Kielitoimiston sanakirja verkkoon
Artikkeli 4/2014

Eija-Riitta Grönros

Kielitoimiston sanakirja verkkoon

Kielitoimiston sanakirjasta ilmestyi uusi sähköinen versio marraskuussa 2014. Uusi versio on historiallinen: sanakirja julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa verkossa vapaasti luettavaksi. Sanakirja on siis tämän jälkeen periaatteessa kaikkien ulottuvilla ja yhtä lähellä kuin lähin nettiyhteys.

Nyt ilmestynyt Kielitoimiston sanakirjan sähköinen versio on järjestyksessä neljäs. Ensimmäinen ilmestyi 2004, toinen 2008 ja kolmas 2012. Painettuna sanakirja ilmestyi vuonna 2006 ja uudistettuna painoksena 2012. Sähköisen Kielitoimiston sanakirjan aiempiin versioihin kuului myös erillinen Asutusnimihakemisto, jossa on 21 000 paikannimeä taivutuksineen. Tätä ei ole nyt julkaistussa verkkoversiossa. Asutusnimihakemistoa uudistetaan, ja se julkaistaan myöhemmin erikseen Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla.

Jokaiseen sanakirjaversioon on lisätty uusia sanoja ja tehty muutoksia. Nyt ilmestyneessä versiossa on noin 500 hakusanaa enemmän kuin edellisessä sähköisessä versiossa. (Sanakirjan uusista sanoista kerrotaan tässä lehdessä kirjoituksessa Kyberhyökkäyksestä kotoiluun – Kielitoimiston sanakirjan uudet sanat, ks. Lue myös.) Erilaisia muutoksia on tehty noin 1 600 artikkeliin. On lisätty sanojen uusia merkityksiä ja täsmennetty selitteitä, on tehty normimuutoksia, tyylilajimuutoksia jne.

Kun haltia alkoi tekemään

Edellisen sanakirjaversion ilmestymisen jälkeen suomen kielen lautakunta on tehnyt useita sellaisia päätöksiä, jotka on kirjattu nyt myös sanakirjaan. ”Luonnossa tai kodin piirissä vaikuttavan uskomusolennon” nimitys oli vanhastaan suositettu kirjoitettavaksi asussa haltija. Vuonna 2013 lautakunta käsitteli kysymystä asiasta nousseen julkisen keskustelun jälkeen ja päätti, että sana voidaan kirjoittaa myös muodossa haltia (Kielikello 4/2013, ks. Lue myös). Sanakirjaan lisättiin siis hakusana haltia, ja rinnakkaisasusta haltija viitataan tähän. Sama muutos tehtiin niihin halti(j)a-loppuisiin yhdyssanoihin, joissa on kyse mytologisesta hahmosta.

Lautakunta käsitteli myös sanoja filee ja pyree, jotka taipuvat fileen : fileetä, pyreen : pyreetä. Sanat ovat esiintyneet usein myös asuissa file ja pyre (taivutus fileen : filettä, pyreen : pyrettä). Sanat ovat siis alkaneet mukautua muodoltaan ja taivutukseltaan suomen omaperäisten sanojen malliin; suomen kielessä kun ei ole vanhastaan ollut kahteen e:hen päättyviä substantiiveja. Suomen kielen lautakunta katsoi, ettei ole syytä pyrkiä estämään tällaista muutosta (Kielikello 1/2014: Uusia taivutus- ja oikeinkirjoitussuosituksia, ks. Lue myös). Sanakirjassa esitetään nyt sanat filee ja file sekä pyree ja pyre rinnakkaisina.

Lautakunta hyväksyi myös vuori-sanalle kaksi taivutustapaa silloin, kun on kyseessä ’vaatekappaleen, kotelon tms. sisusteena oleva t. sisäpintaa peittävä kangas, nahka tms.’ Vanhastaan tämä vuori taipui vain vuorin : vuoria. Nyt se voidaan taivuttaa myös vuoren : vuorta eli samoin kuin toinen, maastotermiä tarkoittava vuori-sana.

Lautakunta käsitteli myös joitakin yhteen ja erikseen kirjoitettavia ilmauksia ja väljensi suosituksia: voidaan kirjoittaa päinvastoin tai päin vastoin, pikkuhiljaa tai pikku hiljaa, itsestään selvä tai itsestäänselvä.

Juuri ennen kuin sanakirjan käsikirjoitus lähti helmikuussa eteenpäin tekniselle toteuttajalle, mukaan ehti myös ”kohupäätös” alkaa tekemään ‑muodon hyväksymisestä alkaa tehdä ‑muodon rinnalle. Sanakirjassa siihen ei ollut ennenkään suhtauduttu kovin jyrkästi: ”Alkaa tehdä (puhutussa kielessä myösalkaa tekemään) ruveta t. ryhtyä tekemään.” Uudessa versiossa vastaava kohta on esitetty nyt näin: ”Alkaa tehdä t. tekemään, juosta t. juoksemaan ruveta t. ryhtyä tekemään, juoksemaan.”

Mitä jatkossa koetaan?

Joitain muitakin suosituksia sanakirjasta on poistettu. Vanhastaan on suositettu luontoinen-sanan sijasta käytettäväksi sanaa luonteinen silloin, kun ei puhuta ihmisistä vaan esineistä ja asioista. Sanoja ei ole kuitenkaan pystytty pitämään erillään, eikä ole tarpeenkaan. Yhdyssanoissa käytäntö on vaihdellut sanakohtaisesti, mutta esimerkiksi sanapari arkaluontoinen asia on ollut käytössä yleisempi kuin arkaluonteinen asia. Tällaiset luontoinen- ja luonteinen-sanat on esitetty nyt synonyymeina.

Myös jatkossa-sanan käyttöä kuvaavista esimerkeistä on poistettu paremmin-suositus: Jatkossa [= myöhemmin, tuonnempana] joukkueen peli parani. Toimimme näin jatkossakin ’vastakin’. Jatkossa on vakiinnuttanut paikkansa kielessä, vaikka sen synonyymejäkään ei kannata unohtaa.  Myös näistä kokea-sanan esimerkeistä on poistettu suositus: Ohjelma koettiin yksipuoliseksi ’ohjelmaa pidettiin yksipuolisena’, Koen sen rangaistuksena ’se tuntuu minusta rangaistukselta’, Ei koe [= ei tunne, katso] olevansa kypsä siihen. Kokea-verbiä on joskus käytetty ehkä turhan taajaan – kuten Kari Suomalainen aikoinaan pilapiirroksessaan irvaili – mutta sanaa ei ole aihetta yleisesti leimata.

Moniottelijan askelmerkit

Joillekin sanoille on lisätty merkityksiä tai käyttötapoja, joko uusia tai sellaisia vanhempia, jotka ovat puuttuneet sanakirjasta. Esimerkiksi itkettää-sanalle on lisätty ruoka-alan merkitys ’aiheuttaa kosteuden erittäminen ruoka-aineen pinnalle, hiostaa’: Itketä munakoisoviipaleet ripottelemalla suolaa niiden pinnalle. Hankinta on selitetty aiemmin ’hankkimiseksi’ eli toiminnaksi, mutta sille on lisätty myös merkitys ’hankkimisen tulos, hankittu tuote tms.’: Savustuspönttö osoittautui loistavaksi hankinnaksi, Uusin hankinta [= pelaaja] toi nopeutta joukkueen hyökkäyksiin. Jako-sanan esimerkkeihin on lisätty sellainen arkikielinen käyttötapa, jossa sana tarkoittaa lähinnä ’mahdollisuutta’: Suomalaisella ei ollut kilpailussa mitään jakoa, Sarjanousijalla ei ollut kotijoukkueen kanssa t. kotijoukkuetta vastaan mitään jakoa.

Sanojen uudet merkitykset tai käyttötavat ovat usein kuvallisia. Esimerkiksi jalkatyö-sanaan on lisätty tällaista kuvallista käyttöä: Myynnin edistäminen vaatii jalkatyötä ’kiertämistä asiakkaiden luona tms.’, Puolue teki aktiivisesti jalkatyötä [= liikkui äänestäjien keskuudessa] saavuttaakseen vaalitavoitteensa. Askelmerkki-sanaa käytetään monikollisena kuvallisessa merkityksessä ’suunnitelman osa, suuntaviiva tms.’: Kokouksessa laadittiin askelmerkit kansainvälisen sopimuksen saavuttamiseksi. Myös moniottelija, joka oli aiemmin vain urheilutermi, on usein kuvallisessa käytössä: Taiteen moniottelija, Häntä kuvaillaan politiikan moniottelijaksi. Viitta-sanaan on lisätty kuvallinen sankarin viitta, joka tuntuu olevan yleinen varsinkin urheilussa: Puki sankarin viitan ylleen, harteilleen ’oli sankarin roolissa, pelasti tilanteen’, Sankarin viitta [= ratkaisijan rooli] oli tarjolla joukkueen tähtihyökkääjälle.

Kivi-sanan ennestäänkin laajaan kuvallisen käytön ryhmään on lisätty sellaiset esimerkit kuin Sopimus ei ole kiveen hakattu ’varma, lopullinen’ ja Yritys meni kiville, karahti kiville ’epäonnistui’. Kirsikka-sanaan on lisätty yleistynyt kuvallinen sanontaOlla kirsikkana kakun päällä t. kakussa ’kaunistaa, täydellistää, huipentaa, kruunata jk’. Kierros-sanan arkikielisen käytön ryhmään on lisätty esimerkki Kävi niin kovilla kierroksilla, ettei saanut unta. Sanaa tipaton ei ole ennen ollut hakusanana lainkaan perusmerkityksessään, koska tällaisia itsestään selviä johdoksia ei sanakirjassa ole. Nyt sanan kuvallinen erikoismerkitys toi sen hakusanaksi:

tipaton34*C < tippa. Kuv., ark. Tipaton tammikuu tammikuu jonka aikana ei nautita alkoholia. Substantiivina Aiotko olla tipattomalla?

Joskus selitteet voivat myös osoittautua liian rajallisiksi. Sana avioliitto on aiemmin selitetty näin: ’määrämuodoin (vihkimällä) vahvistettu miehen ja naisen yhteiselämän muoto’. Monissa maissa avioliiton voivat kuitenkin nykyisin solmia myös samaa sukupuolta olevat. Suomessa avioliittolain käsittely on parhaillaan kesken. Riippumatta siitä, miten Suomessa käy, sanan selitteen on oltava väljempi: suomen sanaa avioliitto käytetään myös muiden maiden tilanteesta puhuttaessa. Selite on nyt: ’määrämuodoin ja määräedellytyksin (vihkimällä) vahvistettu kahden ihmisen yhteiselämän muoto’. Ilmaus ”määräedellytyksin” viittaa siihen, että asiaan voi liittyä erilaisia juridisia ja muita rajoittavia määräyksiä.

Tyylin tarkennukset

Käsitykset sanojen tyylisävystä muuttuvat usein nopeasti. Nyt on esimerkiksi uusissa sanoissa tviitata ja tviitti (myös twiitata ja twiitti) merkintä arkikielisyydestä. Kun sana-artikkelit kirjoitettiin noin vuosi sitten, asia tuntui vielä olevan näin. Sen jälkeen Twitterin käyttö on kuitenkin entisestään laajentunut, ja aiheesta keskustellaan lehtien pääkirjoituksia myöten. Sanat ovat yleiskielisessä käytössä, eikä niille muitakaan termejä ole.

Joistakin vanhoista sanoista on poistettu leikillisyyttä tarkoittava leik.-lyhenne. Monet sanat saattavat olla kieleen tullessaan leikillisiä, mutta ajan mittaan leikillisyys usein häviää, ja sanat muuttuvat joko arkikielen tai yleiskielen sanoiksi. Esimerkiksi sanasta myllykirje on poistettu merkintä leikillisyydestä. Samoin merkintä on poistettu esimerkiksi sanoista menopeli ja mutumenetelmä, jotka on merkitty arkikielisiksi. Joitakin sanoja on merkitty vanhentuneiksi, kuten au-äiti, tai murteelliseksi, kuten sanan kartano toinen, pihaa ja pihapiiriä tarkoittava merkitys.

Neekeri-sanan tyylimerkintää on myös hiukan muutettu. Aiemmin sanaan oli merkitty ”us. halv.” eli usein halventava. Koska se jätti epäselväksi, milloin sana ei olisi halventava, luonnehdinta on muutettu nyt muotoon ”vanh. t. halv.”, eli sana on joko vanhentunut tai halventava. Tämä kertoo toivottavasti selvemmin sen, että sana voi esiintyä esimerkiksi vanhassa kirjallisuudessa ei-halventavassa merkityksessä, mutta tällainen käyttö on nykynäkökulmasta vanhentunutta. Nykykäytössä sana on halventava.

 

Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja.

 

Eija-Riitta Grönros