodoilla: Tapasin Annan ja [Aarre]; Tervehdin Annaa ja [Aarre]. Halutessaan saattoi kertoa myös, oliko kuullut muunlaista taivutusmuotoa. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 455 ja toiseen 294 henkilöä. Vastauksia tullaan käyttämään Kotimaisten kielten keskuksessa tekeillä olevan etunimien taivutusluettelon tausta-aineistona. Verkkokyselyitä järjestetään jatkossa tarpeen mukaan.
Matille ja Anettelle
Suurin osa etunimistämme on suomen kieleen mukautunutta lainanimistöä (Matti, Pekka, Riitta), joka on taivutuksen kannalta ongelmatonta. Kielitajumme kertoo tutun Matti-nimen taipuvan Matin. Nimen sisällä ns. kaksoiskonsonanttina esiintyessään k, p ja t mukautuvat aina astevaihteluun, eli kk, pp ja tt vaihtelevat k:n, p:n ja t:n kanssa. Osassa suomen murteita tosin kaksoiskonsonantit säilyvät nimeä taivutettaessakin: murteissa saatetaan sanoa Aappo : Aappon, Riitta : Riittan, mutta yleiskielessä kuitenkin aina Aapon, Riitan (ks. Kielikello 4/2012).
Poikkeuksellisesti taipuvat esimerkiksi ranskalaistyyppiset -tte-päätteiset nimet, joita usein taivutetaan myös astevaihteluttomana, siis Anette : Anetten, Janette : Janetten . Kyselyyn vastanneista hieman yli puolet taivutti Aneten ja vajaa puolet Anetten.
Dennis ja Klaus
Suomalaiset s-loppuiset etunimet taivutetaan useimmiten ks:llisinä, kuten Iiris : Iiriksen. Vierasperäiset nimet taivutetaan yleensä käyttämällä i-sidevokaalia, esimerkiksi Charles : Charlesin. Taivutuksessa on kuitenkin horjuntaa. Dennis-nimen kohdalla vastauksista käy ilmi muutamien vastaajien miettineen, olisiko kyseessä vierasmaalaisen henkilön nimi. Siinä tapauksessa he taivuttaisivat Dennisin, kun taas suomalaista nimeä Denniksen. Ks:llinen taivutus oli kyselyssä hivenen yleisempi.
Aleksis-nimeä on vanhastaan taivutettu eri tavalla kuin muita vokaali + s -loppuisia nimiä: Aleksin. Osa vastaajista oli tietoisia tästä. He kuitenkin ajattelivat, että nimi voi näin taivutettuna sekaantua viime vuosina suosittuun Aleksi-nimeen. Vastaajista 76 prosenttia taivuttikin genetiivissä mieluiten Aleksiksen. Vastaajista 10 prosenttia taivutti Aleksin ja 10 prosenttia Aleksisin.
Klaus-nimen genetiivin taivutus Klaun on ollut perinteinen aiempien vuosisatojen aikana. Esimerkiksi Suomen historiasta on tunnettu Lauri Klaunpoika Fleming. Myöhemmin rinnalle tuli ks-vartaloinen, äänteellisesti raskaampi Klauksen-taivutus. Viime vuosina on yleistynyt taivutus Klausin, jonka suosio kävi ilmi kyselyssäkin. Tavoitteena on ilmeisesti ollut helpottaa taivutusta ja ehkä sekin, että nimi on rinnastettu muihin vieraskielisiin s-loppuisiin nimiin. Toisaalta myös itse nimi Klaus on rakenteeltaan suomen kielelle vieras, sillä kielessämme ei ole alkuperäisiä yksitavuisia au-diftongin sisältäviä sanoja.
Yleissanan sisältävät etunimet
Useimmat vastaajat halusivat säilyttää yleissanan sisältävät nimet Pilvi, Veli, Aarre, Rae, Tuike ja Sade taivutettaessakin mahdollisimman muuttumattomana. Näin nimet myös etääntyvät vastaavista merkityksistään. Suosittiin siis yleisemmin Pilviä kuin Pilveä. Myös Veljen-taivutus koettiin liian häiritseväksi, joten mieluummin taivutettiin Velin. Aarren-taivutus on yli kaksi kertaa yleisempi kuin Aarteen, jota jotkut pitivät merkitykseltään liian konkreettisena, varsinkin, jos kyse ei ole itselle rakkaasta ihmisestä.
Rae ja Tuike eivät ole etuniminä kovin yleisiä. Molemmat esiintyvät Suomessa myös sukuniminä; Rae on sukunimenä noin 200 henkilöllä, jolloin sitä taivutetaan kuten vastaavaa yleissanaa (Rae : Rakeen : Raetta). Osa vastaajista kertoi mieltäneensä Rae-nimen enemmänkin ulkomaalaisen tyyliseksi. Eniten esitettiinkin taivutusta Raen. Vieraskielisenä Rae on voinut syntyä esimerkiksi englanninkielisen Rachel-nimen pohjalta.
Tuike-nimeä on suositettu taivutettavan vastaavan appellatiivin taivoin Tuikkeen, jos tavoitellaan yleissanan positiivista ja miellyttävää merkitystä. Vastaajista kuitenkin kaksi kolmesta piti parempana taivutusta Tuiken.
Saden vai Sateen?
Sade-nimen taivutus tuntui vastaajista erityisen hankalalta, sillä monien mielestä muoto Saden tuntui yhtä vieraalta kuin Sateenkin. Liki kaksi kolmesta piti parempana taivutusta Saden ja joka kolmas Sateen.
Joskus nimen taivutuksessa auttaa sen taustan tunteminen. Nimi Sade on selvästi yleistynyt 1980-luvulla, jolloin englantilainen laulaja, taiteilijanimeltään Sade Adu, tuli tunnetuksi. Osa Sade-nimen saaneiden lasten vanhemmista ehkä tuolloin mieltyi laulajan nimeen, sanahan oli jo valmiiksi suomen kielessä tuttu. Osa vanhemmista taas on luultavasti ajatellut pelkästään luonnonilmiötä sade, minkä voinee päätellä Sade Helmi ja Sade Tuuli -tyyppisistä nimiyhdistelmistä. 2000-luvulla nimen suosio on kasvanut – samaan aikaan ovat yleistyneet eräät muutkin luontoon liittyvät etunimet, kuten Lumi, Kivi ja Paju. Sade-nimisiä naisia on Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan noin 370.
Toisinaan etunimet syntyvät lyhentymällä toisesta nimestä.1800-luvun lopusta ovat olleet käytössä, usein jälkimmäisinä etuniminä, nimet Sadelma ja Sadetta. Sade-nimen voi ajatella lyhentyneen niistä samalla tavalla kuin Kalevalasta tuttu Tuulikki on lyhentynyt nimiksi Tuula ja Tuuli. Sadetta-nimen taas voi tulkita lähtökohdiltaan vieraslähtöiseksi, mutta se on saatettu löytää almanakastakin. Nimittäin vielä vuonna 1886 almanakassa ennustettiin säätä, ja esimerkiksi mikkelinpäivän 3.10.1886 kohdalla, nimen Ewald vieressä, ennustuksena luki Sadetta.
Aarrea vai Aarretta?
Kyselystä käy ilmi, että osa vastaajista taivutti muutamia etunimiä partitiivissa eri taivutuskaavan mukaan kuin genetiivissä. Aarre ja Sade taivutettiin genetiivissä useimmiten Aarren ja Saden, ja saman taivutuskaavan mukaisia olisivat partitiivit Aarrea ja Sadea (Aarre : Aarren : Aarrea ja Sade : Saden : Sadea). Niidenrinnalle nousivat kuitenkin taivutuskaavan Aarre : Aarteen ja Sade : Sateen mukaiset taivutukset Aarretta (40 %) ja Sadetta (50 %).
Osa Dennisin-muodon valinneista taivutti partitiivissa Dennistä, joka vastaa ks:llistä taivutuskaavaa Dennis : Denniksen : Dennistä. Partitiivissa on Raetta-taivutus rae-sanan mukaisesti tuntunut luontevammalta (50 % valitsi sen) kuin muodot Raeta (26%) ja Raea (22%).
Puheessa tällainen poikkeama taivutuskaavasta on ehkä spontaania. Valitaan vaistomaisesti tutumpi taivutusmuoto, koska nimen vartalo ei taivutuksessa muutu. Tuike-nimeä sen sijaan taivutetaan enimmäkseen saman taivutuskaavan mukaan, siis joko Tuike : Tuikkeen : Tuiketta tai Tuike : Tuiken : Tuikea.