Kansan suussa yhteisön kommunikaatiotarpeisiin syntyneet paikannimet ovat kaikki alkujaan olleet merkitykseltään ymmärrettäviä. Niissä on yleensä paikanlajia kuvaava sana, kuten sana järvi nimessä Kalajärvi tai sana mäki nimessä Riihimäki. Tämä on tarkoituksenmukaista: kun järveä kutsutaan järveksi ja mäkeä mäeksi, nimi välittää kuulijalle heti olennaista tietoa paikasta.

Nimen tarjoamaa informaatiokanavaa kannattaa hyödyntää myös suunnitelluissa nimissä. Hyvästä julkisesta nimestä käy heti selvästi ilmi, millaiseen kohteeseen se viittaa − oli kyseessä sitten paikka, viranomainen tai palvelu. Tämä onnistuu, kun nimessä käytetään kohdetta kuvaavaa sanaa. Osoitenimen tunnistaa osoitenimeksi esimerkiksi sanoista tie ja kuja, kun taas viranomaisen nimen loppuosiksi sopivia ovat esimerkiksi virasto, keskus ja laitos.

Virastoista toimialoja

Joissakin nimissä käytetään loppuosana sanaa toimiala. Kielitoimiston sanakirjan mukaan toimiala tarkoittaa sitä alaa, jolla jokin tai joku toimii tai työskentelee. Esimerkiksi yrityksen on ilmoitettava Kaupparekisteriin kirjautuessaan päätoimialansa Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaan. Myös kunnissa virastojen ja lautakuntien hoitamat tehtävät kuuluvat perinteisesti tiettyyn toimialaan, joita voivat olla esimerkiksi tekninen toimiala tai sivistystoimiala.

Helmikuussa 2018 Teppo Sillantaus ihmetteli Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä toimiala-sanan toisenlaista käyttöä. Helsingin kaupunki toteutti vastikään organisaatiomuutoksen, jossa virastoista luovuttiin ja niiden tilalle tuli toimialoja. Esimerkiksi päätöksen Kallion lukion opettajan erottamisesta oli tehnyt kasvatuksen ja koulutuksen toimiala:

Näin Helsingin kaupunki pahoinpitelee kuntalaisten kielitajua. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla toimii viranomainen, joka kutsuu itseään nimellä kasvatuksen ja koulutuksen toimiala. On siis olemassa toimiala, jolla toimii toimiala.

Myös Metro-lehden tekstiviestipalstalla nimimerkki EEROO otti kantaa organisaatiouudistuksen aiheuttamiin nimenmuutoksiin alkuvuonna:

Ennen oli kaupunkisuunnitteluvirasto (KSV). Nyt organisaatiomuutoksen myötä siitä on tullut osa Helsingin kaupungin ympäristön toimialasta. Miksei tätä nimeä voida lyhentää vaikka Ympäristövirastoksi?

Uudistuksen myötä toimiala-sanaa on siis alettu käyttää sen vakiintuneesta merkityksestä poiketen. Helsingin kaupungin organisaatiossa se viittaa tietystä asiakokonaisuudesta vastaavaan viranomaiseen. Suurimpien kaupunkien verkkosivujen ja organisaatiokaavioiden perusteella vaikuttaa siltä, että käytäntö on tavallinen muuallakin: viranomaisina toimivat usein toimialat ja niiden alaorganisaatioina palvelut tai palvelukokonaisuudet. Viranomaiseen viittaavia sanoja, kuten virasto, keskus tai laitos, ei juurikaan näe.

Viranomaisina toimivat usein toimialat ja niiden alaorganisaatioina palvelut tai palvelukokonaisuudet.

Osastoistakin toimialoja

Toimiala-sanaan voi törmätä nimissä vielä kolmannessakin yhteydessä. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriössä on hallinto- ja kehittämistoimiala ja Liikenteen turvallisuusvirastossa Liikennevälineet-toimiala. Näissä nimissä toimiala tarkoittaa viraston alaorganisaatiota, osastoa tai yksikköä.

Toimiala voi siis tarkoittaa nimissä alaa, jolla viranomainen toimii, tai sitten viranomaista tai viranomaisen osaa. Kun merkitykseltään abstraktia sanaa käytetään vaihdellen toisilleen läheisistä, mutta erillisistä käsitteistä, nimistä tulee helposti viittauskohteeltaan epäselviä. Ei siis ihme, etteivät esimerkiksi helsinkiläiset ole nielleet nimenmuutoksia purematta.

Toimiala-loppuisten nimien ongelmista

Toimiala viranomaisen tai osaston nimenä on myös käytössä ongelmallinen. Kielenkäyttäjien on vaikea tietää, pitäisikö esimerkiksi Sosiaali- ja terveystoimiala kirjoittaa viranomaisen nimenä isolla vai pienellä alkukirjaimella.

Valtionhallinnon virastojen nimet suositetaan kirjoittamaan isolla alkukirjaimella, kun taas perinteiset kuvailevat kuntien virastojen nimet sekä toimialojen ja osastojen nimet kirjoitetaan yleensä pienellä alkukirjaimella. Iso alkukirjain lienee parempi nimessä Sosiaali- ja terveystoimiala, kun kyseessä on viranomaisen nimi. Tällöin on helpompi hahmottaa, että kyse on nimenomaan viranomaisesta eikä toimialasta yleensä.

Kun toimialaa käytetään yleiskielestä poiketen, oman työpaikan tai tietystä asiakokonaisuudesta vastaavan tahon kertomisesta tulee helposti monimutkaista ja kielellisesti epätaloudellista. Jos asukas haluaa Helsingissä tiedustella esimerkiksi päiväkoteihin liittyvistä asioista, hänen on otettava yhteyttä Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen palvelualueeseen. Huomattavasti näppärämpää olisi ottaa yhteyttä esimerkiksi varhaiskasvatusvirastoon.

Abstraktit ilmaukset voivat johtaa siihen, että vastuussa olevan tahon hahmottaminen ja löytäminen vaikeutuu.

Abstraktit ilmaukset voivat johtaa siihen, että vastuussa olevan tahon hahmottaminen ja löytäminen vaikeutuu. Voiko toimiala ylipäätään tehdä päätöksiä? Entä voiko sillä olla käyntiosoite?

Vakiintuneita sanoja ei ole syytä vältellä

Kun virastoja ja osastoja korvataan toimialoilla, kyse lienee tavallisesta kielen ilmiöstä: kun sanat saavat kielitajussa kuviteltua negatiivista sävyä, ne halutaan korvata uusilla, tuoreemmilla ilmauksilla. Ilmeisesti osastot ja yksiköt koetaan vanhanaikaisiksi ja − nurinkurista kyllä − myös organisaatiolähtöisiksi, vaikka kyseiset sanat ovat vakiintuneita, neutraaleja ja helppokäyttöisyydessään sekä työntekijöitä että asiakkaita palvelevia.

Viranomainen saa toki pyrkiä luomaan itsestään nykyaikaista ja asiakaslähtöistä mielikuvaa. Sanojen käyttö yleiskielisestä merkityksestä poiketen on kuitenkin aina huono idea nimien asiallisuuden, selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta.

Vuonna 2016 Kotimaisten kielten keskus otti kantaa sanan hyvinvointikeskus käyttöön sairaalan nimessä. Sitä ei pidetty sopivana, koska hyvinvoinnilla viitataan yleiskielessä usein aivan toisenlaisiin palveluihin, kuten kauneudenhoitoon, kylpylöihin tai luontaistuotteisiin. Vakavasti sairaan näkökulmasta sairaalan nimittäminen hyvinvointikeskukseksi on jopa epäasiallista.

Totuus on mielikuvia tärkeämpää

Sana virasto on joutunut vastatuuleen jo vuosia sitten, vaikka sana kertoo esimerkiksi keskusta paremmin, että kyseessä on yksityisen, kaupallisen toimijan sijaan julkinen viranomainen. Kotimaisten kielten keskus korosti vastikään lausunnossaan uuden viraston nimestä, ettei virasto-sanaa ole syytä vältellä: ”ilmaus on vakiintunut ja selkeä, ja se antaa asiakkaille todenmukaisen kuvan siitä, mikä on nimen kantajan asema ja minkätyyppisiä palveluja he voivat siltä odottaa”.

Todenmukaista kuvaa välittävät monet muutkin julkisissa nimissä tavalliset perusosat, esimerkiksi sellaiset kätevät ja ymmärrettävät sanat kuten koulu, kirjasto, terveyskeskus, hanke tai verkkopalvelujen nimissä palvelu. Niillä on tarkoituksensa, eikä niitä voi korvata helposti uusilla ilmauksilla, ilman että nimen viittauskohde ja merkitys hämärtyvät.