Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen 30-vuotisjuhlavuosi alkaa olla lopuillaan. Vuoden aikana julkisuudessa on puhuttu paljon kielestä, mm. oikeudesta oman kielen käyttämiseen. Asia on ollut erityisen ajankohtainen pohdittaessa unionin laajentumista ja kun Suomi on ollut unionin puheenjohtajamaa.

Erityisinä juhlavuoden hankkeina radiossa on esitetty Kotuksen tutkijoiden kielipakinoita ja valtakunnan päälehdessä on julkaistu sarja artikkeleita, joiden aiheet ovat vaihdelleet uudissanoista paikannimiin ja viranomaiskielestä murteiden säilymiseen kaupungeissa. Tavoitteena on ollut kielitiedon levittäminen mahdollisimman laajalle, siis sama, mikä muutenkin on tärkeä osa tutkimuskeskuksen tehtävistä.

Lisäksi talon tutkijat ovat kiertäneet Suomen yliopistoissa puhumassa kielestä ja kielentutkimuksesta sekä Kotuksen palveluista. Kotuksessahan tehdään paitsi omaa tutkimusta myös yhteistyötä yliopistojen kanssa, ylläpidetään arkistoja ja tarjotaan niiden aineistoja tutkimuskäyttöön. Niitä on pian entistä helpompaa hyödyntää, sillä osa Kotuksen sähköisistä arkistoista avataan vapaaseen verkkokäyttöön, kuten Toni Suutari kertoo tässä lehdessä. Aineistoja voidaan käyttää paitsi tutkimuksen myös opetuksen tarpeisiin – tai ihan vain kiinnostuksesta ja rakkaudesta suomen kieleen.

Kielestä puhuttaessa kysytään yhä uudestaan, mitä missäkin sopii sanoa, esimerkiksi, ”saako asiakielessä käyttää sanaa lööppi?” Vastikään paperiversiona ilmestyneen Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros pohtii kysymystä sanojen ja sanakirjan tyylilajimerkintöjen kannalta. Sanakirja ei vain selitä sanojen merkitystä vaan on myös kieliopas; Nykysuomen sanakirjaa mainostettiin aikanaan ”koko kansan Kielitoimistona”.

Erillisiä kielioppaitakin tarvitaan: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisee ensi vuonna Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan ja nimioppaan. Niissä käsitellään paljolti samoja asioita kuin usein Kielikellossakin, esimerkiksi alkukirjaimen käyttöä ja pilkkusääntöjä. Ajantasaisista käsikirjoista oikeinkirjoituksen perusasiat (aakkostuksesta alkaen ja yhdyssanoihin päätyen) voi kuitenkin tarkistaa mahdollisimman helposti.

Suomen kielen lautakunnan alkaneen kolmivuotisjakson teemana on kirjoitetun kielen vaihtelu ja sen rajat. On kiintoisaa nähdä, mitä kaikkea tämän aiheen piiriin mahtuu. Jännittävää on myös nähdä, millainen on kielivuosi 2007, jolloin siirrytäänkin 30-vuotisjuhlista 450-vuotisjuhliin – sankarina on suomen kirjakielen isä Mikael Agricola.