Leikitäänkö hippaa, littaa vai nattia?
Kieli kartalla 3/2018

Roni Hermo

Leikitäänkö hippaa, littaa vai nattia?

Lapsuuden leikeistä moni muistaa erilaiset kiinniottoleikit. Yleiskielessä nimitys on hippa, mutta eri puolilla Suomea tällä perinteisellä leikillä on lukuisia eri nimityksiä.

Koulujen pihat täyttyivät elokuun alussa jälleen lapsista ja nuorista. Koulun ohitse kulkeva voi väli- ja mahdollisesti liikuntatuntisinkin nähdä ainakin lapsista nuorimpien juoksevan toisiaan jahdaten ympäri pihaa kovan metelin saattelemana. Leikissä yksi on kiinniottajana ja loput leikkijöistä juoksevat pakoon. Suomen yleiskielessä tämä kiinniottoleikki tunnetaan hippana, mutta riippuen siitä, missä päin Suomea leikkipaikka sijaitsee, saatetaan hipan sijaan leikkiäkin esimerkiksi hiippaa, littaa, natua tai tippaa.

Yleiskielinen ja itäinen hippa, läntinen hiippa

Yleiskieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja tuntee sanan hippa. Sitä ei sanakirjassa luonnehdita murteelliseksi, arkiseksi tai leikilliseksi, joten sanaa voi hyvällä syyllä pitää osana yleiskieltä. Se, että kaikista mahdollisista kiinniottoleikkiä merkitsevistä sanoista juuri hippa katsotaan yleiskieliseksi, johtunee sen laajasta murrelevikistä.

Täysin yleissuomalaisia hippa tai hippasilla-adverbi eivät kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi Suomen murteiden sanakirjan mukaan Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja eteläisen Suomen rannikkoalueilla hippa-sanaa ei juuri käytetä. Muutenkin hippasilla ollaan herkemmin itäisessä kuin läntisessä Suomessa: hippa- ja hippasilla-sanojen ydinalue on savolaismurteiden alueella Keski-Suomessa, Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Tietoja on kuitenkin myös Pohjois-Hämeestä, Keski-Pohjanmaalta sekä Pohjois-Pohjanmaan itäosista.

Sen sijaan varsin puhtaasti läntinen kiinniottoleikin nimitys on hiippa. Hiippaa leikitään ja hiippasilla ollaan Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, lounaisessa Hämeessä, Keski-Pohjanmaan pohjois- sekä Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa.

Litta ja naatta

Sanoja litta ja littasilla käytetään maantieteellisesti pienehköllä alueella Pohjois-Satakunnassa ja Pohjois-Hämeessä. Lounais-Hämeessä voi törmätä myös littiin ja littisillä olemiseen, Satakunnan puolella Huittisissa, Punkalaitumella ja Vampulassa jopa plittiin.

Naatta on littaakin harvinaisempi ja käytössä erityisesti Suomen etelärannikon läheisyydessä sekä Etelä-Hämeessä. Pohjoisemmasta – Pirkanmaan Längelmäeltä ja Etelä-Savon Juvalta – on joitakin tietoja sanan käytöstä.

Moni helsinkiläinen lienee leikkinyt naattaa, sillä Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjan mukaan naatta kuulunut Helsingin puhekieleen jo 1900-luvun taitteesta lähtien.

Länsirannikon natu, nattu ja naatti

Naatta ja suomenruotsin samaa tarkoittava sana nata sijoittuvat pitkälti eteläiselle rannikkoseudulle. Samoin on suomenruotsin sanojen nate ja natu ja suomen murteiden sanojen natti ja na(t)tu laita. Suomen nat(t)u on käytössä varsin laajalti ympäri Varsinais-Suomea, lisäksi nat(t)usilla ollaan tai nat(t)us(s)i(i) mennään jonkin verran eteläisessä Satakunnassa ja Hämeessä sekä Uudellamaalla. Yksittäistietoja nat(t)u-sanasta on myös Lapinjärveltä sekä Kymistä, mikä taas osuu yhteen suomenruotsin nate- ja natu-sanojen länsirannikolta aina Kymenlaakson Pyhtäälle asti ulottuvan levikin kanssa. Sen sijaan esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan suomen- tai ruotsinkielisiltä paikkakunnilta sanoista ei ole tietoja.

Natti- ja nattisilla-sanojen levikki taas on nat(t)u- ja nat(t)usilla-sanoja suppeampi, mutta sitäkin selvärajaisempi. Nattia leikitään melko lailla niillä main Satakuntaa, jossa hiippaa ei leikitä, eli Porin seudulla.

Tippasilla ja ippasilla

Etenkin nykyisen itärajan itäpuolella Karjalankannaksella ja Inkerinmaalla on leikitty tippaa tai oltu tippasilla. Joitakin tietoja tipasta on myös Kymenlaaksosta ja Kaakkois-Hämeestä.

Jo hiukan harvalevikkisempi sana taas on ippa, jota käytetään jonkin verran etenkin Keski-Suomen etelä- ja länsiosissa sekä Kaakkois-Hämeessä. Ippasilla olemisen lisäksi Keski-Suomen eteläisissä osissa saatetaan olla myös joskus ippiä paossa ippisillä. Kaikkien edellä mainittujen sanojen lisäksi -ippa-loppuinen hipan synonyymi on myös kippa, jota on jonkin verran käytetty erityisesti luovutetun alueen pitäjissä.

Keisu, kiukka, peppa ja muita paikallisia erikoisuuksia

Tavallisimpien kiinniottoleikkien nimitysten lisäksi murteissa on myös runsaasti sanoja, joita voisi luonnehtia paikallisiksi erikoisuuksiksi. Tällaisten sanat tunnetaan hyvin suppeilla alueilla, usein vain yhdessä tai muutamassa lähekkäisessä pitäjässä.

Keisua leikitään tai keisusilla ollaan Laihialla sekä Isossa- ja Vähässäkyrössä, peppaa paetaan peppasilla Seinäjoella, Nurmossa, Alavudella ja Kauhavalla. Piukkasilla taas ollaan ns. savolaiskiilan alueella Lappajärvellä, Alajärvellä sekä Vimpelissä. Ilmajoelta ja Peräseinäjoelta on tietoja myös kynäsillä olemisesta. Peräpohjolassa Rovaniemen seudulla saatetaan hipan lisäksi olla rästisillä.

Näkkisillä-sanasta on tietoja ympäri Pohjanmaata, näppisillä taas ollaan Kaakkois-Suomessa Hollolan, Iitin ja Elimäen pitäjissä.

Pääosin pohjalainen sana on myös erityisesti Oulun seudulla, mutta osin myös Peräpohjolassa, Länsipohjassa, Etelä-Pohjanmaalla ja joskus Kainuussakin käytetty väkisillä, joka on sikäli erikoinen, että siinä leikin nimi todennäköisesti ei ole sama kuin kiinniottajan nimitys, joka tuskin on väki tai väkinen. Kajaanin seudulla tunnetaan myös sanat kiukka ja kiukkasilla.

Kiikoisissa tunnetaan leikin nimet puhju, tassu ja körri, joista viimeksi mainittu tosin on tunnettu myös muun muassa Nakkilassa, Eurassa ja Kokemäellä.

Korraa taas on leikitty Hollolassa ja Hausjärvellä, ja kitusilla voidaan olla Längelmäellä, Luopioisissa ja Kuhmoisissa. Muutamasta pitäjästä on tietoja myös sanoista korro ja nippisillä.

Yksittäisten pitäjien omista erikoisuuksista mainittakoon vielä karri(silla) ja nippa(silla) (Heinola), kyyppäri(sillä) (Virolahti), nipo(silla) (Padasjoki), paisti(silla) ja pitsa(silla) (Laihia) sekä viimeisillä (Himanka).

Petoja paossa

Aivan oman ryhmänsä kiinniottoleikkien nimityksissä muodostavat (suur)petoihin viittaavat sanat, kuten hukka(silla), karhu(silla), kissa(silla) ja susi(silla).

Hukka(silla)-nimitystä käytetään itäisessä Suomessa. Tämä ei ole yllättävää, onhan ’sutta’ merkitsevä hukka-sana levikiltään itäinen. Paitsi hukkasilla voidaan olla myös susisilla. Karhu(silla)-sanasta taas on tietoja sieltä täältä Sisä-Suomea.

Tyypillisesti kiinniottoleikeissä leikin nimi on sama kuin leikin kiinniottaja. Myös eläinten nimityksistä kehitellyt leikinnimet noudattavat samaa kaavaa, yhtä nimeä lukuun ottamatta. Lampaisilla oltaessa näet lampaat ovatkin niitä, jotka juoksevat kiinniottajaa pakoon. Kiinniottaja on tässä leikissä todennäköisimmin ”susi”. Lampaisilla on oltu ainakin Kiihtelysvaarassa, Sippolassa sekä Inkerinmaalla.

Leskisillä ja kiimasilla – aikuisten vai lasten kieltä?

Erikoisia ja harvinaisia kiinniottoleikkien nimityksiä ovat kiimasilla (luovutetun Karjalan Salmin pitäjästä) ja kiinniottajaisilla (Vähästäkyröstä) ja leski(äi)sillä. Erikoista näissä sanoissa on se, että ne vaikuttavat enemmän aikuisten kuin lasten kieleltä.

Leskisillä olemisesta on kuitenkin yllättävän runsaasti tietoja ympäri Suomea, enemmän länsi- kuin itämurteiden alueelta. Sanalla on myös runsaasti synonyymeja, kuten leskenhyppöö(s), leskenjuoksu sekä leskenlento.

Roni Hermo
Kirjoittaja on toiminut korkeakouluharjoittelijana Suomen murteiden sanakirjan toimituksessa kesällä 2018 ja leikkii mieluiten nattia.
Takaisin ylös