Mennään tunteisiin
Artikkeli 1/2020

Mari Siiroinen, Heli Tissari ja Ulla Vanhatalo

Mennään tunteisiin – ja puhutaan niistä yksinkertaisilla sanoilla

Kielten kesken on eroja siinä, miten tunteisiin viittaavia sanoja käytetään ja millaisia merkityksiä niillä on. Miten eri kielten puhujat voivat ymmärtää toisiaan tunteista puhuttaessa? Niin sanottua alkusanakieltä on esitetty keinoksi tunnesanojen merkityksen kuvailuun.

Tunteet ovat tärkeitä ihmisille kaikissa kulttuureissa. Eri kielet ja kulttuurit käsittelevät tunteita kuitenkin eri tavoin, ja se ilmenee sanoina ja ilmauksina myös vaihtelevin tavoin.

Myös suomen kielen tunnesanoja ja ilmauksia on jonkin verran tutkittu. Esimerkiksi Seija Tuovila (2005) pyysi tutkimuksessaan koehenkilöitä kirjoittamaan paperille kaikki tunteisiin viittaavat sanat, jotka tietyn lyhyehkön ajan kuluessa muistuivat mieleen. Lopputuloksena oli monta listaa sanoja, joissa oli niin substantiiveja, verbejä kuin adjektiivejakin. Kun nuo sanat ryhmitteli niin, että esimerkiksi sanat iloita, ilo ja iloinen laskettiin kaikki ilo-käsitteen piiriin, tuloksena oli pitkä luettelo tunteisiin viittaavia suomen kielen sanoja. Koehenkilöiden papereihinsa kirjoittamista tunnekäsitteistä seuraavat 20 olivat yleisimpiä (yleisyysjärjestyksessä):

viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, toivo

Aivan listan kärjessä ovat vastakohdat ilo ja suru, viha ja rakkaus ja viidentenä tulee pelko. Nuo viisi tunnekäsitettä ovat siis ainakin tällaisen koetilanteen perusteella aivan keskeisimpiä suomen kielen tunnekäsitteitä.

Lapsen iloa etanaa ihmetellessä.

Lapsen iloa etanaa ihmetellessä.

Kuva: Pixabay

Tunnesanat eri kielissä

Eri tunteet voivat olla eri tavoin keskeisiä eri kulttuureissa. Lisäksi kielten kesken on eroja siinä, millainen sisältö tunnekäsitteillä on ja miten tunteisiin viittaavia sanoja käytetään, vaikka niillä olisikin yhteistä merkityskenttää.

Esimerkiksi rakkaus-käsitteen ala on ollut vanhastaan suomen kielessä suppeampi kuin vaikkapa englannissa. Suomenkielisestä tuntuu, että englanniksi minkä tahansa voimakkaan positiivisen suhtautumisen johonkin voi ilmaista sanalla love. Sellaisesta love-verbin käytöstä kuin vaikkapa lauseessa I love ice cream ’rakastan jäätelöä’ on kyllä englantilaisessa kouluopetuksessakin aiemmin varoiteltu, mutta vaikuttaa siltä, että tässä kohdassa love-sanan käytön ja merkityksen muutosta ei ole onnistuttu vastustamaan.

Nykyään englannin kielen tyyppistä laajemmalle levinnyttä rakkaus-käsitteen käyttöä on alkanut näkyä myös suomessa. Verbiä rakastaa on esimerkiksi alettu käyttää infinitiivin kanssa: Rakastan katsella tähtitaivasta.

Monissa kielissä on myös tunnesanoja, joiden kääntäminen muille kielille tuntuu mahdottomalta. Esimerkiksi japanin kielessä on positiiviseen tunteeseen viittaava sana amae, joka ei oikein suoraan käänny muille kielille yksisanaisella ilmauksella. Käsite on lähellä suomen rakkauden käsitettä, mutta ei kuitenkaan ole aivan sama. Palaamme tähän vielä.

Tunteiden kuvausta alkusanakielen avulla

Voiko tunnesanoja sitten kääntää kielestä toiseen? Miten erikieliset voivat ymmärtää toisiaan tunteista puhuttaessa? Entä voivatko samaakin kieltä keskenään puhuvat antaa tunnesanoille eri merkityksiä, niin että kun toinen puhuu aidasta, puhuu toinen aidanseipäästä? Koituuko tästä ongelmia?

Yksi apukeino tunnesanojen merkityksen kuvailuun on niin sanottu alkusanakieli (englanniksi Natural Semantic Metalanguage; kieltä ovat kehittäneet australialaiset professorit Anna Wierzbicka ja Cliff Goddard). Alkusanakielen perusidea on se, että käytetään hyvin pientä valikoimaa yksinkertaisia sanoja, joiden avulla selitetään muiden, merkitykseltään monimutkaisempien sanojen merkityksiä.

Alkusanakielen ajatuksena on, että kielissä on 60–70 perustason käsitettä, jotka riittävät muiden sanojen merkityksen selittämiseen.

Ajatuksena on, että kaikissa kielissä on noin 60–70 perustason käsitettä, jotka riittävät kaikkien muiden sanojen merkityksen selittämiseen. Parhaimmillaan alkusanakieli on abstraktien käsitteiden selittämisessä. Tunnekäsitteet sopivat hyvin alkusanakielellä kuvattavaksi, ja tunnesanojen tutkimusta onkin tehty alkusanakielen parissa runsaasti.

Esimerkiksi tunneilmausta Minä rakastan sinua voisi kuvata alkusanakieltä apuna käyttäen näin:

Kun ajattelen sinua, minusta tuntuu oikein hyvältä. Haluan sinulle hyvää. Kun ajattelen tätä, minusta tuntuu oikein hyvältä kauan aikaa.

Tämä lyhyt tarinamainen teksti mukailee Seija Tuovilan edellä mainitussa tutkimuksessaan esittämiä tunnekuvauksia ja kertoo siitä, mitä rakkautta toista ihmistä kohtaan tunteva ihminen ajattelee ja kokee. Toki ihmisillä voi olla rakkauden tapaisia lämpimiä tunteita muitakin asioita kohtaan.

Edellä mainittua japanin kielen amae-tunteen kokemusta voi alkusanakielen avulla yrittää kuvailla seuraavalla tavalla (Wierzbicka 1998).

Ajattelen eräästä ihmisestä näin: hän voi tehdä minulle hyvää. Hän haluaa tehdä minulle hyviä asioita. Kun minä olen hänen kanssaan, minulle ei voi tapahtua mitään pahaa. Haluan olla tämän ihmisen kanssa. Kun ajattelen tätä, minusta tuntuu hyvältä.

Alkusanaselitykset ovat siis mahdollisimman yksinkertaisia lauseita, jotka sisältävät vain rajallisen määrän käytettävissä olevia sanoja.

Pelon kokemusta voisi yrittää kuvata näin:

Minulle voi tapahtua täällä jotain pahaa. En halua tätä. En halua olla täällä. Haluan tehdä jotakin. Kun ajattelen tätä, minusta tuntuu pahalta.

Tunnistetaanko tunteet kuvauksista?

Tunnekäsitteiden alkusanaselityksiä on myös epäilty: jos aluksi ei kerrottaisi, mitä sanaa selitys kuvaa, voisiko kukaan arvata, mitä sanaa yritetään kuvata?

Selvitimme asiaa kyselytutkimuksella. Valitsimme tutkittaviksi sanoiksi joukon tunnesanoja ja niistä julkaistuja alkusanakielisiä selityksiä. Koehenkilöt saivat nähdäkseen tunnesanojen selityksiä. Heidän piti valita, mihin tunnesanaan selitys parhaiten sopi. Tuloksena oli, että edellä nähdyn kaltaisen rakkaus-käsitteen selityksen yhdisti rakkauteen 93 % yhteensä 130 koehenkilöstä.

Selitys, joka taas tunnistettiin huonoimmin, oli tällainen:

Tiedän, että jotain pahaa tapahtui. En halua, että tällaisia asioita tapahtuu. En voi ajatella näin: voin tehdä jotain tälle asialle. Tiedän, että en voi tehdä mitään. Tämän takia minusta tuntuu nyt pahalta.

Vain hiukan yli puolet tunnisti, mitä tunnetta selityksellä yritettiin kuvata. Sen oli tarkoitus kuvata surua, mutta kuvaus osoittautui liian monimutkaiseksi. Kyselytutkimuksemme auttaa kehittämään tunnesanojen selityksiä: surun käsitteen selitystä pitää selvästikin parantaa.

Seuraavan listan ja edellä olleiden esimerkkien avulla jokainen voi yrittää selittää tunnesanoja ja mitä tahansa muitakin helposti väärinymmärryksiä aiheuttavia abstrakteja sanoja. Alustavien tutkimusten mukaan alkusanoista voi olla apua myös silloin, kun asioita pitää selittää selkokielellä.

Suomen kielen 65 alkusanaa

minä, sinä, ihminen, asia, keho,
jonkinlainen, osa, tämä, sama, toinen, yksi, kaksi, muutama, kaikki, paljon, vähän, tosi,
hyvä, paha, suuri, pieni,
ajatella, tietää, tahtoa, ei tahtoa, tuntua, nähdä, kuulla, sanoa, sanat,
olla, tehdä, tapahtua, voida, liikkua, koskea,
olla (jossain), olla (olemassa), olla (jonkun), elää, kuolla,
milloin ~ silloin, nyt, aikaisemmin, jälkeen, kauan, vähän aikaa, jonkin aikaa, hetki,
missä ~ jossa ~ paikassa, täällä, yläpuolella, alapuolella, kaukana, lähellä, vierellä, sisällä,
ei, älä, ehkä, koska ~ vuoksi ~ takia, jos, erittäin, enemmän, näin

Mikä on alkusanakieli?

Alkusanakieli (englanniksi Natural Semantic Metalanguage eli NSM) on merkityksen tutkimisen teoria, jonka mukaan kaikilla kielillä on yhteinen alkusanasto ja tähän sopiva kielioppi. Alkusanasto koostuu noin 65 alkusanasta (engl. primes tai semantic primitives). Ne ovat sanoja, joita ei voi määritellä enää yksinkertaisemmin mutta joiden avulla voidaan selittää muut sanat.

Teorian mukaan kaikkien kielien yhteisessä ytimessä on minikieli, jonka variantteja on yhtä monta kuin on kieliäkin: minienglanti, minisuomi, minivenäjä jne. Näiden minikielten avulla voidaan analysoida puolueettomasti merkityksiä ja vertailla kulttuureita ja käsityksiä.

Alkusanojen avulla on selitetty ja analysoitu sanojen merkitysten lisäksi kieliopillisia rakenteita ja kulttuurisia ilmiöitä kuten tapoja, arvoja ja asenteita. Alkusanatutkijoiden mukaan alkusanat voisivat soveltua myös selkokielen tavoin esimerkiksi maahanmuuttajien, muistisairaiden ja kehitysvammaisten kanssa tehtävään työhön.

Lue lisää alkusanakielestä: https://www.65sanaa.fi/

 

Lähteet

Tuovila, Seija 2005: Kun on tunteet. Suomen kielen tunnesanojen semantiikkaa. Oulu: Oulun yliopisto.

Wierzbicka, Anna 1998: ”Sadness” and ”Anger” in Russian. The non-universality of the so-called “basic human emotions.” – A. Athanasiadou & E. Tabakowska (toim.), Speaking of Emotions. Conceptualisation and expression s. 3–28. Berlin: Mouton de Gruyter.

Vanhatalo, Ulla – Tissari, Heli 2017: ”Esittelyssä alkusanakieli”, Virittäjä 121 (2) s. 244–263. https://doi.org/10.23982/vir.49707

Vanhatalo, Ulla – Tissari, Heli – Vehkalahti, Kimmo – Lilja, Taru – Siiroinen, Mari (tulossa): ”Something bad can now happen to me here”. Meaning components of emotion words. – SKY Journal of Linguistics.

Mari Siiroinen, Heli Tissari ja Ulla Vanhatalo

Kirjoittajat ovat kielentutkijoita suomen ja englannin kielen sekä yleisen kielitieteen aloilta. Heidän kiinnostuksen kohteenaan on ollut alkusanojen käyttökelpoisuuden testaus eri yhteyksissä.