Kotimaisten kielten tutkimuskeskus viettää syntymäpäivää
Artikkeli 1/2006

Pirkko Nuolijärvi

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus viettää syntymäpäivää

Kielitoimisto on Kielikellon lukijoille jo vanha tuttu vuosikymmenten takaa. Monelle on tuttua myös se, että Kielitoimisto ei ole itsenäinen laitos vaan osa 30 vuotta täyttävää Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta eli Kotusta. Tutkimuskeskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi tarkastelee Kotuksen toimintoja sekä sitä, mikä on tällaisen laitoksen perimmäinen tehtävä.

Kotuksen nykytoiminnan voi jakaa neljään lohkoon. Tunnetuinta lienee kielenhuolto: suurelle yleisölle suomen ja ruotsin kielen huolto, saamelaisille saamelaiskielten huolto. Vuodesta 1997 mukaan ovat tulleet myös Suomen romanikielen ja suomalaisen viittomakielen huolto ja tutkimus. Näiden kielten lautakuntien työ, kielenhuoltajien neuvontatyö, kirjoitukset ja koulutus sekä lehdet Kielikello ja Språkbruk vahvistavat suomalaisten kiinnostusta kieleen ja tuovat esille niitä kielen kysymyksiä, jotka kulloinkin kussakin kielessä ovat ajankohtaisia.

Toinen keskeinen toiminnan alue on sanakirjatyö. Kotuksessa laadituista sanakirjoista levinnein on varmasti uusin, sähköinen nykykielen sanakirja, Kielitoimiston sanakirja. Juhlavuonna on tiedossa myös vastaava kirjamuotoinen sanakirja. Nykykielen sanakirjojen lisäksi Kotuksessa toimitetaan myös esimerkiksi Suomen murteiden sanakirjaa, Vanhan kirjasuomen sanakirjaa, Suomen ruotsalaismurteiden sanakirjaa Finlands svenska folkmålia, saamelaiskielten etymologista tietokantaa ja eräitä sukukielten sanakirjoja. Vuonna 2005 valmistui kulttuurihistoriallisestikin merkittävä 6-osainen Karjalan kielen sanakirja. Parhaillaan on tekeillä paikannimisanakirja, jollaista sekä suuri yleisö että tiedeyhteisö ovat toivoneet jo pitkään. Sen on tarkoitus valmistua vuonna 2007.

Kielen kehitystä ei voi seurata systemaattisesti ilman taustatietoja ja asiaankuuluvaa tutkimusta. Kotus toimii myös tutkimuksen kentällä ja kiinteässä yhteistyössä yliopistojen vastaavien laitosten tutkijoiden kanssa. Puhutun ja kirjoitetun kielen tutkimus sekä nimistöntutkimus ovat tärkeä osa nyky-Kotuksen toimintaa. Kotuksen tutkimushankkeissa tarkastellaan kielen muutoksia ja vaihtelua pidemmällä aikavälillä. Kieltä tarkastellaan monenlaisten aineistojen avulla ja monin menetelmin: kielen muutoksia 1800-luvulta 2000-luvulle, eri paikkakuntien kielenkäyttöä eri tilanteissa, kuten asiointikeskusteluja Kelassa ja R-kioskilla, viranomaistekstejä tiedotteista lomakkeisiin sekä virallisen ja epävirallisen nimistön käyttöä. Punaisena lankana kaikessa Kotuksen tutkimuksessa on tehdä näkyväksi sitä, miltä kieli näyttää.

Kielenhuoltoa ja ‑tutkimusta ei voi tehdä ilman aineistoja. Kotus onkin runsaiden aineistojen kotipaikka, ja arkiston kotipaikkahan voi nykyisin olla sekä fyysinen että virtuaalinen. Samalla kun arkistot ovat tärkeä tuki Kotuksen omille työntekijöille, yhä enemmän aineistoja yritetään työstää kaiken aikaa muiden käyttäjien ulottuville myös verkkoon. Koska arkistoja on koottu yli sadan vuoden ajan ja ne ovat hyvin laajoja, ei kaikkea ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaistakaan julkaista verkossa, mutta monenlainen aineisto löytää hyvin kotipaikkansa myös siellä: on tarjolla erilaisia hakemistoja, kielenhuollon opastusta, 1800-luvun tekstejä, sukukielten aineistoja. Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten kirjasto palvelee sekin niin omia tutkijoita kuin ulkopuolisiakin.

Vaikka Kotuksen eri toiminnan lohkot saattavat näyttää erillisiltä, kaikki hyödyttävät toisiaan. Kielenhuoltaja tarvitsee nykykielen arkistoa ja tietokantoja, puhutun kielen tutkija murteita, arkistoasiantuntijat tietoa tekniikan uusista mahdollisuuksista. Kotus ei tietenkään ole olemassa itseään varten, vaan sen tehtävänä on olla läsnä niin tiedeyhteisölle kuin kaikille kansalaisillekin. Se voi tukea myös alan muiden tutkijoiden toimintaa esimerkiksi koordinoimalla hankkeita ja saattamalla aineistoja saataville sopivassa muodossa. Yhteistyö on voimaa, mikä näkyy myös saamen kieliä, romanikieltä ja viittomakieltä koskevassa työssä; saamelaiskäräjien kielineuvosto, Opetushallituksen romaniyksikkö ja Kuurojen Liitto, kuten myös monet muut instituutiot, ovat tärkeitä Kotuksen kumppaneita.

Kielen parissa riittää työtä. Kotus haluaa kaikella toiminnallaan tukea sitä, että kielet pysyvät vetreinä ja elinvoimaisina ja ne, joiden asema on heikompi, vahvistuvat. Tutkimus voi tehdä näkyväksi kielen ja kielenkäytön eri puolia ja siten tehdä tätä maailmaa vähän ymmärrettävämmäksi. Kun erilaisten tilanteiden kielenkäytöstä, kielen historiasta ja vaihtelusta tiedetään paljon, ei kenenkään tarvitse kielen moninaisuuden ja muutostenkaan keskellä tuntea epävarmuutta eikä pelkoa. Kieliyhteisö pysyy hengissä, kun se käyttää monipuolisesti kieltään. Tutkimuslaitos pysyy vireänä, kun se on herkkänä omalle historialle ja nykypäivälle. Toivotan Kotuksen juhlavuonna kaikille Kielikellon lukijoille iloisia hetkiä oman kielensä parissa, oli se kieli sitten mikä tahansa!
Pirkko Nuolijärvi