Kysymys: Tarvitaanko yhdysmerkkiä sellaisissa kirjallisuudentutkimuksen termeissä, joissa kertoja-sanaan yhdistetään persoonapronomini hän tai minä?
Vastaus: Kirjallisuudentutkimuksessa on käytetty yhdysmerkitöntä sanaa minäkertoja, kun on puhuttu minämuodossa kirjoitetusta tekstistä. Kolmannessa persoonassa etenevästä kerronnasta on kirjallisuustieteen näkökulmatekniikan analyysin lisääntyessä otettu käyttöön termi hän-kerronta (ja vastaavasti hän-kertoja). Niissä on tavallisesti yhdysmerkki, joka auttaa hahmottamaan yhdyssanaa. Sekä yhdysmerkillinen että -merkitön kirjoitustapa ovat molemmissa termeissä mahdollisia, mutta johdonmukaisuuden vuoksi yhdessä tekstikokonaisuudessa kannattaa käyttää vain jompaakumpaa. Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjassa (2003) käytetään viivaa: minä-kerronta, minä-kertoja, hän-kerronta, hän-kertoja. Joskus nimetään myös me-muotoinen kerronta ja kertoja, ja tällöin ainoa selvä merkintätapa on viivallinen: me-kertoja (ei: ”mekertoja”).