Kielikellon viime numerossa (3/87) Harri Mantila toi kielenhuoltoterveisiä Unkarista lähinnä siitä näkökulmasta, miten unkarilaiset ovat sopeuttaneet englanninkieliset suorat lainasanat omaan oikeinkirjoitukseensa.

Mantila haluaa herättää meidät puolustautumaan angloamerikkalaisen ”kulttuurijyrän” edessä suomalaistamalla vierasperäisten lainasanojen oikeinkirjoituksen. Joissakin tapauksissa siihen onkin todellinen tarve.

Usein, ehkä jopa useimmiten, vieraan termin oikeinkirjoituksen muuttaminen on kuitenkin vain vähäisimmän vastauksen tie. En usko olevani ainoa, jonka mielestä Mantilan kolitsi (college) sekä näyttää että kuulostaa kummalliselta. Kumpi muuten olisi parempi vaihtoehto sanalle cup: Mantilan ehdottama kup tai kuppi vai kap tai kappi?

Hiukan kevyeltä tuntuu myös kirjoittajan perustelu ehdotukselleen. Saman kirjaimen eri äännearvo (c:n ääntäminen sanoissa disco ja city olivat kirjoituksen esimerkkejä) ei liene monellekaan koululaiselle käsittämätön ilmiö. Kaksikielisessä Suomessa lapsi tutustuu siihen jo kauan ennen koulunsa alkua esimerkiksi ruotsalaisnimisen naapurin vuoksi. Kuinka monelle se mahtaa olla ongelma?

Mantila itsekin on sitä mieltä, ettei ole mitään syytä käyttää vierasperäistä sanaa silloin, kun hyvä suomenkielinen sana on samaan tarkoitukseen käytettävissä. Eikö siis kannattaisi edetä vaativampaa tietä: miettiä lainoille kunnolliset suomenkieliset vastineet?

Tiedän, että kieleen juurtuvien suomenkielisten vastineiden keksiminen on kieli-ihmisille haastava tehtävä. Sanojen suomentamisyritykset ovat usein jääneet vain hilpeiksi kuriositeeteiksi. Itse ammatikseni tekstiä tekevänä olen usein ihmetellyt, miten kauas elävästä kielenkäytöstä jotkut sananuudistajat ovat onnistuneet etenemään. Jos kuitenkin suhtaudumme lainasanojen suomentamiseen tosissamme ja pääsemme samaan laadulliseen tasoon kuin vaikkapa sanoissa tutka tai puhelin – tai äskettäin eräässä tietokonelehdessä näkemäni Desktop Publishingin suomennos julkaisujärjestelmä – meidän ei tarvitse olla huolissamme mistään ilmansuunnasta lähestyvistä kulttuurijyristä.

Niin vain taitaa olla, että kunnollinen ratkaisu vaatii aina kovaa työtä.

Kimmo Linkama
”kopiraitteri ”