Suomen kielessä on paljon meta-alkuisia sanoja, joista osa löytyy yleiskielen sanakirjasta, esimerkiksi sana metatieto. Sillä tarkoitetaan tietoa, joka kuvaa jotakin toista tietoa tai sisältöyksikköä; esimerkiksi valokuvan metatietoja voivat olla päivämäärä ja valotusaika. Etuliitteen meta- avulla voidaan helposti myös luoda uudissanoja lisäämällä liite jonkin sanan eteen. Näitä sanoja käytetään usein leikillisissä yhteyksissä. Esimerkiksi Jussi Ahlroth käytti Helsingin Sanomissa keväällä 2016 sanaa metasoppa ilmiöstä, jossa mainostetaan mainoksia. Elokuvien trailerit eli lyhyet esittelyfilmit ovat mainoksia, mutta nykyisin trailereitakin mainostetaan. Kun on olemassa vielä myös trailereita lyhyempiä teaser-trailereita, joita voidaan esittää ennen varsinaista traileria, on kyseessä Ahlrothin sanoin metasoppa.
Muodikkaasta metasta on syntynyt myös johdoksia, ainakin sana metailu. Kun jokin menee metailuksi, liikutaan muulla tasolla kuin asian ytimessä, etäännytään ehkä varsinaisesta asiasta. Näin voi käydä esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. Pallontallaajat-foorumin moderaattori kirjoittaa eräässä keskusteluketjussa, jossa keskustelu on lipsunut otsikon aiheesta:
No, mainostus on kuitenkin foorumin säännöissä kielletty, ja keskustelu näyttää muutenkin menevän metailuksi, joten laitan ketjun lukkoon.
Meta-alkuiset sanat ovat siis pinnalla ja muotia, mutta itse etuliite on kuitenkin vanhaa perua ja myös varsin monimerkityksinen. Se on alun perin lähtöisin kreikan kielestä, jossa sanan meta merkitys on ’takana, jälkeen, kanssa’. Kreikasta on lainautunut suomen kieleen monia meta-alkuisia yhdyssanoja, esimerkiksi muodonmuutosta tarkoittava metamorfoosi ja kielitieteen termi metateesi, jolla tarkoitetaan äänteen tai tavun paikan vaihdosta. Näissä sanoissa meta viittaa erityisesti vaihdokseen tai toiseen tilaan siirtymiseen.
Metafysiikalla tarkoitetaan olevaisen olemusta ja perussyitä tutkivaa filosofian haaraa. Kreikassa sana on alun perin viitannut Aristoteleen kirjoituksiin, jotka hänen teostensa sarjassa on sijoitettu luonnontieteellisten kirjoitusten perään. Nämä teokset käsittelevät muun muassa olemassaoloa ja perimmäisiä syitä, jotka vaikuttavat kaiken olevaisen taustalla. Nimitys metafysiikka (ta meta ta fysika, ’fysiikan jälkeen’) sopii siis kuvaamaan kirjoituksia ja niiden teemoja myös abstraktimmassa mielessä, jossa sana viittaa havaittavan todellisuuden yläpuolella tai takana olevaan. Myös meta-alkuisissa uudissanoissa on yleensä kyse jonkin asian tarkastelusta ikään kuin toiselta tasolta, ylhäältä päin: esimerkiksi meta-analyysin avulla tutkitaan tietystä aiheesta tehtyjä tutkimuksia, kootaan yhteen niiden tuloksia ja siten tarkastellaan muita analyysejä tavallaan yläpuolelta tai takaa. Usein meta-alkuun liittyy myös eräänlainen itseensä kohdistuvuus; esimerkiksi meta-analyysi on analyysia analyyseistä.
Meta-alkuisista uudissanoista keskustelua on herättänyt muun muassa sana metatyö, jota Jenny Lehtinen käytti Marja Hintikka Live -ohjelman kolumnissaan syksyllä 2015. Hän viittasi sillä suunnittelu- ja organisointityöhön, jota erityisesti naiset tekevät lapsiperheissä: metatyö on esimerkiksi lasten harrastuskuljetusten järjestelyä ja vaatehankintojen suunnittelua. Sanalla korostetaan, että nämä tehtävät ovat työtä siinä missä perustyökin, kuten tiskaus ja siivous, vaikka metatyö onkin ikään kuin näkymätöntä aivotyötä. Kolumni herätti sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä, että metatyö voi jakautua perheessä epätasaisesti vanhempien kesken – keskustelua siis syntyi heti, kun näkymättömille kotitöille annettiin nimi, metatyö. Tässäkin sanassa metan voi ajatella olevan jotain yläpuolella tai toisella tasolla olevaa: metatyö on perustyöhön nähden toisella tasolla olevaa työtä. Toisaalta kyseessä on myös eräänlainen itseensä kohdistuvuus: metatyö on muiden töiden suunnittelua ja organisointia – siis työtä, jonka kohteena on työ.