Niille, jotka ovat huolissaan suomen kielen ilmaisukeinojen köyhtymisestä, saattavat tuoda lohtua ns. deskriptiiviset eli äänneasultaan kuvailevat sanat (kuten kuikelo, pullukka, murista ja äristä). Niitä käytetään varsin luovasti nykysuomessakin.

Suomen ilmaisuvoimaisimpana vokaalina pidetään ö-vokaalia. Epämuodollisessa kielenkäytössä kerrottavaa väritetäänkin mieluusti sellaisilla deskriptiivisanoilla, joiden ensimmäisessä tavussa on ö. Vanhat ”ö-sanat” saattavat levitä myös uusiokäyttöön, kuten alun perin tietynlaista ääntä kuvaava substantiivi pöhinä, joka on saanut uuden merkityksen ’kuhina, tohina, säpinä’ tms. Pöhinää syntyy etenkin somessa. Adjektiivi pönäkkä puolestaan on tarkoittanut alkuaan paksua tai lihavaa, mutta nykyisin se merkitsee lisäksi mahtipontista. Niin ikään sanat pönöttää ja pönötys kuvaavat paitsi liikkumattomana olemista myös tärkeilyä ja mahtailua: Tekisi mieli viettää syntymäpäiviä ilman turhaa pönötystä.

Kuvitus: Ilmari Hakala.

Yksi viime aikoina suosioon noussut ”ö-sana” on höntsä. Kielitoimiston sanakirjan toimitukselle tuli joulukuussa 2015 Ilmianna sana! -verkkolomakkeella viesti verbistä höntsätä. Sana oli jo poimittu Kotuksen sanatietokantaan, mutta vasta tämän ilmiannon myötä huomattiin, miten yleisessä käytössä se nykyisin on. Viestissä viitattiin Helsingin kaupungin liikuntaviraston tarjoamiin jalkapallon höntsävuoroihin eli vapaaharjoitteluvuoroihin. Internet-selailu paljastaa, että höntsä – tai höntsy – on käyttökelpoinen vapaa-ajan urheiluun liittyvä sana myös muualla päin Suomea. Höntsälätkää voi pelata esimerkiksi Turussa ja Rovaniemellä, ja Tampereella toimii Oy Höntsy Ab, jonka mukaan höntsy tarkoittaa ”leikkimielistä pallopeliä sattumanvaraisin joukkuein”. Höntsäillä voi monilla muillakin paikkakunnilla.

Suomen murteiden sanakirjan neljännessä osassa (julkaistu toistaiseksi vain painettuna) on kymmenkunta hönts-alkuista, etupäässä itämurteista tallennettua sanaa. Esimerkiksi verbit höntsätä, höntsytä ja höntsöttää kuvaavat huolimatonta, holtitonta tekemistä: Sitä nauroat ihmisii sijatkii ko heä höntsyveä tuos tiel (Viipurin läänin Pyhäjärvi). Kaiken kaikkiaan useimmat ”höntsä-sanat” viittaavat rentoon, pingoittamattomaan, päämäärättömäänkin tekemiseen, jota entisaikoina on pidetty lähes yksinomaan paheksuttavana. Ankaran kilpailuhenkisestä asenteesta halutaan vapautua liittämällä höntsä-sanaperheeseen mielikuvia iloisesta ryhmäliikunnasta.

Uudet sanat usein yhdyssanoja

Uudissanalistoja lukiessaan tulee miettineeksi, millaisia uudet suomen kielen sanat ovat rakenteeltaan. Suurin osa niistä on yhdyssanoja. Jonkin verran sanastoon ilmaantuu tutuista sana-aineksista muodostettuja johdoksia (esim. arvouttaa ja paljuilu) sekä yhdistämättömiä ja johtamattomia, kuten lainasanoja (esim. ebola ja bitcoin). Uudismuodosteiden joukossa on myös lyhenteitä ja kontaminaatioita (esim. ERVA ja kronitsi).

Vaikka Kotuksen Vuoden sanapoimintoihin (2010–2015) on koottu uusien sanojen lisäksi uudella tavalla käytettyjä ennestään tuttuja sanoja, yhdyssanojen osuus poiminnoista on karkeasti arvioituna osapuilleen 80 %. Vuoden 2015 koosteessa yhdyssanojen ja sanaliittojen osuus on noin 75 %, muiden noin 25 %; johdoksia on suunnilleen saman verran kuin johtamattomia ja yhdistämättömiä. Johtamattomien ja yhdistämättömien ryhmässä monet ovat lainatavaraa (esim. emoji ja matcha) tai jostain syystä ajankohtaiseksi noussutta vanhaa sanastoa (kupla ja loikka). Johdoksia poimintoihin kertyi vuonna 2015 tavallista enemmän (esim. etuisa, halpuuttaa, sipilöidä, huudelma).