Kielen uusia kuvia
Artikkeli 2/1995

Irma Nissinen

Kielen uusia kuvia

Kielessä on paitsi tarkoitteita nimittäviä sanoja myös tarkoitteita kuvien tai vertausten avulla esittäviä sanoja, kuvailmauksia ja kuvailevia ilmauksia. Muutama vuosikymmen sitten agraarikulttuuri oli vahva, vallitseva kulttuurimuoto Suomessa ja painoi mullan- ja leiväntuoksuisen leimansa myös yhteisön kielikuviin. Maanviljely-yhteiskunnan kuvakieliset ilmaukset elävät yhä kulttuurimuistissamme. Muistanemme, että kun niskuroi ja on epäsolidaarinen, astuu yli aisojen, tai että huolettomasti elävä elää kuin pellossa. Muistamme myös, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, ja jos kynnämme toisen vasikalla, käytämme toista ihmistä hyväksemme oman edun tavoittelussamme. Vai lieneekö osa vanhoista sanonnoista sittenkin jo kadonnut muististamme? Ehkäpä joidenkin merkityssisältökään ei enää ole tuttu. Suomalainen yhteiskunta kaupungistui nopeasti, ja 60–70-lukujen taitteessa enemmistö suomalaisista oli etääntynyt vanhasta agraarisesta elämänmuodosta ja sen arvoista ja omaksunut kaupunkiyhteisön tavat, yhä useampi syntymästään saakka. Myös suomalainen maaseutukulttuuri muuttui kuten muukin yhteiskunta.

Uudissanoja ja uusia kuvailmauksia syntyy jatkuvasti kaikilla elämänalueilla. Vieläkö maaseudun kulttuuri näkyy uusimmissa kuvailmauksissa, vai ovatko kielen mielikuvat nykyään jo peräisin kaupunkimaisesta elämänmuodosta? Tätä juttuani varten olen tehnyt havaintoja erään nykykielen ”suurkuluttajaryhmän” eli valtakunnan suurimpien päivä- ja aikakauslehtien toimittajien ja kirjoittavan yleisön käyttämistä kuvailmauksista.

Kuvia ja kuvien välittäjiä

Ajantasainen tiedonvälitys levittää nykyään nopeasti kielen uutuuksia markkinoille. Kielikuvien välittäjiä ovat paitsi kirjallisuus ja lehdistö myös iskelmät, mainokset, elokuvat, radio ja televisio.

Ilmaus olla rähmällään on nykyään ahkerassa käytössä julkisessa kielenkäytössä nimenomaan kuvallisessa merkityksessään. Vuonna 1991 poliittinen historioitsija Timo Vihavainen suomi kärkevästi kotimaista idänpolitiikkaa kirjassaan Kansakunta rähmällään: suomettumisen lyhyt historia (Otava 1991). Kirjan nimessä hän kuvallisti jo vanhastaan tutun vatsallaan olemisen eli rähmällään olon itäiseen naapuriin kohdistuvaksi poliittiseksi nöyristelyksi, suomettumiseksi. Nyt kun suomettumisen käsite on hyllytetty päivänpoliittisesta kielenkäytöstä, ollaan rähmällään tai mennään rähmälleen, kun ylipäätään tarkoitetaan suomalaisten poliitikkojen ja muiden vaikuttajien liiallista nöyristelyä ulkomaisten tai kotimaisten vallanpitäjien ja suuren rahan edessä.

Television suosikkiohjelman, amerikkalaisen saippuasarjan Kauniit ja rohkeat nimeä käytetään leikkisästi kuvaamaan selviytyjiä, paremmin toimeen tulevia ihmisiä. Useita vuosia sitten Suomenkin televisiossa pyörineen, englantilaisia yhteiskuntaluokkia kuvanneen suosikkisarjan nimi Kahden kerroksen väkeä on niin ikään vielä muistilokeroissamme. Helmikuisessa (1995) lehtiotsikossa nimeä käytettiin kuvallisena kerrottaessa keskenään kilpailevista eurooppalaisista lentoyhtiöistä. Yhtiöt jaettiin kahden ilmakerroksen väkeen, rikkaisiin ja heikommin menestyviin.

Tieteen ja tekniikan alalta jotkin jo tutuiksi käyneet uusien käsitteiden ilmaukset ovat saaneet myös kuvallisen merkityksen. Tähtitieteen termi, avaruuden musta aukko, tarkoittaa kuvakielisenä jotakin kaiken nielevää, muun muassa valtion pohjatonta kassaa, johon raha katoaa jälkiä jättämättä. Vanhemman tekniikan saavutuksen nimeä käytettiin kuvailmauksessa urasputnik, joksi toimittaja nimitti haastattelemaansa uusrikasta venäläisyrittäjää. Erään aikakauslehtijuttuun haastatellun naisen mielestä hänen läheisensä oli kuin teflonpannu, jonka ”pintaan ei mikään tarttunut”.

Ihmisen fyysiseen puoleen viittaavia ilmauksia ovat esimerkiksi liikenneinfarkti liikenteen jumiutumista tarkoittavana ja värisokeus, joka vaivasi erään kirjoittajan mukaan sitä teknokraattista päättäjää, joka ei ymmärtänyt ohjata valtion tukea taiteelle. Ihmisten keskisen kanssakäymisen sujumiseen tai sujumattomuuteen etsitään nykyään syytä kunkin henkilökohtaisesta kemiasta tai henkilökemiasta, kuten sitä myös kutsutaan. Insinööriuutiset kirjoitti alkuvuodesta 1988, että yrityksen sisäisten suhteiden epäonnistuminen johtuu joskus myös pelkästä kemiasta: uusi ja vanha johto eivät tule toimeen keskenään. Loppuvuodesta 1988 sanaa jo käytettiin usein uudessa kuvallisessa merkityksessä. Vuoden 1994 lopulla henkilökemia yritettiin uudistaa eräässä päivälehden artikkelissa esanssiksi. Miten henkilöesanssin käy, sen aika näyttää.

Rusinat pullasta

Maailmantapahtumien käänteille syntyy paitsi yleiskielisiä, usein pitkiä ja selittäviäkin nimityksiä myös leikkisiä kuvailmauksia. Euroopan talousyhteisöön ETAan pyrkivää Suomea moitittiin 1980-luvun lopulla vain omien etujensa tavoittelemisesta EY:ssä eli halusta päästä poimimaan rusinat EY:n pullasta; puhuttiin jopa Suomen kehittämästä rusinapullateoriasta. Suomalaisia moitittiin rusinat pullasta ‑asenteesta myös esimerkiksi teatterielämysten etsinnässä. Sanonta jäi henkiin, sillä keväällä 1994 Islantia paheksuttiin ”rusinoiden noppimisesta pullasta” sen käymässä kalastusaluekiistassa. Kokoomuksen puheenjohtajaa Sauli Niinistöä tukistettiin loppuvuodesta 1994 kahdella tuolilla istumisesta; hän nimittäin kieltäytyi tarjotusta ministerin salkusta mutta osallistui kokoomuksen ministeriryhmän vetäjän roolissa hallituksen työskentelyyn ja saattoi näin poimia rusinoita molemmista pullista eli ”näykkiä sekä hallituksen että opposition pöydistä”. Suomen kielessä sanonta lienee tuore, sillä se näyttää ilmestyneen lehtiteksteihin vasta 1980-luvun loppupuolella. Sen sijaan ruotsissa se on ollut Svenska Akademiens Ordbokin mukaan tunnettu jo 30-luvulla muodossa ”plocka russinen ur kakan”.

Kädenpuristusta kerrakseen

Toinen leikkisä pakinailmaus, joka on myöhemmin kelvannut myös väänneltäväksi uusissa yhteyksissä, on kultainen kädenpuristus. Kulutusjuhlinnan vuosikymmenen 1980-luvun lopulla, kun yritysten pohjattomina pidettyjen rahasäkkien pohjat yllättäen alkoivatkin paistaa, tarvittiin tehokas ilmaus kuvaamaan hyvitysrahaa, jota maksettiin talousromahdukset toiminnallaan aiheuttaneille johtomiehille ja johtaville virkamiehille erottamisen yhteydessä. Ruotsin kieleen oli ilmaus jo syntynytkin. Siellä se on fallskärmsavtal eli laskuvarjosopimus, joka hyvin kuvaa rahalla pehmennettävää pudotusta yritysmaailman huipulta. Vuonna 1987 ilmestynyt Mitä, missä, milloin 1988 ‑teos esittää, että kultainen laskuvarjo tarkoittaa yritysjohtajalle erottamisen yhteydessä maksettavaa erorahaa. Suomessa ei käännöskielinen kuva laskuvarjosta — edes kultaisesta — kuitenkaan menestynyt. Muutaman vuoden kuluttua, vuoden 1992 alussa, Talouselämä-lehdessä mainittiin kullattu kädenpuristus, jolla tarkoitettiin yritysjohtajien erorahoja. Saman lehden sivuilla esiintyi myös kultainen kädenpuristus. Maaliskuun 1995 alussa kultaisesta kädenpuristuksesta oli jo syntynyt uusi versio, katinkultainen kädenpuristus, jolla tarkoitettiin työntekijöiden irtisanomisia yritysten romahdusten, saneerausten ja fuusioiden yhteydessä.

Nouseeko mullasta uutta?

Kaupungistuminen näkyy selvästi ainakin maan päälehtien ja suurilevikkisten aikakauslehtien palstoilta, joista tässä esitellyt sanonnat pääosin on poimittu. Maanviljelysanaston tuntemattomuus käy silloin tällöin ilmi myös näiden lehtien toimittajien teksteistä. Eräässä artikkelissa kerrottiin, että helsinkiläistä asuinaluetta koristeltiin luonnonpuilla ja ‑pensailla, ja toimittaja totesi, että pajupistokkaat oli talkoovoimin kylvetty Länsiväylän päähän. Urbaani ihminen ei enää tiedä, mikä ero on kylvämisellä ja istuttamisella. Talikon näköistä ilmakihartimen suutinta kuvailtiin eräässä naistenlehdessä kuokan malliseksi.

Eivät toki kaikki vanhat kuvailmaukset ole vielä jääneet unohduksiin. Kalevalasta kumpuaa kuva ”Hallinnon kyinen pelto”, jota käytettiin tulevan hallituksen vaikeuksista kertovan jutun otsikossa (HS 24.3.95). Menneiden markkinoiden nostalgiaa oli kuvailmauksessa, jossa kerrottiin puolueiden puheenjohtajien myyneen äänestäjilleen sikaa säkissä, kun he vaalikeskusteluissa antoivat mitäänsanomattomia lausuntoja tulevasta politiikastaan. Raamatun kielen ilmauksista oli noukittu kuvat politiikan hurskastelijoista, hurskastelijoiden paratiisista ja poliitikkojen hyeenalaumasta.

Irma Nissinen