Kirjoittaja ja tekstin ymmärrettävyys
Artikkeli 3/1997

Katariina Iisa

Kirjoittaja ja tekstin ymmärrettävyys

Teksti on kirjoittajan lahja lukijalle. Kun lahjansaaja on vastaanottanut lahjan, ei antaja voi enää muuttaa sitä, vaikka omaan tekstiinsä suhtautuisi kuinka mustasukkaisesti tahansa. Kirjoittaja ei voikaan kovin paljon vaikuttaa siihen, millaisen tulkinnan yksittäinen lukija muodostaa tekstistä, sillä lukija rakentaa tekstin merkityksen suhteessa ei vain aiempiin tietoihinsa ja käsityksiinsä vaan myös suhteessa muihin teksteihin.

Lukija tekstin tulkitsijana

Lukija suhteuttaa lukemaansa tekstiä tavoitteeltaan samanlaisiin teksteihin. Tekstin tavoitteena voi olla tiedottaminen, vaikuttaminen, ohjaaminen tai pohtiminen. Lisäksi monilla teksteillä on samanaikaisesti useita eri tavoitteita. Jos lukija lukee käyttöohjetta, hän tulkitsee ja vertaa sitä muihin ohjeita antaviin teksteihin.

Tekstiä tulkitessaan lukija tarkastelee tekstiä myös suhteessa kaikkiin niihin muihin teksteihin, joiden aihe on sama. Esimerkiksi tämän tekstin kokonaismerkitys rakentuu jokaisen lukijan mielessä myös sen mukaan, mitä hän muissa yhteyksissä on lukenut tai kuullut tekstin ymmärrettävyydestä.

Tämän tekstin merkityksen rakentumiseen vaikuttaa lisäksi se, että teksti ilmestyy Kielikellossa. Lukija siis tulkitsee tekstiä suhteessa muihin samassa yhteydessä ja samassa kultturipiirissä esiintyviin teksteihin.

Kirjoittaja voi ottaa nämä seikat huomioon esimerkiksi perehtymällä erilaisiin tekstilajeihin: Millainen lausunto on hänen omasta mielestään hyvä? Mikä sen tekee hyväksi? Millainen rakenne siinä on? Mitä aiheesta on julkisuudessa kirjoitettu? Ja niin edelleen.

Miten kirjoittaja voi vaikuttaa tekstin ymmärrettävyyteen

Kirjoittaja voi onneksi vaikuttaa monella tavalla siihen, että hänen tekstistään tulee helpommin ymmärrettävä. Ymmärrettävyyttä lisäävät mm. tekstin näkökulman ja tavoitteen täsmentäminen, pää- ja sivuasioiden erottaminen, asioiden suhteiden selvittäminen ja tekstin käsitteiden siirto lukijan maailmaan. Näillä seikoilla on selvä yhteys tekstin virke- ja lauserakenteeseen, mutta en tällä kertaa pohdi niitä.

Tarkastellaan sen sijaan esimerkkinä erästä kirjettä. Miksi se pitää lukea muutamaan kertaan, ennen kuin sen ymmärtää?

Arvoisa vastaanottaja

Ajoneuvohallintokeskus muistuttaa kohteliaimmin, että tieliikennelain 73 §:n (676/90) mukaan ajo-oikeuden haltijan on toimitettava lääkärintodistus asuinpaikkansa ajokorttiasioita käsittelevälle poliisille kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on täyttänyt 45, 50, 55, 60 tai 65 vuotta.

Tätä velvollisuutta ei kuitenkaan ole silloin, kun mainitun määräajan kuluessa on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta ajo-oikeuden saamisesta tai ammattiajoluvan myöntämisestä.

Velvollisuutensa laiminlyöneen poliisi voi määrätä ajokieltoon. Henkilöllisyyden toteamista varten ajokortti pyydetään ottamaan mukaan lääkärintarkastukseen mentäessä.

Ajoneuvohallintokeskus ylläpitää ajokorttirekisteriä

(Laki tieliikenteen tietojärjestelmistä 819/89)

Tekstin tavoitteen kirkastuminen

Ajoneuvohallintokeskuksen kirjeen tekee ensinnäkin vaikeaksi se, että siinä yhdistyy kaksi tekstin tavoitetta: sillä pyritään yhtaikaa sekä tiedottamaan että saamaan vastaanottaja toimimaan tietyllä tavalla. Jos tekstillä on useita tavoitteita, pitäisi kirjoittajan ennen kirjoittamista pohtia, mikä on tavoitteiden keskinäinen tärkeysjärjestys. Usein teksti on helpointa kirjoittaa vain yhtä tavoitetta silmällä pitäen, joten saattaa olla paikallaan esimerkiksi jakaa teksti tavoitteiltaan erilaisiin osioihin. Koska esimerkkitekstin tavoitteita ei ole erotettu toisistaan, lukija joutuu etsimään itselleen suunnattua toimintaohjetta.

Tekstin termit lukijan maailmaan

Toiseksi tekstin ymmärtäminen on vaikeaa, koska vastaanottaja ei ajattele itseään ajo-oikeuden haltijana. Luultavimmin hän ajattelee, että hänellä on ajokortti. Hänen on siis vaikea samastua tekstiin. Tekstissä käytetään termiä ajo-oikeuden haltija, jonka voidaan tekstin mukaan päätellä kuuluvan seuraavanlaisiin käsitehierarkioihin: a) Ajo-oikeus voi olla joko ammattiajo-oikeus tai tavallinen ajo-oikeus. b) Ajo-oikeus voi olla joko pysyvä tai määräaikainen. Määräaikaiseksi viiden vuoden oikeudeksi ajo-oikeus muuttuu 45-vuotiaana.

Lisäksi lukija voi sijoittaa ajo-oikeuden ajoneuvotyypeittäiseen hierarkiaan: mopon, moottoripyörän, henkilöauton, kuorma-auton, rekan ajo-oikeus. Lukija siis mahdollisesti tuo tämän hierarkian tekstin ulkopuolelta toisista samaa aihetta käsittelevistä teksteistä tai puheista. Tosin hän todennäköisesti ajattelee lähinnä ajokorttia, vaikkapa kuorma-autokorttia.

Kirjoittajan vai lukijan näkökulma?

Kolmanneksi teksti on kirjoitettu viranomaisen näkökulmasta, mikä myös vaikuttaa tekstin rakenteeseen. Tekstihän etenee kuin juristin näkökulmasta: Ensin kerrotaan päätapaus, sitten poikkeukset ja lopuksi uhat. Tähteeksi jää toiminta-ohje, kehotus ottaa lääkärintarkastukseen mukaan ajokortti. Tämä on tekstissä sijoitettu vasta viimeiseksi.

Jos teksti olisi kirjoitettu siten, että olisi otettu huomioon vastaanottajan näkökulma, kirjettä tuskin lähetettäisiin kaikille 45–65 vuotta täyttäville. Jos kirje tehtäisiin yksilöllisemmäksi, ei välttämättä myöskään tarvitsisi mainita poikkeusta lainkaan. Tietokantajärjestelmistähän saisi poimituksi erikseen ne, jotka ovat hiljattain joko uusineet tai saaneet ajokorttinsa tai ammattiajolupansa.

Kuinka paljon tietoa kerrallaan?

Neljänneksi tekstin ymmärtämistä vaikeuttaa se, että sen ensimmäinen kappale on yhtä virkettä, vaikka siinä on varsin paljon asiaa. Tekstin ymmärtämiseen vaikuttaa myös se, kuinka monta tiedon yksikköä tekstissä kerrallaan esitetään ja kuinka pitkiä ne ovat. Jos lukija on tekstin aiheen asiantuntija, hän pystyy hahmottamaan huomattavasti pidempiä tiedon yksiköitä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi kuin asiaa tuntematon maallikko.

Esimerkkitekstin ensimmäisessä virkkeessä on jakso, joka on suoraan laista: ajo-oikeuden haltijan on toimitettava lääkärintodistus asuinpaikkansa ajokorttiasioita käsittelevälle poliisille kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on täyttänyt 45, 50, 55, 60 tai 65 vuotta. Vaikka virke ei ole lauserakenteeltaan kovin hankala, voisi sen sisällön jakaa vaikkapa kahteen virkkeeseen.

Lisääkö sävy ymmärtämishalua?

Viidenneksi tekstin sävy on sellainen, että se ei edistä vastaanottajan halua ymmärtää tekstiä. Tekstin sävyähän voi arvioida esimerkiksi tarkkailemalla, miten tekstissä nimetään vastaanottaja: arvoisa vastaanottaja, ajo-oikeudenhaltija, hän, velvollisuutensa laiminlyönyt. Samoin tekstin predikaattiverbit kertovat omaa tylyä kieltään. Osa meistä on tottunut jo odottamaan sävyltään ystävällisiä kirjeitä myös viranomaisilta, osa tyytyy hallintoalamaisen asemaan. Tuskin virkakirjeen kirjoittaja kuitenkaan menettäisi mitään, vaikka koko tekstin sävy vastaisi tavallisinta lopputervehdystä Ystävällisin terveisin.
Katariina Iisa