Kohti kohteliasta selkokieltä
Artikkeli 4/2020

Ella Airaksinen

Kohti kohteliasta selkokieltä

Kohtelias teksti ei aliarvioi tai loukkaa lukijaansa. Suomen kielessä kohteliaisuus syntyy usein hienovaraisesti erilaisten tunnusten, päätteiden ja liitteiden avulla. Mutta miten kielellistä kohteliaisuutta voi luoda yksitulkintaisuuteen pyrkivissä selkoteksteissä, joissa on käytössä vain osa suomen kielen ilmaisuvoimasta?

Älä ikinä unohda avaintasi ja lompakkoasi kotiin. Huonomuistisuutesi voi johtaa moniin ongelmiin. Muista aina tarkistaa, että sinulla on mukana kaikki tärkeät tavarasi.

Katkelma on kuvitteellinen esimerkki tekstistä, jossa kielellinen kohteliaisuus on mennyt pahasti pieleen. Tekstiin muodostuu aliarvioiva ja holhoava sävy, sillä lukijaa varoitetaan asian tärkeyteen nähden liian vahvalla Älä ikinä unohda ‑kiellolla. Lisäksi lukijaa syytetään huonomuistisuudesta ja muistutellaan tavaroiden huolehtimisesta.

Esimerkki havainnollistaa sitä, että kielelliseen kohteliaisuuteen on syytä kiinnittää huomiota – myös selkokielessä, joka on selkeääkin yleiskieltä helpompi suomen kielen muoto. Selkokirjoittamisen taito on noussut yhä tärkeämpään rooliin Suomessa, missä selkokieltä tarvitsee jo 650 000 – 750 000 ihmistä. Selkokielen tarpeen taustalla voi olla esimerkiksi kehitysvamma, lukivaikeus, muistisairaus tai se, että äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Selkosuomen kirjoittamiseen ja puhumiseen on laadittu ohjeita 1980-luvulta asti, ja kehittämistyö jatkuu edelleen. Oma panokseni selkokielen kehittämiseen on kohteliaan puhuttelun periaatteet.

Tässä artikkelissa annan vinkkejä kohteliaisuuden ja puhuttelun huomioimiseen selkokielisissä oppaissa ja muissa asiateksteissä. Kirjoitus perustuu pro gradu ‑tutkielmaani, jossa selvitin, miten lukijaa puhutellaan selkokielisessä oppaassa Selko-opas yrittäjyyteen. Analyysin perusteella löysin selkokieleen sopivia keinoja ilmaista kohteliaisuutta. (Ks. Airaksinen 2019.)

Kohteliaisuutta ja puhuttelua tutkimassa

Kielellinen kohteliaisuus on eri asia kuin kohtelias käytös, joka voi ilmetä myös toimintana. Kun pitää ovea auki seuraavalle kulkijalle, käyttäytyy kohteliaasti. Kielellinen kohteliaisuus taas rakentaa kohteliaisuutta nimenomaan kielen kautta esimerkiksi kohteliaisuusfraasien tai päätteiden avulla. (Larjavaara 2007: 468–469.) Kohteliaisuuteen kietoutuu puhuttelu eli keino osoittaa, kenelle sanottu tai kirjoitettu on suunnattu (ks. esim. Iso suomen kielioppi, määritelmät, hakusana puhuttelu). Seuraavassa esimerkissä puhuttelua osoittavat sinä-pronomini ja substantiivin tuote omistusliite ‑si:

Sinun kannattaa miettiä, voiko tuotteesi menestyä.

Kohteliaaseen käytökseen kuuluu oven avaaminen. Kielellinen kohteliaisuus taas ilmenee juuri kielen välityksellä.

Kohteliaaseen käytökseen kuuluu oven avaaminen. Kielellinen kohteliaisuus taas ilmenee juuri kielen välityksellä.

Kuva: Henna Leskelä, Kotus

Tutkielmassani vertailin yleiskielisen ja selkokielisen oppaan suoria ja epäsuoria puhuttelukeinoja sekä niiden kohteliaisuutta. Suoria ja epäsuoria keinoja puhutella lukijaa ovat esimerkiksi lue, sinun kannattaa mennä, täytyy hakea ja lähetetään. Epäsuoriksi puhuttelukeinoiksi tulkitsin kaikki ilmaukset, jotka olisi tekstiympäristön perusteella mahdollista korvata lukijan suoralla puhuttelulla:

Yrittäjän kannattaa selvittää vakuutusyhtiön kanssa, mitä muita vakuutuksia hän tarvitsee. (Vrt. Sinun kannattaa selvittää – –.)

Vertailin selko- ja yleiskielisen oppaan puhuttelukeinoja kielentutkijoiden Brownin ja Levinsonin (1987 [1978]) kehittämän kasvojen käsitteen avulla. Jokaisella ihmisellä on julkinen minäkuva eli kasvot, joita kirjoittaja voi suojella, vahvistaa tai uhata kielellisillä valinnoillaan. Esimerkiksi varoitus Älä ikinä unohda voi uhata lukijan kasvoja, mutta tekijän tai kohteen avoimeksi jättävä subjektiton rakenne (ns. nollarakenne) kannattaa muistaa voi suojella niitä. Tutkielmani nojaa myös Hallidayn (1994 [1985]) systeemis-funktionaaliseen teoriaan, jonka mukaan jokainen kielellinen valinta vaikuttaa tekstin merkityksiin. Siten valinta suoran ja epäsuoran puhuttelun välillä synnyttää tekstiin erilaisia merkityksiä. Näihin teorioihin yhdistin uudempaa kohteliaisuuden tutkimusta, jotta pystyin huomioimaan kohteliaisuuden tilannesidonnaisuuden (ks. Watts 2003, Tanner 2012).

Joskus lukijan puhutteleminen ei kuitenkaan liity kohteliaisuuteen, vaan esimerkiksi selkokielen ominaispiirteisiin.

Suosi sinä-muotoa

Selkokielen ohjeissa korostetaan, että teksti pitäisi kirjoittaa lukijan näkökulmasta ja suunnata lukijalle. Hyvä keino tähän on lukijan suora puhuttelu sinä-muodolla. Aineistossani lukijaa puhuteltiin suoraan huomattavasti useammin selko- kuin yleiskielisessä oppaassa. Sinä-muoto toimii selkoteksteissä hyvin etenkin silloin, kun puheenaihe on lukijan kannalta positiivinen tai neutraali:

Voit olla oman itsesi pomo.

Usein lukijan suora puhuttelu mahdollistaa selkokieleen sopivan subjekti + predikaatti ‑rakenteen ja auttaa lukijaa huomaamaan, miten teksti liittyy häneen. Kiinnostava keino herättää lukijan huomio selkotekstissä on puhutella häntä suoraan myös käsitteiden selitysten yhteydessä:

Franchising tarkoittaa, että joku on kehittänyt liikeidean ja toimintamallin ja tarjoaa sitä muiden yritysten käyttöön. Franchisingissa oma yrityksesi ostaa luvan käyttää valmista mallia.

Ohjeista selkeästi ja yksiselitteisesti

Suora puhuttelu on erityisen tarpeellista silloin, kun lukijalle annetaan tärkeitä ohjeita. Selkokielessä on tärkeää erottaa kielellisesti, onko ohjeen noudattaminen lukijalle pakollista vai suotavaa. Siksi esimerkiksi täytyä-verbi toimii tekstiyhteyksissä, joissa tekeminen on pakollista:

Kun aloitat yritystoimintaa, sinun täytyy ottaa lakisääteinen eläkevakuutus eli YEL-vakuutus.

Täytyä-verbi korostaa, että velvoittavuus on vahvaa. Muunlaisiin ohjeisiin ja vinkkeihin sopii etenkin imperatiivi eli käskymuoto, jonka merkitykseen kuuluu usein kehottava tai kannustava sävy:

Katso toimialasi luvat ja muut vaatimukset osoitteesta www.suomi.fi.

Suoria ohjeita ei yleensä voi selkoteksteissä tulkita epäkohteliaiksi, sillä lukijan pitää saada helposti selville, mitä hänen täytyy tehdä. Esimerkiksi juuri oppaisiin neuvominen kuuluu tärkeänä osana. Teksteissä, joissa lukijaa ohjeistetaan paljon, tämän kasvot kaipaavat kuitenkin vahvistusta tai suojelua. Hyvä keino on perustella, miksi jonkin ohjeen noudattaminen on hyödyllistä tai pakollista:

Nimi kannattaa miettiä tarkkaan, sillä persoonallinen ja mieleenpainuva nimi tukee yrityksesi markkinointia.

Vähennä velvoittavuutta

Selkotekstin sävy voi joskus huomaamatta muodostua liian opettavaiseksi, sillä selkoteksti sisältää enemmän ohjailevia elementtejä kuin yleiskieliset tekstit. Selkokirjoittajan kannattaa tietoisesti miettiä, ovatko kaikki velvoittavat ilmaukset tekstissä välttämättömiä vai voisiko osasta luopua. Seuraavassa esimerkissä ei luetella velvoitteita, vaan haastetaan lukijaa pohtimaan omia ominaisuuksiaan:

Onko sinulla yrittäjäominaisuuksia?

  • Oletko päättäväinen? – – (Vrt. Jos haluat yrittäjäksi, sinun täytyy olla päättäväinen.)

Esimerkki havainnollistaa, että ohjeistaminen ei ole aina tarpeen. Velvoitteet kannattaa säästää sellaisiin tilanteisiin, joissa ne ovat välttämättömiä asian ymmärtämisen tai jonkin tehtävän suorittamisen kannalta. Tähän liittyy myös jo aiemmin mainittu velvoittavuuden vahvuuden osoittaminen kielellisesti. Esimerkiksi täytyä-verbiä kannattaa välttää tilanteessa, jossa sen tehtävä ei ole ilmaista pakollista tekemistä:

Sinun täytyy uskoa liikeideaasi. (Vrt. Luota liikeideaasi!)

Tekstin velvoittavuus vähenee jo silloinkin, kun velvoittava rakenne, esimerkiksi imperatiivi, jätetään toistamatta:

Selvitä seuraavat asiat:

  • Paljonko asiakkaita on alueellasi?
  • Ketkä ovat kilpailijoitasi?

Mieti, valitsisitko epäsuoran tavan puhutella lukijaa

Yleiskielessä lukijaan viitataan usein epäsuorilla keinoilla, kuten passiivilla ja nollarakenteella. Myös selkoteksteissä voi tulla vastaan tilanne, jossa epäsuora viittaus tuntuu toimivammalta kuin suora puhuttelu. Kaikki yleiskielessä käytössä olevat keinot eivät kuitenkaan sovi selkokieleen – esimerkiksi tekijän epämääräistävällä passiivilla ei lukijaan kannata viitata.

Epäsuora puhuttelu voi tulla kyseeseen, jos jostakin aiheesta on tarpeen puhua yleisemmällä tasolla. Huumeista kertovan esitteen lukijasta ei välttämättä voi olettaa, että hän käyttää huumeita. Siksi häntä ei tarvitse puhutella suoraan. Samoin tämän artikkelin alun kuvitteellinen katkelma kaipaisi yleispätevämpää otetta.

Kaikki yleiskielessä käytössä olevat keinot eivät sovi selkokieleen.

Jos tekstissä käsitellään arkaluonteisia puheenaiheita, lukijan epäsuora puhuttelu voi olla hyvä idea:

Toiminimi ei saa johtaa yleisöä harhaan. (Vrt. Toiminimesi ei saa johtaa yleisöä harhaan.)

Epäsuora puhuttelu voi toisinaan toimia myös velvoittavuuden vähentäjänä. Sitä kannattaa kuitenkin käyttää vain, jos tekijä tulee selväksi tekstiyhteydestä ja jos velvoite ei ole välttämätön asian ymmärtämisen kannalta. Seuraavan virkkeen ensimmäisessä lauseessa puhutellaan lukijaa suoraan, mutta toisessa virkkeessä sinä-pronominia ei ole käytetty:

Jos haluat perustaa yrityksen, kannattaa kysyä apua uusyrityskeskuksesta.

Esimerkin kaltaista nollarakennetta (kannattaa kysyä) ei kuitenkaan voi varsinaisesti suositella selkoteksteihin, koska se voi jättää lukijan tulkittavaksi, kuka on lauseen tekijä. Kun selkokirjoittaja valitsee lukijan epäsuoran puhuttelun, hänen onkin aina hyvä miettiä viittauksen selkeyttä: voiko lukija ymmärtää sen itseään koskevaksi. Esimerkiksi tuleville yrittäjille tarkoitetun oppaan lukija todennäköisesti ymmärtää, jos häneen viitataan yrittäjä-sanalla:

TE-toimisto ratkaisee, voiko yrittäjä saada soviteltua päivärahaa.

Rakenna tekstin merkityksiä modaaliverbeillä

Modaaliset eli välttämättömyyttä tai mahdollisuutta ilmaisevat ainekset rakentavat ja muokkaavat tekstin merkityksiä. Niitä kannattaa käyttää myös selkoteksteissä, mielellään tavallisimmissa merkityksissään. Esimerkiksi täytyä-verbin tyypilliseen merkitykseen kuuluu velvoittavuus, mutta sen toissijaista merkitystä, kirjoittajan tekemän päätelmän ilmaisemista, kannattaa selkokielessä välttää (vrt. Iso suomen kielioppi § 1574: Jos esineitä on kadonnut paljon, rikoksen on täytynyt jatkua kauan).

Voida-verbi sopii selkotekstiin erityisen hyvin silloin, kun puhutaan lukijan mahdollisuuksista:

Voit tehdä liiketoimintasuunnitelman verkossa.

Jos voida-verbiä käyttää ehkä-sanan tilalla kuvaamaan epävarmuutta, selkotekstissä on tarpeen tarkistaa, tuleeko verbin merkitys esille tekstiyhteydestä. Esimerkiksi seuraavassa tapauksessa lukija saattaisi hämmentyä siitä, saako hänellä olla maksuhäiriöitä vai onko mahdollista, että hänellä on maksuhäiriöitä:

Sinulla voi olla maksuhäiriöitä.

Varovainen kannattaa olla myös saada-verbin modaalisen käytön kanssa, jos verbiä käytetään korvaamaan voida-sanaa. Saada-verbiin liittyy usein luvan antamisen merkitys, mikä saattaa selkotekstissä korostaa lukijan ja kirjoittajan epäsymmetristä suhdetta:

Yrittäjänä saat päättää elämästäsi, olla oman itsesi herra. (Vrt. Yrittäjänä voit päättää – –.)

Tarkista, missä rooleissa esität lukijan

Selkokielisen viestinnän tavoite on tarjota ymmärrettävää tietoa ja kirjallisuutta ihmisille, jotka eivät muuten pääsisi niistä osallisiksi. Selkoviestinnän voi ajatella epäsymmetriseksi vuorovaikutukseksi, koska selkokielen asiantuntija kirjoittaa tekstiä lukijalle, jonka kielellisissä taidoissa on puutteita (Kulkki-Nieminen 2010: 56). Tätä epäsymmetrian vaikutelmaa kirjoittajan on mahdollista vähentää tekstillä, joka ottaa lukijan huomioon arvostavasti ja joka ei vähättele lukijaa.

Kirjoittajan kannattaa varmistaa, ettei tarjoa lukijalle apua liian innokkaasti tai jatkuvasti kuvaa lukijaa passiivisena kohteena, jolle asiat tapahtuvat itsestään. Lukijalle on tärkeää antaa myös aktiivisen toimijan rooli:

Voit tulla uusyrityskeskukseen missä vaiheessa tahansa, kun haluat keskustella yrittämisestä tai tahdot henkilökohtaista, maksutonta ja luottamuksellista neuvontaa.

Muistuttaminen muista-imperatiivilla kohdistaa lukijan huomion tärkeään asiaan tekstissä, mutta liikaa käytettynä voi vaikuttaa lukijaa aliarvioivalta. Selkoteksteissä muistuttelu saattaa korostaa epäsymmetrisen vuorovaikutuksen asetelmaa, jossa viestinnän toinen osapuoli ohjeistaa ikään kuin ylhäältäpäin. Siksi muistuttamisen sijaan asian voi yleensä vain todeta:

Tarvitset suunnitelmaa, jos haet starttirahaa, yritystukia tai lainaa. (Vrt. Muista, että tarvitset suunnitelmaa – –.)

Kun selkokirjoittaja laatii tekstiä, hänellä on päässään erilaisia ohjeita, suosituksia ja tietoa oletetuista lukijoista. Selkokirjoittajan jokaista valintaa johdatteleekin aina lukija, jonka kielellisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi selkotekstejä tehdään. Tavoitteena on lukijaa mahdollisimman hyvin palveleva kokonaisuus, jossa yksittäinen lukijan muistuttaminen, huono sanavalinta tai vaikea rakenne ei muuta koko tekstiä epäonnistuneeksi.

Kielellisiä valintoja tehdessään kirjoittaja kohtaa monia tilanteita, jotka vaativat kompromissia. Tämä koskee myös selkokielen kohteliaisuuteen liittyviä ohjeita – toisinaan kirjoittaja joutuu miettimään, valitseeko kohteliaamman vai selkeämmän ilmauksen. Päätöksen tekemiseen voi saada tukea kohteliaan puhuttelun periaatteista, mutta myös muistamalla olennaisimman selkokirjoittamisen ohjeen: lukija on tärkein.

 

Kirjoitus perustuu pro gradu ‑tutkielmaan:

Airaksinen, Ella 2019: Puhuttelevaa selkokieltä. Vertaileva tekstianalyysi puhuttelun keinoista ja kohteliaisuudesta selko- ja yleiskielisessä oppaassa. Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202001281169

Tekstiesimerkit tutkielman aineistosta:

Suomen Uusyrityskeskukset ry 2018: Selko-opas yrittäjyyteen. Tietosisällön päivitys Tuulikki Holopainen, Asiatieto Oy. Selkomukautus Ari Sainio, Selkokeskus.


Lähteet ja lisälukemista

Brown, Penelope – Levinson, Steven 1987 [1978]: Politeness. Some universals in language usage. Cambridge: Cambridge University Press.

Hakulinen, Auli – Vilkuna, Maria – Korhonen, Riitta – Koivisto, Vesa – Heinonen, Tarja Riitta – Alho, Irja 2004: Iso suomen kielioppi. Verkkoversio. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://scripta.kotus.fi/visk

Halliday, M. A. K. 1994 [1985]: An introduction to functional grammar. Toinen painos. London: Arnold.

Kulkki-Nieminen, Auli 2010: Selkoistettu uutinen. Lingvistinen analyysi selkotekstin erityispiirteistä. Tampereen yliopiston suomen kielen laitos. Tampere University Press. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8093-5

Larjavaara, Matti 2007: Pragmasemantiikka. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Leskelä, Leealaura 2019: Selkokieli. Saavutettavan kielen opas. Helsinki: Kehitysvammaliitto ry & Oppimateriaalikeskus Opike.

Selkokeskus. https://selkokeskus.fi/

Tanner, Johanna 2012: Rakenne, tilanne ja kohteliaisuus. Pyynnöt S2-oppikirjoissa ja autenttisissa keskusteluissa. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7903-0

Watts, Richard J. 2003: Politeness. Cambridge: Cambridge University Press.

Ella Airaksinen
Kirjoittaja työskentelee Selkokeskuksessa suunnittelijana.
Takaisin ylös