Kiiloja ja sokkeloita. Säädöskielen virke- ja lauserakenteen ongelmia
Artikkeli 4/1992

Asta Virtaniemi

Kiiloja ja sokkeloita. Säädöskielen virke- ja lauserakenteen ongelmia

Kielikellon viime numero oli kokonaan omistettu virkakielen huollolle. Jatkamme aiheen käsittelyä tässä ja ensi vuoden ensimmäisessä numerossa. Filosofian maisteri, oikeustieteen ylioppilas Asta Virtaniemi selvittelee seuraavassa vuoden 1989 säädöksissä havaitsemiaan kielen ongelmia.

Lait, asetukset ja muut säädökset tuottavat lukijalle joskus päänvaivaa: sisältö ei tunnu selviävän ensi lukemalta. Ainakin osasyynä tähän on usein jokin hankala virke- tai lauserakenne, jollaisista tässä artikkelissa on esimerkkejä. Näitä rakenteita käsitellään myös kielenhuollon oppaissa ja esimerkiksi virkakielikomitean mietinnössä, joten ongelmat sinänsä eivät ole uusia. Poimimani esimerkit kertovat siitä, että niitä esiintyy edelleen.

Artikkeli perustuu pro gradu ‑työhöni, joten kaikki esimerkit on poimittu siinä käyttämästäni aineistosta. Aineisto on peräisin vuoden 1989 Suomen säädöskokoelmasta, ja se sisältää sekä lakeja että alemmantasoisia säädöksiä: asetuksia ja valtioneuvoston ja ministeriöiden päätöksiä. Dosentti Heikki Mattila on lukenut tekemäni selkeyttämisehdotukset juristin näkökulmasta ja esittänyt niistä varteenotettuja kommentteja. Esitän hänelle parhaat kiitokseni.

Monilauseiset virkkeet

Mutkikkaat, liian monilauseiset virkkeet tekevät tekstistä vaikealukuista, ja tällaisten virkkeiden käytöstä säädöskieltä on erityisesti syytetty. Yleensä sokkelovirkkeissä on muitakin ymmärrettävyyttä haittaavia piirteitä kuin pelkkä pituus. Esimerkkivirkkeitä 1 ja 2 vaikeuttavat silti ennen kaikkea liian monet lauseet. Virkkeet ovat muodossa, jossa niiden porrasteisuus näkyy selvästi: päälauseet ovat uloimpana, niille alisteiset lauseet hieman tästä sisennettynä ja sivulauseille alisteiset lauseet kaikkein sisimpänä.

1) Jos kuntainliiton sairaala tai toimintayksikkö 5 §:n nojalla siirtyy tässä laissa tarkoitetun sairaanhoitopiirin kuntainliitolle,
  saadaan ensin mainitun kuntainliiton liittovaltuuston tai liittohallituksen päätökseen,
  joka on tehty tämän lain antamisen ja erikoissairaanhoitolain voi maantulon välisenä aikana,
  hakea muutosta myös sillä perusteella,
  että päätös on ristiriidassa viimeksi mainitun lain tai tämän lain säännösten kanssa taikka että päätös koskee asiaa,
  jonka ratkaisemisen on katsottava kuuluvan sairaanhoitopiirin kuntainliiton viran omaisille (1063/89, § 20).

Virke muodostuu päälauseesta ja viidestä sivulauseesta, ja se muodostaa yhden pykälän. Pituuden lisäksi sitä hankaloittaa ainakin päälauseen keskelle kiilattu joka-lause. Myös partisiipit ensin mainittu ja viimeksi mainittu vaikeuttavat virkettä, koska lukijan täytyy mennä tekstissä jonkin matkaa taaksepäin nähdäkseen, mihin ne viittaavat.

Selkeämmin:

  Kuntainliiton liittovaltuuston tai liittohallituksen päätökseen saadaan tässä pykälässä esitettävin ehdoin hakea muutosta,
  jos kuntainliiton sairaala tai toimintayksikkö 5 §:n nojalla siirtyy tässä laissa puheena olevan sairaanhoitopiirin kuntainliitolle.
  Muutosta voidaan hakea sellaiseen päätökseen,
  joka on tehty tämän lain antamisen ja erikoissairaanhoitolain voimaantulon välisenä aikana.
  Perusteena voi olla se, että
  1) päätös on ristiriidassa erikoissairaanhoitolain tai tämän lain säännösten kanssa tai
  2) päätös koskee asiaa,
  jonka ratkaisemisen on katsottava kuuluvan sairaanhoitopiirin kuntainliiton viranomaisille.

Pykälä helpottuu, kun pitkä virke pilkotaan lyhyempiin ja lopun että-lauseet numeroidaan. Pilkkomisen myötä kiilalausekin poistuu ja partisiipeista päästään eroon.

  2) Verovelvollisella,
  joka vuosien 1990—1993 aikana perustaa kehitysalueelle uuden tuotantolaitoksen tai matkailuyrityksen taikka laajentaa kehitysalueella olevaa tuotantolaitostaan tai matkailuyritystään taikka uudistaa niiden koneistoa, laitteita tai kalustoa niin,
  että laitoksen tuotantokyky taikka tuotannon jalostusaste olennaisesti kasvaa tai niin,
  että yrityksen toimintakyky olennaisesti kasvaa taikka laatutaso olennaisesti nousee,
  on oikeus siltä verovuodelta,
  jona uutta laitosta tai yritystä taikka laajennusta tai uudistusta varten hankittu täyttöomaisuus otetaan käyttöön,
  sekä neljältä seuraavalta verovuodelta toimitettavissa verotuksissa poistoina vähentää veronalaisesta tulostaan sanotun käyttöomaisuuden hankintamenosta määrä,
  joka verovelvollisen kirjanpidossa on tällaisena poistona vähennetty (1073/89, § 2).

Esimerkki on jopa yhdeksän lauseen pituinen ja sisältää 85 sanaa. Virke on todella hankala, koska sen päälause on pirstottu kolmeen osaan ja ensimmäisten osien välissä on peräti kuusi sivulausetta.

Selkeämmin:

  Verovelvollinen saa tässä pykälässä esitettävin ehdoin vähentää verotettavasta tulostaan poistoina sellaisia menoja,
  jotka johtuvat käyttöomaisuuden hankkimisesta.
  Vähennysoikeutta saa käyttää verovelvollinen,
  joka vuosien 1990–1993 aikana
  1) perustaa kehitysalueelle uuden tuotantolaitoksen tai matkailuyrityksen
  2) laajentaa kehitysalueella olevaa tuotantolaitostaan tai matkailuyritystään tai
  3) uudistaa niiden koneistoa, laitteita tai kalustoa niin,
  että laitoksen tuotantokyky tai tuotannon jalostusaste olennaisesti kasvaa
  tai niin, että yrityksen toimintakyky olennaisesti kasvaa tai laatutaso olennaisesti nousee.
  Laitoksen tai yrityksen perustamiseen, laajennukseen tai uudistukseen tarvittavan käyttöomaisuuden hankintamenosta saa verotuksessa vähentää poistona saman määrän
  kuin verovelvollisen kirjanpidossa on tällaisena poistona vähennetty.
  Vähennyksen voi tehdä verotuksissa,
  jotka toimitetaan kyseisen käyttöomaisuuden käyttöönottovuodelta ja neljältä seuraavalta verovuodelta.

Selkeytetyssä versiossa virkkeitä on neljä. Niistä ensimmäisessä esitetään sama asia, joka alun perin sijaitsi päälauseessa. Vähennysoikeuden ehdot puolestaan sisältyvät toiseen virkkeeseen. Virke on pitkä, mutta numerointi selventää sitä. Viimeisissä virkkeissä kerrotaan, millainen määrä voidaan vähentää ja milloin.

Sivulauseen paikka

Kiilalauseita eli toisen lauseen sisään sijoitettuja sivulauseita on säädöksissä enemmän kuin yleiskielessä. Ne erottavat läheisesti yhteen kuuluvia sanoja toisistaan ja voivat siksi vaikeuttaa lukemista. Lukija ehtii jo unohtaa lauseen alun ennen kuin pääsee sen loppuun.

Kielenhuollon oppaissa todetaan, että eniten kiilalauseet häiritsevät silloin, jos ne ovat pitkiä (esimerkki 3) tai sijoittuvat peräkkäin (esimerkki 4), sisäkkäin tai muun sivulauseen sisään. Ne myös tekevät tekstistä sitä töksähtelevämpää, mitä lyhyempi hallitsevan lauseen loppuosa on.

3) Niistä tuottajista, joiden toimittamasta maidosta on voitu ottaa tilityskauden aikana vain yksi näyte tai ei yhtään näytettä, on maidonjalostamon laadittava luettelo (1263/89, § 6).

Selkeämmin:

 
Maidonjalostamon on laadittava luettelo niistä tuottajista, joiden – –.
4) Kuntainliitto, jonka toiminta erikoissairaanhoitolain voimaan tullessa päättyy sen johdosta, että sen sairaalat tai toimintayksiköt 5 §:n nojalla siirtyvät sairaanhoitopiirin kuntainliitolle, on purettava viimeistään kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta (1063/89, § 10).

Selkeämmin:

  Kuntainliitto on purettava viimeistään kolmen vuoden kuluessa erikoissairaanhoitolain voimaantulosta, jos sen toiminta lain voimaan tullessa päättyy siksi, että sen sairaalat tai toimintayksiköt 5 §:n nojalla siirtyvät sairaanhoitopiirin kuntainliitolle.

Myös päälauseen edellä olevat sivulauseet saattavat tehdä tekstistä raskasta. Näin käy, jos esilause on hyvin pitkä tai jos päälauseen edellä on useita sivulauseita. Sivulauseen ja päälauseen rajaa on silloin vaikea havaita. Muun muassa virkakielikomitea on korostanut, että sivulauseet olisi hyvä sijoittaa hallitsevan lauseen perään myös loogisuuden vuoksi: siten lukija saa tietää ensin pääasian ja sitten vasta määritteet.

Hyvin pitkä esilause vaikeuttaa esimerkkiä 5. Lisäksi virkettä pidentää luettelo, joten numerointi on tarpeen.

5) Kun maksetaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja suorituksia aikaisemmin maksettujen korvausten lisäksi tai kertasuorituksena tahi useammalta kaudelta yhdellä kertaa taikka taannehtivasti muulta ajalta kuin verovuodelta, ennakonpidätys toimitetaan 50 %:n suuruisena (1296/89, § 8).

Selkeämmin:

 

Ennakonpidätys toimitetaan 50 %:n suuruisena, kun 1 ja 2 momentissa mainittuja suorituksia maksetaan
1) aikaisemmin maksettujen korvausten lisäksi
2) kertasuorituksena
3) useammalta kaudelta yhdellä kertaa tai
4) taannehtivasti muulta ajalta kuin verovuodelta.

Kaksi peräkkäistä, samalle lauseelle alisteista sivulausetta ovat yleensä rinnasteisia ja alkavat siis samalla konjunktiolla. Säädöksissä esiintyy kuitenkin erikoinen virkerakenne, jossa tällaiset lauseet eivät ole keskenään rinnasteisia. Tässä rakenteessa jälkimmäinen sivulause jää liian kauas päälauseestaan – kokonaisen lauseen päähän.

6) Dosentiksi hakevan on annettava opetus- ja esitysnäyte, jonka osastoneuvosto arvostelee, jollei osastoneuvosto erityisestä syystä katso näytteen antamista tarpeettomaksi (1175/89, § 64).

Selkeämmin:

  – – jonka osastoneuvosto arvostelee. Näytettä ei tarvitse antaa, jos osastoneuvosto erityisestä syystä katsoo sen tarpeettomaksi.

Esimerkissä 6 lauseiden järjestys harhauttaa lukijan, koska jollei-lause vaikuttaa ensin arvostella-verbin määritteeltä. Vasta ilmaus näytteen antamista paljastaa, että lause määrittää predikaattia on annettava.

Rinnastus

Yksi rinnastamisen perussääntö on, että rinnastettavien lauseiden tai lauseenosien tulee olla symmetrisiä. Ei voi siis rinnastaa lauseenvastiketta nominin kanssa tai subjektia objektin kanssa, vaan esimerkiksi lauseenvastikkeet tulee rinnastaa vain keskenään. Myöskään kahta täysin erilaista sivulausetta ei saa rinnastaa, niin kuin on tehty esimerkissä 7.

7) Sama koskee henkilöitä, jotka työnsä vuoksi joutuvat oleskelemaan vieraalla paikkakunnalla tai kun muu seikka välttämättä vaatii sairaanhoidon antamista vieraassa sairaanhoitopiirissä (1062/89, § 30).

Selkeämmin:

  Samoin menetellään myös silloin, kun joku joutuu työnsä vuoksi oleskelemaan vieraalla paikkakunnalla tai kun – –.

Sivulauseista ei saisi symmetrisiä muuttamatta päälausetta. Muutos on tehty kontekstin perusteella: samoin menetteleminen tarkoittaa, että sairaanhoitoa annetaan myös vieraassa sairaanhoitopiirissä.

Symmetrisyyden vaatimusta ei täytä myöskään seuraava referatiivisen lauseenvastikkeen (täyttävän) ja nominin (kiinnittämisensä) rinnastus.

8) Jos opetus- ja tutkimusneuvosto toteaa hakijan täyttävän dosentin ottamiselle säädetyt edellytykset ja hänen kiinnittämisensä korkeakouluun opetuksen, taiteellisen työn tai tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaiseksi, sen on tehtävä korkeakoulun hallitukselle esitys hakijan ottamisesta dosentiksi (1175/89, § 64).

Selkeämmin:

  Opetus- ja tutkimusneuvoston on tehtävä korkeakoulun hallitukselle esitys hakijan ottamisesta dosentiksi, jos se toteaa, että hän täyttää dosentin ottamiselle säädetyt edellytykset ja että hänen kiinnittämisensä korkeakouluun on opetuksen, taiteellisen työn tai tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaista.

Jos virkkeeseen lisättäisiin toinen lauseenvastike, siitä tulisi liian mutkikas. Selkeyden vuoksi tässä on parempi käyttää että-lauseita ja siirtää päälause virkkeen alkuun.

Sanajärjestys

Sanajärjestys voi aiheuttaa ongelmia erilaisissa tapauksissa. Lause voi olla hankala muun muassa siksi, että predikaatti sijaitsee vasta sen lopussa. Seuraavassa esimerkissä lauseen aloittaa pitkä luettelo ja lukijan täytyy odottaa predikaattia liian kauan.

9) Neuvottelukunnassa tulee maa- ja metsätalousministeriön, valtiovarainministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, maatilahallituksen, maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen, maataloustuottajien keskusjärjestöjen, edustavimpien palkansaaja- ja kuluttajajärjestöjen sekä elintarviketeollisuutta edustavan keskusjärjestön olla edustettuina (1081/89, § 8).

Selkeämmin:

  Neuvottelukunnassa tulee olla edustettuna maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö – –.

Virke yksinkertaistuu, kun predikaatti siirretään pitkän luettelon edelle.

Esimerkeissä 10 ja 11 verbien nominaalimuodot on sijoitettu siten, että ne erottavat läheisesti yhteen kuuluvia sanoja toisistaan.

10) Opetus- ja tutkimusneuvoston on hankittuaan vähintään kahdelta asiantuntijalta lausunnot dosentiksi hakevan taiteellisesta tai tieteellisestä pätevyydestä todettava hakijan pätevyys (1175/89, § 64).

Selkeämmin:

  Opetus- ja tutkimusneuvoston on todettava dosentiksi hakevan pätevyys hankittuaan vähintään kahdelta asiantuntijalta lausunnot hänen taiteellisesta tai tieteellisestä pätevyydestään.

Esimerkissä 10 lauseenvastike erottaa rakenteen on todettava jäsenet toisistaan, joten se on parempi siirtää.

Esimerkissä 10 lauseenvastike erottaa rakenteen on todettava jäsenet toisistaan, joten se on parempi siirtää.

11) Konekustannukset lasketaan kertomalla koneen tuntihinta, käyttötapa huomioon ottaen, kysymyksessä olevan erityispalvelun tuottamiseen kuluneella koneen käyttöajalla (1367/89, § 2).

Selkeämmin:

  Konekustannukset lasketaan siten, että koneen käyttötavan mukainen tuntihinta kerrotaan kyseisen erityispalvelun tuottamiseen kuluneella koneen käyttöajalla.

Esimerkissä 11 käyttötapa huomioon ottaen keskeyttää lauseen kulun ja on ilmauksenakin epäluonteva. Sen tilalla voisi olla substantiivia määrittävä käyttötavan mukainen. Verbin nominaalimuoto on korvattu että-lauseella, jotta persoonamuotoiset verbit eivät kokonaan katoaisi virkkeestä.

Toisiinsa läheisesti liittyviä sanoja erottavat myös jo aiemmin käsitellyt kiilalauseet sekä partisiippiattribuutit. Partisiippiattribuutteja käsittelen kuitenkin vasta Kielikellon seuraavassa numerossa muiden nominaalirakenteiden ongelmien kanssa.

Häiritsevä samasijaisuus

Esimerkeissä 12 ja 13 samanmuotoiset sanat vaikuttavat ensi lukemalta saman sanan määritteiltä, vaikka ne on tarkoitettu määrittämään eri sanoja.

12) Verovelvollisen auton kustannuksista työnantajalle suorittama korvaus vähennetään vapaan autoedun tai auton käyttöedun raha-arvosta (978/89, § 20).

Selkeämmin:

  Vapaan autoedun tai auton käyttöedun raha-arvosta vähennetään se korvaus, jonka verovelvollinen maksaa työnantajalle auton kustannuksista.

Alun genetiivimuotoiset määritteet näyttävät liittyvän yhteen siten kuin puhe olisi verovelvollisen autosta. Tarkoitus on kuitenkin liittää verovelvollinen sanaan suorittama. Siksi on selkeämpää poistaa toinen genetiiveistä siten, että rakenne verovelvollisen suorittama korvataan sivulauseella.

13) Nimikirjassa oleva merkintä virantoimituksesta pidättämisestä on poistettava, jos virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös tai virantoimituksesta pidättämisen perusteena ollut irtisanominen kumotaan taikka virkamiehen virantoimituksesta pidättämisen syynä olleessa kurinpitomenettelyssä tai oikeudenkäynnissä ei ole todettu syyllistyneen rangaistavaan tekoon (1322/89, § 3).

Selkeämmin:

  Nimikirjassa oleva merkintä virantoimituksesta pidättämisestä on poistettava, jos
1) virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös kumotaan
2) virantoimituksesta pidättämisen perusteena ollut irtisanominen kumotaan tai
3) virantoimituksesta pidättämisen syynä on ollut kurinpitomenettely tai oikeudenkäynti, mutta siinä on todettu, että virkamies ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon.

Myös tässä esimerkissä genetiivit harhauttavat. Lukija luulee virkamiehen määrittävän virantoimitusta, vaikka se liittyy vasta lauseenvastikkeeseen ei ole todettu syyllistyneen. Samasijaisuus ei häiritsisi, jos virkamiehen siirrettäisiin pois toisen genetiivin vierestä. Genetiivimuotoa ei kuitenkaan tarvita lainkaan, jos hankkiudutaan eroon lauseenvastikkeesta. Tässä olisi hyvä tehdä näin, koska virkamiehen ei ole todettu syyllistyneen voidaan tulkita kahdella tavalla: 1) ei ole todettu, että virkamies olisi syyllistynyt tai 2) on todettu, että virkamies ei ole syyllistynyt. Säädösteksteissä vivahde-eroillakin voi olla merkitystä.

Esimerkissä 14 lukija hahmottaa lauseen ensi lukemalta väärin. Syynä on se, että lauseessa on kaksi saman sanan määritteeksi käyvää sanaa.

14) Lupaa ei kuitenkaan tarvita 15 §:ssä tarkoitettuun etsintä-, avustus- tai pelastustehtävään liittyviä toimenpiteitä varten (1069/89, § 16).

Selkeämmin:

  Lupaa ei kuitenkaan tarvita sellaisia toimia varten, jotka liittyvät 15 §:ssä mainittuun etsintä-, avustus- tai pelastustehtävään.

Virke hahmottuu ensin siten, että lupaa ei tarvita – – tehtävään on kokonaisuus. Kuitenkin vasta jäljempänä mainittavat toimenpiteet (mieluummin toimet) ovat niitä, joihin lupaa ei tarvita. Väärinkäsityksen vaara poistuu, kun toimet siirretään lähemmäs predikaattia ja partisiippi (liittyviä) korvataan joka-relatiivilauseella.

Samasijaisuus on siis häiritsevää, jos lukija sen vuoksi yhdistää yhteenkuulumattomia sanoja. Hän hahmottaa lauseen väärin ja joutuu muodostamaan ajatuskokonaisuuden uudelleen, jolloin lukeminen hidastuu.
Asta Virtaniemi