Mistä puhutaan, kun puhutaan laadusta?

Laatu-sanan käyttö tuntuu lisääntyneen räjähdysmäisesti. Laatu tarkoittaa entistä abstraktimpia ja vaikeammin määriteltäviä asioita. Ei ole vaikea ymmärtää, mitä laatu tarkoittaa esimerkiksi tehtaan tuotantolinjalla: jos tuote ei läpäise laadulle asetettuja vaatimuksia, laadunvalvoja poistaa sen. Mutta miksi puhutaan myös laatujohtamisesta ja laadun arvioimisesta? Mikä paranee, kun laatu paranee – vai lisääntyykö vain erilaisten laatu-asiakirjojen määrä? Laadusta on tullut kuin itsestään selvä osa monien alojen tekstityötä, ja siinä tuntuu olevan jotain samaa kuin muissa työelämän, politiikan ja julkishallinnon muotikäsitteissä (monikulttuurisuus, kumppanuus, luovuus, innovatiivisuus, globalisaatio ja tietoyhteiskunta). Niitä viljellään ahkerasti, kunnes niiden merkitys liiassa käytössä alkaa ”tyhjetä”. Tällaisista käsitteistä tulee jonkinlaisia yleisselityksiä, joita voi käyttää mitä moninaisimmissa yhteyksissä.

Onko laatu-puhe luonnollistunut kielenkäytön osaksi, niin että sille ei nähdä vaihtoehtoja? Miten yhden sanan ympärille kehittyy monitahoinen systeemi, jonkinlainen laadun maailma tai ideologia, jonka tuottamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan kasapäin puhetta ja tekstiä, paperia ja mustetta sekä aikaa? Näitä kysymyksiä olen pohtinut tutkiessani sanan laatu retoriikkaa ja semantiikkaa.

Aineistoni jakaantuu sanakirja-aineistoon ja tekstiaineistoon. Sanakirja-aineisto koostuu laatu-sanueen sanakirjaosumista merkityksineen ja esimerkkeineen kolmessa eri-ikäisessä sanakirjassa: 1951–61 valmistuneessa Nykysuomen sanakirjassa, 1990-luvulla ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa ja 2000-luvun Kielitoimiston sanakirjassa. Tekstiaineistoni koostuu kolmesta tekstistä, jotka toimivat esimerkkeinä päivähoidon laatu-puheesta. Tekstit ovat Espoo-strategia 2005–2007, siihen liittyväseurantalomake ja erään päiväkodin laatupalkintohakemus. Nämä tekstit kohtaavat päiväkodin pöydällä, ja ne edustavat laatu-puheen ja tekstityön eri puolia. Espoo-strategia ja siihen liittyvä seurantalomake tarjoavat hallinnon näkökulman, laatupalkintohakemus taas työyhteisön näkökulman. Vaikka strategialla ja hakemuksella ei ole suoraa suhdetta toisiinsa, niitä voi lukea myös eräänlaisena dialogina. Strategia velvoittaa ”parantamaan laatua”, hakemus taas muotoilee sanoiksi, miksi kyseinen päiväkoti pitää toimintaansa laadukkaana. Hallinnosta tulevaa laatu-ajattelua puretaan työyhteisössä ja rakennetaan uudestaan omannäköisesti.

Laadun monet merkitykset

Laatu-sanueen merkityksissä on sanakirjojen perusteella tapahtunut kolme erityisen kiinnostavaa muutosta. Ensinnäkin laadun käyttö on lisääntynyt nimenomaan merkityksessä ”hyvä laatu”, ja laatu merkityksessä ’laji, luokka, kategoria’ suositellaan yhä useammin ilmaistavan toisin. Laadun merkitys on siis liukunut luokittelevasta arvottavaan: laatu on aiemmin tarkoittanut yleensä jotain neutraalisti luokittelevaa, mutta sitä käytetään nykyään yhä useammin positiivisesti arvottavassa merkityksessä. Toiseksi adjektiivi laadukas on yleistynyt, ja kolmanneksi laatu-alkuisia yhdyssanoja on tullut lisää ja vanhoja on poistettu sanakirjoista.

Laatu esiintyy yhdyssanan osana yhä useammin abstraktien sanojen yhteydessä. Koska suurin osa esimerkkiyhdyssanoistani liittyy työntekoon ja kuluttamiseen (paitsi laatuaika, joka on jotain erikoista arjesta eristettyä kiireilyn keskellä), laatu-yhdyssanojen muutokset heijastavat työn muutosta materiaalisesta immateriaaliseen. Vaikka konkreettisia laatu-yhdyssanoja on myös kadonnut sanakirjoista, ne eivät liene kadonneet maailmasta mihinkään, vaan niiden käyttö on lisääntynyt siinä määrin, ettei niitä ole mahdollista luetella sanakirjassa. Laatu- voidaan lisätä määrittämään lähes mitä tahansa tuotetta, joka näin saadaan eroamaan ”laaduttomista” tuotteista.

Laatu-sanueen uudet yhdyssanat selitetään sanakirjamääritelmissä yleensä joko toistensa tai vastaavien genetiivialkuisten sanaliittojen kautta (esimerkiksi laatuvertailu ’laadun vertailu’). Laadunvarmistus selitetään yhdyssanojen laatujärjestelmä ja laadunvalvonta kautta. Laatujärjestelmän ymmärtämiseksi tarvitaan laatutasoa, joka taas selitetään yksinkertaisesti genetiivialkuisella sanaliitolla laadun taso. Laadunvalvonta on ’laadun valvontaa’. Laatuvertailu on ’laadun vertailua’. Nämä laatu-sanat ovat yhteydessä toisiinsa ja muodostavat laatu-puheen verkoston. Yksittäiset laatu-yhdyssanat pitää oppia omaksumalla yleinen laatu-ajattelu.

On sanottu, että jokainen sana on uusi sana, kun sitä käytetään uudessa kontekstissa. Tämä ajatus tuntuu erityisen kiehtovalta sellaisen monimerkityksisen, kameleonttimaisen sanan kuin laatu yhteydessä. Laatu soluttautuu luontevasti uusiin yhteyksiin, ja sen monista merkityksistä nousee esiin kontekstiin sopiva. Toisaalta laatu voi myös antaa koko muulle kontekstille merkityksen, vähintään jonkin positiivisen arvolisän. Laatua voi käyttää monenlaisissa yhteyksissä, tehtaista yliopistoihin – niin puhekielisessä yhteydessä (laadukasta seuraa löysit eilen…) kuin keskellä kapulakieliviidakkoa (Strategisia muutoshankkeita toteuttavien esimiesten muutosjohtaminen ja laadun parantamisen osaaminen on kehittynyt).

Vaikka monet laatu-alkuisista yhdyssanoista ovat tulleet suomen kieleen käännöslainoina englannista (quality time – laatuaika, quality management – laatujohtaminen), itse sanassa laatu ei ole hienostelevaa sivistyssanamaisuutta sen vanhojen ja arkistenkin merkitysten ansiosta. Se on lyhyt eikä kuulosta vierasperäiseltä. Laadusta on helppo tehdä johdoksia, ja se sulautuu notkeasti eri yhdyssanojen loppu- ja alkuosaksi.

Mitä laatupalkintohakemus kertoo laadusta?

Tutkimassani päiväkodin laatupalkintohakemuksessa on lukuisia mainintoja suunnitelmista ja muista teksteistä. Tekstissä vuorottelevat konkreettisen työn ja hallinnon diskurssit. Hakemuksen moniäänisyys kertoo sukkuloinnista hallinnon ja arjen, työn ja metatyön, välillä. Tekstissä laatua perustellaan toisaalta puhumalla abstraktein yläkäsittein (kuten palvelun laatu) tai viittaamalla teksteihin (laatukriteeristö ja laadunhallintasuunnitelma) ja toisaalta viittaamalla konkreettisiin tapahtumiin, kuten teemajuhliin ja metsäretkiin, jotka ovat juuri niitä osatekijöitä, joista päiväkodin laatu muodostuu. Tekstien nimeämiset tuntuvat nousevan niiden konkreettisia sisältöjä tärkeämmiksi. Laadunhallintasuunnitelmalla ei tehdä teemajuhlia, päinvastoin, pahimmillaan lisääntyviin teksteihin käytetty aika on poissa niin arjen askareista kuin teemajuhlistakin.

Laatua perustellaan pitkälti sillä, että kaikki asiakirjat on tehty moitteettomasti ja niitä käytetään ”kantavina rakenteina”. Tällainen ”metatyö” ei kuitenkaan saisi olla itseisarvo. Suunnitelmia ja strategioita tehdään, jotta henkilökunnalla ja lapsilla olisi parempi olla päiväkodissa. Laadunhallintasuunnitelman olemassaolo ei sinänsä paranna laatua. Laatupalkintohakemus heijastaa jonkinlaista kuuliaisuutta – olemme tehneet kaikki suunnitelmat, joita on käsketty. Olemme pysyneet mukana tekstualisoituvassa julkishallinnossa ja omaksuneet julkishallinnon laatu-ajattelun laadunhallintasuunnitelmineen, laatuvastaavineen ja laatukriteeristöineen.

Oletko sinut laadunhallinnan kanssa?

Hallinnon kieli tulee osaksi päivähoitoyksikön kieltä, koska siihen johdatellaan erilaisin tekstein. Tällainen johdattelu näkyy selvästi Espoo-strategian seurantalomakkeessa, jossa päivähoitoyksikön tulee reagoida mm. seuraavanlaisiin kohtiin:

Kaikissa päivähoitoyksiköissä on käytössä laadunhallintasuunnitelma.

Päivähoitoyksikössä on valittu laadun arviointivastaava, joka yhdessä esimiehen kanssa vastaa laadunhallinnan ohjaamisesta yksikössään.

Päivähoitoyksikössä on valittu laaturyhmä, johon kuuluu sekä henkilöstön että vanhempien edustajia.

Päivähoitoyksikön laadunhallintasuunnitelmasta keskustellaan kaikkien vanhempien kanssa.

Varsinkin viimeinen kohta tuntuu oudolta. Mistä keskustellaan, kun keskustellaan laadunhallintasuunnitelmasta? Haluavatko lasten vanhemmat todellakin keskustella laadunhallintasuunnitelmasta vai oman lapsensa konkreettisista kuulumisista? Tämänkaltaiset muotoilut voivat kirjaimellisesti tulkittuna todellakin johtaa siihen, että asiakkaiden, tässä tapauksessa lasten vanhempien, kanssa aletaan puhua hallinnon kielellä. Tällaisilla ohjeillahan suorastaan kehotetaan ”valuttamaan” virkakielen koukerot asiakasviestintään.

Sellaisen tekstin kuin laatupalkintohakemuksen tekemiseen ja ymmärtämiseen vaikuttaa se, onko ajatus laatupalkinnosta tuttu, onko sellaista nähnyt aiemmin ja onko omaksunut työyhteisöön tulleen laatu-ajattelun. Työntekijälle, joka ”ei ole siinä laatujutussa mukana” on erilainen suhde laatu-teksteihin kuin henkilöllä, joka on ”myynyt” laatu-ajattelun tai laatujohtamismallin työyhteisölle. Voidaan kysyä, miten ihminen motivoidaan tekemään työnsä paremmin, jos siihen ohjeistetaan vieraannuttavalla, abstraktilla kielellä, kuten puhumalla laadusta. Jotenkin rehellisemmältä tuntuisi sanoa suoraan, halutaanko asiat tehdä paremmin, nopeammin, tehokkaammin (yhtä hyvin tai paremmin vähemmällä porukalla – niin kuin valitettavan usein tuntuu käyvän), huolellisemmin, iloisemmalla mielellä vai suuremmalla sydämellä sen sijaan, että puhutaan laadunhallinnan osaamisen kehittämisestä.

[[info]]

Artikkeli perustuu kirjoittajan pro gradu tutkielmaan Laadun retoriikkaa ja semantiikkaa (Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2008). Tutkimus on osa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Tekstualisoituva julkishallinto -hanketta. Hankkeesta on kirjoitettu myös sivuilla 10–12 (ks. Lue myös).