Vuonna 2022 vietetään näyttelijä, näytelmäkirjailija, ohjaaja ja teatterinjohtaja Jean-Baptiste Poquelinin (1622–1673) eli Molièren syntymän 400-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi tässä artikkelissa pistäydytään hänen teatteriinsa ja tarkastellaan, millaisia havaintoja kielestä Molièren näytelmistä löytyy. Lisäksi seurataan eräiden sanojen matkaa ranskalaisilta näyttämöiltä suomen kieleen.
Myös ensimmäisellä suomenkielisellä teatterilla on merkkivuosi. Osa tämän jutun kuvista juhlistaa Kansallisteatterin 150-vuotista taivalta.
Kulissi ja kielihistoriaa
Ranskan kielen sana coulisse tarkoittaa yleensä kiskoilla liukuvaa ovea tai seinäkettä taikka sitä uraa, jossa liikuteltava esine liukuu. Sana esiintyy ensimmäisen kerran kirjoitetussa kielessä vuonna 1289 merkityksessä ’liukuva ovi, laskettava ristikkoportti’.
Teatterissa coulisse on liikuteltava teatterilavaste. Tämä merkitys mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1694 Ranskan akatemian sanakirjassa, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi tuolloin. Sittemmin sanaa alettiin käyttää myös merkityksessä ’näyttämön tausta tai vierusta’. – Sanakirja toteutti vuonna 1635 perustetun Ranskan akatemian saamaa tehtävää laatia ranskan kielelle sääntöjä ja viedä sitä kohti ”kaunopuheista ja taiteita ja tieteitä käsittelemään kykenevää kieltä”. Perinne jatkuu: sanakirjan yhdeksättä laitosta laaditaan parhaillaan.
Hyvää kieltä ja keittotaitoa
Samaan aikaan kun Ranskan akatemia alkoi luoda ranskan kielelle sääntöjä, antoi näyttelijä ja näytelmäkirjailija Molière kielen monien vivahteiden kukoistaa näyttämöllä. Niihin hänellä oli hyvä tuntuma. Ennen Pariisiin asettumistaan hän oli kiertänyt 13 vuoden ajan esiintymässä teatteriseurueensa kanssa maakunnissa ja kuullut eri alueiden asukkaiden sanontatapoja.
Molièren näytelmien henkilöt puhuvat taustojensa mukaisesti eri tavoin. Esimerkiksi keittiössä ei noudateta samaa kielioppia kuin herrasväen salongin puolella. Tätä pohditaan Oppineet naiset -näytelmässä, jossa Bélise ja Chrysale keskustelevat palvelija Martinen tavasta puhua. Keskusteluun pujahtavat nimet Malherbe, Vaugelas ja Balzac, jotka olivat hyvän ranskan kielen ja kielenkäytön (bon usage) tunnettuja tiennäyttäjiä kukin omalla tavallaan. Tavoiteltavan kielenkäytön esimerkkejä tarjosivat kolmikon mielestä hovissa ja kirjallisissa salongeissa vaalitun hyvän maun mukaiset ilmaisut. Kansan käyttämällä murteellisella puhekielellä ei ollut heidän mielestään arvoa.
François de Malherbe (1555–1628) oli Ranskan hovin virallisen runoilijan asemassa vuosina 1605–1628. Hän pyrki selkeään ilmaisuun, joka riisui runoudelta sen barokkiaikaisen rönsyilevyyden ja koristeet. Hänellä oli suuri vaikutus ranskalaiseen runouteen ja kirjallisuuden klassisen ilmaisun kehittymiseen.
Jean-Louis Guez de Balzac (1595–1654) on tunnettu etenkin kirjeistään, joita ilmestyi kirjoiksi koottuina.
Ranskan akatemiassa vuodesta 1634 vaikuttanut Vaugelas (1585–1650) eli Vaugelas’n lääninherra Claude Favre työskenteli 15 vuoden ajan akatemian sanakirjan parissa a-kirjaimesta i-kirjaimeen. Hän julkaisi vuonna 1647 pääteoksensa Remarques sur la langue françoise, utiles à ceux qui veulent bien parler et bien écrire eli ”Huomioita ranskan kielestä hyödyksi niille, jotka haluavat puhua ja kirjoittaa hyvin”.
Oppineiden naisten liioittelevan henkevä Bélise sanoo Martinesta:
”Niin, kuunnella häntä, se todell’ on kova työ.
Vaugelaan joka päivä hän moneksi murskaksi lyö,
ja vähimmät virheet typeriköllä tuolla
on pleonasmit ja kauheat kakofoniat.”
Realistisempi Chrysale vastaa, että hänestä palvelijan keittiöalan ammattitaito on tärkeämpi seikka kuin tämän kyky kaunopuheisuuteen:
”Nuo Vaugelas-läksynne ovatkin hälle liiat;
on kyllin, kun ei petä kykynsä kyökkipuolla.
Suon hälle ennemmin kehnon ma kieliaistin,
joka partikkeleihinne pahasti takertuu,
suon ennen, ett’on katusanoja täynnä suu,
kuin liemen jos liiaks suolais ja polttais paistin.
Korukielest’ en kostu, vaan ateriasta mi maittaa.
Ei opeta Vaugelas, miten tulee se laittaa;
ja Balzac ja Malherbe, nuo sananvalajat vankat,
ehk’ olisivat kyökissä olleet he aika ankat.”
(Suom. Otto Manninen)
1600-luvulla Ranskan akatemian käsitys hyvästä kielestä nojasi kirjailijoiden käyttämään kieleen. Molière ei kuitenkaan koskaan tullut valituksi akatemiaan. Tuolloiset akateemikot ja muut kielenkäytön ohjailijat luultavasti ihmettelisivätkin kovasti, jos kuulisivat, että meidän aikanamme ranskasta käytetään joskus nimitystä ”Molièren kieli” (langue de Molière).
Ranskaa kuninkaallisilta näyttämöiltä
Molière pääsi esiintymään myös kuningas Ludvig XIV:lle ja nousi hovissa suureen suosioon. Hän kirjoitti komedioita sekä musiikkia ja tanssia yhdisteleviä balettikomedioita kuninkaan hoville ja esiintyi niiden päärooleissa.
Kenties kuninkaan teatteri Versailles’ssa oli yksi innoittaja, kun runsaat sata vuotta myöhemmin Ruotsin kuningas Kustaa III, ranskalaisen kulttuurin suuri ystävä, perusti Tukholmaan ranskalaisen teatterin. Hän kutsui sen johtajaksi ranskalaisen näyttelijän ja näytelmäkirjailijan Jacques Marie Boutet’n (1745–1812), joka kokosi Pariisista näyttelijäseurueen työskentelemään kanssaan.
Kustaa III:n teatterin toiminnalla oli osansa ranskalaisen teatterialan sanaston leviämisessä ruotsin kieleen, olihan sen ohjelmistossa uusimpia ranskalaisia näytelmiä ranskalaisten näyttelijöiden tulkitsemina ranskantaitoiselle yleisölle.
Ruotsin kielestä teatterisanasto levisi suomeen matkalla muokkautuen, esimerkiksi näin:
(ranska) comédie > (ruotsi) komedi > (suomi) komedia
applaudir > applådera, applåd > aplodi
rampe > ramp > ramppi
réplique > replik > repliikki
Ranskan sana coulisse lainautui ruotsiin asussa kuliss, ja D. E. D. Europaeus suomensi sen kulissiksi vuonna 1853.
Kulissien takana
Balettikomedia Luulosairas sai ensi-iltansa 10. helmikuuta 1673. Molière itse esitti sen päähenkilöä, Argania, jolla on monenlaisia vaivoja ja joka hankkii niihin kalliita hoitoja. Argan suhtautuu niin sairauksiinsa kuin lääketieteeseen vakavasti ja moittii Béraldea, joka haluaisi keventää Arganin mieltä viemällä hänet katsomaan Molièren komediaa. Luulosairas Argan toteaa Molièresta (joka siis näytteli nimiroolissa): ”Lempo vieköön, olisinpa minä lääkäri, niin kostaisin tuolle nokkaviisaalle; antaisin hänen armotta kuolla, kun sairastuisi…” (Suomennoksen tarkastanut Otto Manninen.) Molière kuoli 17. helmikuuta pian Luulosairaan neljännessä esityksessä saamansa kohtauksen jälkeen.
Molièren aikana näyttelijät olivat kirkon pannassa eikä heitä saanut haudata kirkollisin menoin. Sääntöä noudatettiin ankarasti juuri Pariisissa. Jos näyttelijä kielsi ammattinsa ennen kuolemaansa, voitiin kirkollinen hautaus suorittaa, mutta Molièren kuolema tuli niin nopeasti, että pappeja ei saatu ajoissa hänen luokseen. Molièren leski taivutteli Pariisin arkkipiispan myöntymään hautaukseen vetoamalla siihen, että Molière oli toivonut voivansa ripittäytyä papille ennen kuolemaansa. Arkkipiispa suostui ainoastaan sillä ehdolla, että hautaaminen tapahtui iltamyöhään ilman mitään juhlallisuuksia. Mestarillisen näyttelijän elämän viimeinen näytös tapahtui ikään kuin kulissien takana eli kuten Ranskan akatemian sanakirja sanonnan määrittelee: ”ei päivänvalossa”, vaan ”varjoissa toimien”.
Lähteet
Académie française. https://www.academie-francaise.fr(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Centre national de ressources textuelles et lexicales. Portail lexical. Etymologie. https://www.cnrtl.fr/etymologie/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Comédie française. https://www.comedie-francaise.fr/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Dictionnaire de l'Académie française. https://www.dictionnaire-academie.fr/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Hellquist, Elof 1922: Svensk etymologisk ordbok. http://runeberg.org/svetym/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Horville, Robert 1988: Itinéraires littéraires. XVIIe siècle. Paris: Hatier.
Hruškar, Ðurđica – Gadelii, Karl 2015: Les mots d’emprunt et les transferts culturels. L’influence du français sur le suédois. – Mickaëlle Cedergren & Sylvain Briens (toim.), Médiations interculturelles entre la France et la Suède. Trajectoires et circulations de 1945 à nos jours. Stockholm: Stockholm University Press. https://library.oapen.org/handle/20.500.12657/32421(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY.
Koukkunen, Kalevi 1990: Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY.
Molière, 1959 [1672]: Oppineet naiset. Viisinäytöksinen huvinäytelmä. – Komedioja I. Suomentanut Otto Manninen. Porvoo: WSOY.
Molière, 1959 [1673]: Luulosairas. Kolminäytöksinen huvinäytelmä. – Komedioja II. Suomennoksen tarkastanut Otto Manninen. Porvoo: WSOY.
Wikipedia: Gustav III:s franska teater. Päivitetty 6.2.2021. https://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_III:s_franska_teater(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Wikipédia: Mort de Molière. Päivitetty 27.5.2022. https://fr.wikipedia.org/wiki/Mort_de_Molière(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)