Miten puhua intiaaneista?
Näkökulma 3/2020

Riku Hämäläinen

Miten puhua intiaaneista?

Sanan intiaani käyttö on viime vuosina ollut esillä erilaisissa yhteyksissä. Julkinen keskustelu sanan käyttökelpoisuudesta heräsi esimerkiksi syksyllä 2019, kun mediassa uutisoitiin Suomen kansallismuseon Mesa Verde ‑kokoelman ihmisjäänteiden ja hautaesineiden palauttamisesta Yhdysvaltain lounaisalueen intiaaneille. Joissain yhteyksissä intiaani-sanan käyttöä arvosteltiin, sillä sen sanottiin olevan halventava nimitys. Onko se halventava? Pitäisikö sen käytöstä luopua?

Olen itse joutunut pohtimaan sanaa ja sen käyttöä niin akateemisessa kielenkäytössä tutkijana kuin tieteen popularisoinnissa näyttelyiden ja tilaisuuksien järjestäjänä sekä yleistajuisen erikoislehden päätoimittajana. Muodostaakseni kokonaiskuvan asiasta olen tutkinut sanan historiaa ja käyttöä sekä keskustellut siitä niin eri alojen tutkijoiden kuin Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden kanssa. Seuraavassa tarkastelen sanaa ja sen käyttöä omien tutkimusteni kautta erityisesti Pohjois-Amerikan kontekstissa sekä pohdin suomenkielisen sanan merkityksiä.

Erilaisia käsityksiä alkuperästä

Sana intiaani perustuu Kristoffer Kolumbuksen erehdykseen. Etsiessään meritietä Intiaan Kolumbus päätyi vuonna 1492 Bahamasaarille ja luuli saapuneensa päämääräänsä. Tuohon aikaan Intiaksi kutsuttiin laajaa aluetta Etelä- ja Itä-Aasiassa. Kolumbus myös luonnollisesti kutsui tapaamiaan ihmisiä intialaisiksi, indios. Tämä löytyy Kolumbuksen 15. helmikuuta 1493 päivätystä kirjeestä, jossa hän kertoo intialaisten kutsuvan saarta, jolle hän ensimmäisenä saapui, Guanahaníksi: ”– – los Indios la llaman Guanahaní”.

Kolumbuksen kirjeestä tuli suosittu, ja siitä julkaistiin samana vuonna ainakin yksitoista painosta Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Alankomaissa. Universidad Nacional Autónoma de México eli Meksikon kansallinen autonominen yliopisto on julkaissut Kolumbuksen kirjeen verkkolehdessään (linkki kirjeeseen jutun lopussa).

Kirjailija ja ympäristöaktivisti Peter Matthiessen esitti vuonna 1984, että nimitys indios ei johtuisikaan Kolumbuksen erehdyksestä. Matthiessenin mukaan Kolumbus kutsui tapaamiaan alkuperäisasukkaita ”Jumalan lapsiksi”, espanjaksi niños de Dios, koska he hänen mielestään elivät kuin Jumalan lapset. Tästä sitten olisi muotoutunut in Dios, josta lopulta olisi syntynyt termi indios.

Myös muskogee-tietäjä Bear Heart kertoo tämän tarinan suomennetussa, erityisesti uushenkisyyden piirissä suosiota saaneessa kirjassaan Äitini tuuli (Gummerus, 2005). Amerikan intiaaniliikkeen johtajana toiminut lakota Russel Means on puolestaan pitänyt sanaa Indian parempana kuin Native American juuri siksi, että se tarkoittaisi Jumalan lapsia.

Sanojen ja sanontojen alkuperään keskittyvän wordorigins.org-sivuston perustaja ja toimittaja David Wilton kuitenkin huomauttaa kirjassaan Word Myths (Oxford University Press, 2004), että Matthiessenin esittämä tulkinta on virheellinen. Nimitys niños de Dios ei esiinny missään Kolumbuksen kirjoituksissa.

Nimitysten suuri kirjo

Indus-virrasta nimensä saanut Intia tunnettiin Euroopassa jo kauan ennen Kolumbusta, jonka käyttämä indio on johdettu suoraan maan nimestä India. Emeritaprofessori Kaisa Häkkisen mukaan intiaani on todennäköisesti lainattu suomeen ruotsin sanasta indian (Nykysuomen etymologinen sanakirja, hakusana intiaani). Tässä merkityksessään sana on peräisin espanjan sanasta indiano, jonka taustalla oleva latinan indiānus on alun perin tarkoittanut intialaista eli Intian asukasta. Myöhemmin, kun huomattiin Kolumbuksen erehtyneen ja Amerikan olevan oma maanosansa, alettiin selvyyden vuoksi puhua Länsi-Intiasta ja Itä-Intiasta.

Espanjaan perustuu myös englannin sana Indian, ja erotukseksi intialaisista käytetään Amerikan alkuperäisasukkaista usein nimitystä American Indians. Nimitys yleistyi kuitenkin vasta 1700-luvulla. Siihen saakka eurooppalaiset olivat kutsuneet alkuperäisasukkaita monella tavalla, muun muassa ”amerikkalaisiksi” (Americans), ”villeiksi” (savages) tai ”alkuasukkaiksi” (natives), mutta toki myös kunkin kansan nimellä (joko muiden antamalla tai kansan omalla nimellä) silloin, kun olivat läheisemmin tekemisissä heidän kanssaan.

Suomen intiaani on todennäköisesti lainattu ruotsin sanasta indian.

Esimerkiksi suomalainen tutkimusmatkailija Pehr Kalm nimittää matkakirjassaan En Resa til Norra America (1753–1761) alkuperäisasukkaita niin ”intiaaneiksi” (Indianerna), ”villeiksi” (Willarne), ”intiaaneiksi eli amerikkalaisiksi” (Indianerna eller Americanerna), ”villeiksi eli villeiksi amerikkalaisiksi” (Willarne eller de Wille Americaner), ”villeiksi intiaaneiksi” (Willa Indianer) kuin ”villeiksi eli intiaaneiksi” (Willarne eller Indianerne). Hän mainitsee myös nimeltä joitakin kansoja, esimerkiksi illinois, huron ja mi'kmaq.

Siirtomaa-aikana Amerikan mantereelle muuttaneet eurooppalaiset identifioivat itsensä englantilaisiksi, ranskalaisiksi, hollantilaisiksi jne. oman emämaansa mukaan. Amerikan yhdysvaltojen itsenäistymisen myötä eurooppalaistaustaiset amerikkalaiset halusivat identifioitua uuden maansa kansalaisiksi, joten vanhan identiteetin sijaan tuli amerikkalainen identiteetti. Jos he olivat amerikkalaisia, eivät ”alkuasukkaat” tai ”villit” voineet olla amerikkalaisia. Nimitys Indian alkoi yleistyä.

Alkuperäisasukkaat itse eivät kuitenkaan kokeneet olevansa mikään yhtenäinen ryhmä suhteessa tulokkaisiin. He identifioivat itsensä oman kansansa jäseniksi, ja oma kansa kävi sotaa muiden kansojen kanssa ja liittoutui eurooppalaisten siirtomaiden kanssa omia vihollisiaan vastaan. Yhä tänä päivänä he kokevat olevansa identiteetiltään ensisijaisesti oman kansansa jäseniä ja vasta sen jälkeen yleensä alkuperäisväestöä, kuten omat haastateltavanikin ovat asian selvästi ilmaiseet.

Yhdysvallat ja Kanada eri linjoilla

1960-luvulta lähtien, Amerikan alkuperäiskansojen kansalaisoikeustaistelun myötä, Indian on alkanut saada kielteisiä sivumerkityksiä ja se on alettu kokea vaihtelevassa määrin kielteiseksi. Termin tilalla käytetäänkin erilaisia ilmauksia: Yhdysvalloissa on käytössä Native Americans eli ”alkuperäiset amerikkalaiset” ja Kanadassa First Nations tai First Peoples eli ”ensimmäiset kansat”.

Sanan American katsotaan usein viittaavan nimenomaan Yhdysvaltoihin, joten Kanadan alkuperäisväestölle on pitänyt keksiä oma poliittisesti korrekti nimityksensä. Tosin jotkut Kanadan alkuperäiskansoihin kuuluvat ovat sanoneet, että nimitys Native Americans kuvaa heitä kaikkia kansalaisuudesta riippumatta. Ovathan he kaikki Amerikan mantereen alkuperäisiä asukkaita. Kun puhutaan yhdessä sekä Yhdysvaltain että Kanadan alkuperäisväestöstä, käytetään usein ilmausta Native North Americans, ”alkuperäiset pohjoisamerikkalaiset”.

On kuitenkin muistettava, että kaikki nämä nimitykset ovat muiden kuin alkuperäiskansojen itsensä keksimiä. Niitä myös käytetään yleensä muissa konteksteissa kuin alkuperäiskansojen itsensä kesken.

Pohjois-Amerikan kahdessa valtiossa ei siis ole alueen alkuperäiskansoille yhteistä, poliittisesti korrektiksi miellettyä termiä. Eri valtioissa puhutaan alkuperäisväestöstä eri termein, vaikka heidän itsensä näkökulmasta valloittajien vetämä valtiollinen raja on mielivaltainen.

Kanadan tsimshian-kansan lax kw’alaams ‑heimokunnan lippu.

Kanadan tsimshian-kansan lax kw’alaams ‑heimokunnan lippu.

Kuva: Riku Hämäläinen

Yhdysvaltain ja Kanadan välillä on myös jonkin verran eroa suhtautumisessa termiin Indian. Termi esiintyy yhä Kanadan lainsäädännössä, mutta sen käyttö muissa yhteyksissä tulkitaan helposti loukkaavaksi. Termin käyttöä vältetään kaikin keinoin ja sen suhteen ollaan hyvin varovaisia etenkin virallisissa yhteyksissä.

Yhdysvalloissa Indian esiintyy niin ikään lakiteksteissä, mutta sen lisäksi termiä käytetään yleisesti myös muissa virallisissa yhteyksissä. Yhdysvalloissa esimerkiksi on intiaanireservaatteja (Indian Reservations) ja joidenkin intiaanikansojen virallisessa nimessä esiintyy sana Indian, kuten nimissä Catawba Indian Nation, Oneida Indian Nation ja Samish Indian Nation.

Myös Yhdysvaltain kansallisen intiaanimuseon nimi on The National Museum of the American Indian ja museo julkaisee lehteä American Indian. Museon päämääränä on mm. toimia Amerikan alkuperäiskansojen asiallisena tiedotuskanavana. Museon johtajana on pawnee Kevin Gover, joka käyttää omissa kirjoituksissaan termiä Indian. Lisäksi intiaanien oman, alkuperäisväestön oikeuksia ajavan aktivistiliikkeen nimi on American Indian Movement.

Mielipiteet vaihtelevat

Nimitykset ja niiden käyttö vaihtelevat myös intiaanien itsensä kesken. Diné-kansaan kuuluva Amanda Blackhorse, joka tunnetaan erityisesti Washington Redskins ‑jalkapallojoukkueen tuotemerkkiä vastaan nostetusta kanteesta, kysyi muilta alkuperäiskansoihin kuuluvilta, miten he haluavat itseään kutsuttavan. Vuonna 2015 Indian Country Today ‑lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan ”Native American vs. Indian” hän toteaa, että nimitykset ovat tärkeitä, mutta asiassa ei ole olemassa yksinkertaista tai yhtä yksittäistä vastausta.

Kaikki Blackhorsen haastateltavat sanoivat olevansa ensisijaisesti oman kansansa tai klaaninsa jäseniä. Esimerkiksi kiowa Courtney Tsotigh-Yarholar sanoi, ettei hän välttämättä identifioi itseään mihinkään muuhun kuin omaan kansaansa. Tilanteen mukaan voi olla tarkoituksenmukaista puhua termillä American Indian, mutta alkuperäiskansoihin kuulumattomien on myös tärkeää viitata kansaan eikä vain yleisnimitykseen. ”Kiowa on tarkka määritelmä, mitä minä olen”, Tsotigh-Yarholar totesi.

Taustaltaan diné Kiarra Spottsville kertoi, että hänen mielestään nimitykset Native American ja American Indian ovat useimmiten hyväksyttäviä, mutta ei pelkkä Indian. Hänen mukaansa Indian viittaa paitsi intialaisiin myös vanhaan käsitykseen alkuperäiskansoista. Indian muistuttaa häntä siitä, kuinka ihmiset käyttävät nimitystä ”punanahka” tietämättömyyttään. Hänen mielestään alkuperäiskansoihin kuulumattomien tulisi käyttää termejä Native American tai indigenous (’alkuperäinen’). Myös shoshone Willow Abrahamson pitää parhaimpana termiä indigenous, mutta on tyytyväinen myös termeihin Native American tai American Indian. Hän pitää termistä indigenous siksi, että alkuperäiskansaisuus tarkoittaa hänelle olemista läsnä, yhdessä paikassa maan päällä. Se myös identifioi oman kansan paikannettuna itseen.

Lakota Dyani White Hawk puolestaan kertoi, että hän ei käytä koskaan termiä American Indian puheessa mutta voi käyttää sitä kirjoittaessaan, koska se on kirjoitetussa kielessä niin yleisesti käytössä. ”Hallinnollisessa ja akateemisessa kielessä me olemme edelleen nimitykseltämme American Indian”, hän totesi. Termiä Indian White Hawk puolestaan käyttää perheen ja ystävien kesken, sillä silloin voi olla rennosti miettimättä poliittisia merkityksiä. Hän painotti lisäksi, että termi Indian on syytä muistaa ja myös kunnioittaa sitä, että se oli yleinen termi sukupolvi sitten.

Omista haastateltavistani esimerkiksi Kanadan Brittiläisestä Columbiasta kotoisin oleva tsimshian Hagwil-Gáax eli Edward Bryant ei näe sanassa Indian ongelmaa. Hänen mielestään myös saksan Indianer, ranskan Indien, italian indiano tai suomen intiaani ovat aivan hyväksyttäviä. Bryant itse käyttää termiä Indians puhuessaan Amerikan alkuperäiskansoista, intialaisiin hän viittaa ilmauksella Asian Indians.

Yhdysvaltain Etelä-Dakotassa sijaitsevasta Pine Ridgen intiaanireservaatista (Pine Ridge Indian Reservation) kotoisin oleva lakota Thomas Yellow Hair puolestaan sanoi, että Indian on vain nimitys muiden joukossa eikä esimerkiksi Native American ole yhtään sen parempi. Hänelle itselleen identiteetti muodostuu oman kansan kautta, hän on lakota.

Olen keskustellut sekä Bryantin että Yellow Hairin kanssa termeistä pitkään. He molemmat ilmaisivat selkeästi, että he puhuvat omasta puolestaan, kyse on heidän henkilökohtaisesta mielipiteestään ja siitä, miten he itse asian kokevat. Saman totesi myös Amanda Blackhorsen haastattelema lakota Frank Waln. Hän sanoi puhuvansa vain omasta puolestaan. ”Jos kysyt kymmeneltä ihmiseltä, saat kymmenen erilaista vastausta”, hän totesi Blackhorselle.

Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa mielipidettä, eikä kukaan voi puhua kaikkien puolesta.

Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa mielipidettä, eikä kukaan voi puhua kaikkien puolesta. Kukaan ei voi esiintyä kaikkien Amerikan alkuperäiskansojen edustajana, sillä kenellekään ei ole annettu sellaista mandaattia – ei alkuperäiskansojen itsensä eikä kenenkään muunkaan taholta. Esimerkiksi joskus julkisesti asioihin kantaa ottavat, alkuperäiskansojen edustajina esiintyvät henkilöt edustavat omaa näkemystään tai korkeintaan omaa järjestöään tai yhteisöään – jos heille on annettu valtuudet puhua sen puolesta.

Kaiken kaikkiaan mielipiteet termien käytöstä vaihtelevat suuresti. Varsin mielenkiintoista on ollut huomata, että termi American Indian tuntuu olevan ongelmallisempi muiden kuin alkuperäiskansojen itsensä parissa tai heidän kulttuurisessa kontekstissaan. Esimerkiksi eräältä yhdysvaltalaiselta museolta ilmestyi julkaisu, johon kirjoitti myös alkuperäiskansaan kuuluva henkilö. Hän käytti tekstissään sanaa Indian, mutta julkaisun alkuperäiskansaan kuulumaton toimittaja muutti hänen jokaisen Indian-sanansa muotoon Native American. Käytän itsekin nimitystä Native North Americans erään suomenkielisen artikkelini englanninkielisessä tiivistelmässä, vaikka itse artikkelissa puhun intiaaneista.

Espanjan indio

Pohjois-Amerikassa suhtautuminen sanaan Indian siis vaihtelee, mutta espanjankielisessä Amerikassa sanasta indio sen sijaan on tullut kiistatta kyseenalainen sana, jolla on halventava merkitys. Sitä käytetään usein haukkumasanana (ei vain intiaaneja vaan myös muita kohtaan) tarkoittaen likaista, sivistymätöntä, köyhää, tummaihoista ja yleensä epämieluista. Latinalaisessa Amerikassa indio on siis hyvin selvästi kielteinen. Tällaista sanaa ei tietenkään ole soveliasta käyttää, ei alkuperäisasukkaista eikä muistakaan.

Entä suomen intiaani?

Kaisa Häkkisen mukaan (kolumni Saako intiaanista puhua? Tiede-lehti 14/2019 sekä henkilökohtainen sähköposti) sana intiaani on esiintynyt suomen kielessä ensi kerran vuoden 1642 Bibliaan liitetyissä selityksissä, jossa sillä on tarkoitettu intialaista tai hindua. Sana esiintyy selityksissä kahdessa muodossa: Indiani ja Indianeri.

Häkkinen myös toteaa, että 1700-luvun jälkipuoliskolla intiaani-sanalla alettiin tarkoittaa Intian asukkaiden lisäksi Amerikan alkuperäisasukkaita. Lopulta 1800-luvulla termi vakiintui tarkoittamaan yksinomaan Amerikan alkuperäisasukkaita, kun Intian asukkaita alettiin kutsua intialaisiksi. Suomen kielessä intiaani on ensi kertaa mainittu nykymerkityksessään vuonna 1761 Abraham Achreniuksen kirjassa Hengelliset historiat. Siinä Achrenius puhuu intiaanien käännytystyöstä Länsi-Intiassa eli Amerikassa (West-Indiassa eli Americasa) käyttäen sekä sanaa Indianeri (”…nämä Indianerit eli pacanat…”) että Indiani (”Cosca nyt nämä Indiani parat…”).

Espanjankielisessä Amerikassa sana indio on selvästi halventava, ja englannin Indian-sanan käyttökelpoisuus puolestaan on osin kiistanalainen. Suomen intiaani juontaa juurensa samaan alkuperään kuin indio ja Indian, mutta sillä ei enää ole sekaannusta aiheuttavaa kaksoismerkitystä (’Amerikan alkuperäisasukas’ ja ’intialainen’). Mielestäni Suomen intiaani-sanalla ei myöskään ole alkuperäisasukkaista puhuttaessa vastaavaa kielteistä painolastia kuin Amerikassa, ja erityisesti Latinalaisessa Amerikassa.

Sanojen varsinainen merkitys syntyy käyttötilanteessa. Minulle ei ole tullut vastaan kontekstia, jossa sana intiaani voitaisiin katsoa loukkaavaksi, puhuttiin sitten Pohjois- tai Etelä-Amerikan alkuperäiskansoista. Eri asia on käyttää sanasta muunnosta inkkari, joka esiintyy paitsi lastenkielessä myös sävyltään kenties halventavana arkikielessä.

Sanaa intiaani on välillä kritisoitu myös siitä, että se niputtaa Amerikan alkuperäisasukkaat yhdeksi ryhmäksi. Toki se on yleistävä termi, onhan pelkästään Yhdysvalloissa virallisesti rekisteröityjä alkuperäiskansoja yli 570 ja Kanadassa yli 630. Joskus kuitenkin tarvitaan yleiskäsitteitä. Se, että termi on yleistävä, ei tee siitä merkitykseltään halventavaa tai loukkaavaa. Puhumme myös eurooppalaisista, aasialaisista tai afrikkalaisista ilman, että sanoilla on loukkaavaa sävyä. Yhtä lailla poliittisesti korrekteiksi katsotut nimitykset Native Americans, First Nations tai Amerikan alkuperäiskansat ovat yleistäviä termejä.

Vaikka sanat pysyisivät ennallaan, niiden merkitys saattaa muuttua. Suomen intiaani-sanan kohdalla en kuitenkaan ole havainnut merkityksen muuttumista tai sitä, että sille olisi muodostunut negatiivisia konnotaatioita. Mielestäni suomen kielessä sanaa intiaani voidaan siis pitää neutraalina. Toivoisin, että se myös sellaisena säilyy. Intiaani on selkeä, lyhyt ja toimiva yleisnimitys, jonka tilalle on hyvin vaikea keksiä toista yhtä toimivaa sanaa.
 

Kristoffer Kolumbuksen espanjankielinen kirje Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston verkkosivuilla:
www.pudh.unam.mx/perseo/primera-carta-de-colon-1493

Riku Hämäläinen
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti sekä tieteellisen Pohjoisen Etnografian Seuran ja yleishyödyllisen Suomen intiaaniyhdistyksen puheenjohtaja.
Takaisin ylös