Miessuku ja kielenhuolto
Artikkeli 1/2002

Jussi Kallio

Miessuku ja kielenhuolto

Uuden perustuslain luonnoksessa käytettiin tasavallan presidentin toimenkuvaa määriteltäessä presidentistä ilmaisua valtion päämies. Kielenhuoltajat halusivat vaihtaa sen sukupuoleen viittaamattomaan ilmaukseen valtionpää, aivan niin kuin englannissa on head of state ja virossa riigipea. Perustuslakikomitea ei kumminkaan muutosehdotusta hyväksynyt vaan pyyhki koko sanonnan kyseisestä kohdasta.

Presidenttien jälkeen valtakunnan korkein virkailija on eduskunnan puhemies, jona meillä on pitkään toiminut nainen. Mikään ei olisi helpompaa kuin tehdä puhemiehestä puheenjohtaja, jollainen on monissa hallintoelimissä. Nykyinen puhemies, joka on koulutukseltaan äidinkielen opettaja, on leikkisästi huomauttanut, ettei miesidentiteetti häntä mitenkään häiritse. Niin kauan kun mitään arvovaltaista tai edes kansalaisaloitetta puhemiehen miessuvutontamiseksi ei nostateta, ei kielenhuollollakaan ole asiassa paljon tehtävää. Kansanedustajista sentään ja samoin puhemiesneuvoston jäsenistä melkein toinen puoli on naisia.

Perustuslaki luettelee myös oikeusasiamiesten tehtävät. Viime aikoina ei enää ole perustettu korkeita asiamiehen vaan valtuutetun virkoja. On tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, lapsiasiavaltuutettu, syrjintävaltuutettu. Kun YK:lla on ihmisoikeusvaltuutettu, niin eduskunnalla voisi hyvin olla oikeusvaltuutettuja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä yleistä lainkäyttöä valvomassa. Seuraavat kuluttaja- ja kilpailuasiamiehet voisivat samoin esiintyä kuluttaja- ja kilpailuvaltuutetun nimellä. Monen ”alemman” asiamiehen nimikkeeksi kävisi huokeasti asioija.

Väliportaan hallinnon isäntiä ovat maaherrat, mutta siinäkin virassa on ehtinyt viipyä jo moni emäntä. Eikö maaneuvos kelpaisi muuallekin kuin Ahvenanmaalle? Tai kun läänejä on enää niin vähän, niin miten olisi asiallinen lääninjohtaja? Onhan kunnan- ja kaupunginjohtajia pilvin pimein.

Miessukuisia nimikkeitä on vanhan maailman peruja paljon, eikä niitä kaikkia ole tarpeenkaan muuttaa. Monet vakituisesti käytössä olevat voidaan silti vaihtaa, jos tahdotaan. Varahenkilö ja luottamushenkilö ovat jo useassa yhteydessä syrjäyttäneet vara- ja luottamusmiehen. Moni esimies on saanut väistyä osastonjohtajan tai muun päällikön tieltä. Tiedemies on yhtä hyvin tutkija tai tieteilijä, lakimies yhteyttä myöten lainlukija, lainoppinut tai juristi. Virkamies voisi yleisemminkin olla virkailija, mutta siinä taitavat sanan muut merkitykset haitata. Lehtimiehen vastineeksi on kauan sitten ehdotettu lehtilästä, mutta se ei ole kelvannut, vaikka on lähettiläs, käskyläs, kokelas, sotilas. Toisaalta toimittajat ovat vallanneet lehdistönkin.

Ritari, kreivi, herttua, paroni tai ruhtinas ei koskaan ole nainen, vaikka sanoissa ei ole mitään miessuvun merkkiä. Samoin historian raatimiehet saavat miehuutensa pitää, nykyiset sen sijaan ovat raadin jäseniä. Oikeuden jäseniksi tai ehkä paremmin oikeusistujiksi voisi nimittää lautamiehiä, sillä hehän tekevät työtään tuomioistuimessa ja heidän sanotaan istuvan oikeutta.

Kaisa Karppinen moitiskelee kirjoituksessaan (Onko kielellinen tasa-arvo utopiaa?, ks. Lue myös) kielenhuoltoa nuivahkosta suhtautumisesta miessukuisten ilmausten korvaamiseen suvuttomilla. Olen edellä heittänyt esiin joukon sekä todellisia että mahdollisia tapauksia kuvatakseni, kuinka laajasti alueella voidaan haluttaessa liikkua. Itselläni on käsitys, että kielenhuolto on vähintään viime vuosikymmenen puolivälistä suhtautunut sangen suopeasti jokaiseen yritykseen löytää suvuton ilmaus miessukuisen tilalle. Jos kieliyhteisö laajemmin ja vallankäyttäjät erityisesti osallistuisivat aktiivisesti näihin talkoisiin, tuloksia alkaisi ennen pitkää näkyä.

Jussi Kallio