Kuvaannollinen ja havainnollinen
Kysyttyä 4/2008

Kuvaannollinen ja havainnollinen

Sanojen kuvaannollinen ja havainnollinen oikeakielisestä asusta näyttää olevan epävarmuutta. Siitä kertovat seuraavat asiateksteistä ja Internetistä poimitut esimerkit:

Metaforassa kuvainnollinen merkitys on sen varsinainen merkitys.

Kuvainnollisessa käytössä ”lapsipuolen asemaan” jääminen tarkoittaa ’hyljeksittyyn tai toisarvoiseen asemaan jäämistä’.

Voisi kuvainnollisesti sanoa että hypätä pitäisi korkealta kielekkeeltä, mutta ei tiedä onko alla seipäitä pystyssä vaiko valtava määrä pumpulia – –.

Kuitenkin edellä olevat kuviot osoittavat havaannollisesti, millaista sanastoa kielenoppaat käyttävät puhuessaan äidistä ja isästä.

Morfologian osalta monikon 1. ja 3. persoonan monikon taivutus osoittaa havaannollisesti kielenoppaiden karjalankielisyyden asteen.

Lipsahdukset oikeinkirjoituksessa johtunevat siitä, että sanat edustavat samaa johdostyyppiä mutta ovat syntytaustaltaan erilaisia. Havainnollinen on johdos substantiivista havainto, joka puolestaan on johdettu verbistä havaita. Siksi adjektiivissa havainnollinen on i. Kuvaannollisen johtosuhteet eivät nykykielestä näy yhtä selvästi: sanaa kuvaanto ei enää käytetä, mutta 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun kirjakielessä sillä tarkoitettiin ’kuvaamataitoa, piirtämistä’. Kuvaannollisen taustalla on joka tapauksessa verbi kuvata, joka on i:tön.

Kuvaannollinen on 1900-luvun alussa sepitetty uudismuodoste; sanan varhempi asu on ollut kuvannollinen, jota näkee vieläkin silloin tällöin, esimerkiksi:

Luomiskertomus Raamatussa on kuvannollinen.

Kuvannollista on, että puolustusvoimiin on syntynyt kaiken kaikkiaan yli 300 erilaista tietojärjestelmää tai ‑ratkaisua.

”Kuvainnollinen”-asussa on kyse samantapaisesta korrektin muodon tavoittelusta (hyperkorrektiudesta) kuin korkeintaan- ja vähintään-sanojen kirjoittamisessa i:llisinä (”korkeintain”, ”vähintäin”). ”Havaannollinen”-asuun voisi kuvaannollinen-mallin lisäksi vaikuttaa myös kirjoittajan murretausta: eteläpohjalaismurteissa pääpainottomien tavujen i-loppuiset diftongit ovat oienneet pitkiksi vokaaleiksi (potkaasin ’potkaisin’, havaattin ’havaitsin’). ”Kuvannollinen”-muotoon taas kirjoittajat ovat saattaneet päätyä siksi, että johdostyyppinä kuvaannollinen – pitkä vokaali ennen nnollinen-johdinketjua – on harvinainen, kun taas vastaavalle lyhytvokaaliselle johdokselle on olemassa enemmän malleja (verrannollinen, käytännöllinen, sovinnollinen jne.).