Kielen ja maailman kohtaamisia
Alkusanat 1/2009

Sari Maamies

Kielen ja maailman kohtaamisia

Ennakoi laskusuhdanne; lama lähestyy; taantuma on totta; finanssikriisin mittasuhteet pelottavat … Tämän hetken maailmantalouden tilaa kuvaava sanasto tunkeutuu arkipäiväämme sanomalehtien ja television välityksellä. Sekä maailmanpolitiikka että ihmiselämän isot ja pienet kokemukset saavat ilmaisunsa kielestä. Kieli heijastaa sitä, mikä sen puhujille on tärkeää ja mitä heidän ympärillään tapahtuu.

Tämän Kielikellon monissa kirjoituksissa käsitellään kielen ja todellisuuden kytköstä eri näkökulmista. Ajankohtainen on Sakari Heikkisen katsaus elvytys-sanan taustaan. Viestimien ykkösaiheeksi viime kuukausina noussut elvytys ei ole uusi ilmiö eikä sana, vaan sen juuret ovat 1930-luvun lamassa. Näyttää siltä, että emme tule enää toimeen ilman elvytystä, emme ainakaan talouspolitiikasta puhuttaessa: jo yksinkertainen sanahaku sähköisissä aineistoissa osoittaa sanan käytön räjähdysmäisen yleistymisen.

Toisen näkökulman kielen ja todellisuuden suhteeseen tarjoaa Venäjän lähihistoria, jonka dramaattiset vaiheet ovat kielentutkijallekin mielenkiintoinen kohde. Elina Majuri kirjoittaa mm. siitä, mitä lehtikielessä tapahtuu, kun tiukka ideologinen kontrolli murtuu. Kommunismin kaaduttua myös sanat ovat vapautuneet ideologian niille antamista sivumerkityksistä. Sellaiset ennen kielteisiksi leimatut sanat kuin kilpailu, yksityisomistus ja miljonääri ovat neutraalistuneet, mikä tietysti kuvaa muutosta suhtautumisessa itse ilmiöihin. Kieli on valtaa, ja kulloinenkin vallanpitäjä valjastaa kielen käyttöönsä omien tarkoitusperiensä ajamiseksi. Ehkä tulevaisuudessa näemme analyysejä siitä, miten tämä tapahtuu 2000-luvun alun Venäjällä.

Hallintovaltaa käyttävät eivät useinkaan taida ymmärtää tekevänsä nuijankopautuksilla myös kieltä koskevia päätöksiä. Vuoden 2009 alussa Suomen kartalta hävisi 67 kuntaa ja 73 kunnannimeä. Vanhojen nimien tilalle saatiin joitakin uusia nimiä, esimerkiksi Siikalatva, Kemiönsaari ja mielipiteitä jakava Länsi-Turunmaa. Käytännön pulma on syntynyt ainakin Siikalatva-nimen taivutuksesta: ollaanko Siikalatvalla vai ‑latvassa? Tällä hetkellä odotellaan, kumpaan muotoon taivutus vähitellen käytössä vakiintuu. Vaikka kuntien määrä vähenee, entiset nimet eivät katoa käytöstä. Kuntien nimistön ongelmaksi nouseekin nyt, mitä termiä voisi käyttää uusien ”suurkuntien” liitoskunnista, eli missä ollaan, kun ollaan nykyisessä Kurikassa entisen Kurikan tai Jurvan kunnan alueella? Pulman ratkaisemiseksi kysytään Kielikellon lukijoiltakin ideoita.

Myös kokonaisia tekstejä voidaan tarkastella lähtien siitä, että kielenulkoinen todellisuus heijastuu tekstin rakenteisiin. Kati Karvinen on tutkinut sitä, millaisia vanhusten kotihoidon ammattilaisten asiakkaistaan kirjoittamat hoitokertomukset ovat ja mitkä tekijät vaikuttavat kirjoituskäytänteisiin. Osoittautuu, että merkityksellistä näyttäisi olevan esimerkiksi se, käyttääkö hoitaja kotikäyntiä kuvatessaan lyhyitä ja vajaita vai täydellisiä lauseita. Tällaiset merkityksiä kantavat tekstinrakennuskeinot ovat osa ammatissa omaksuttavaa hiljaista tietoa.

Kielen ja maailman kohtaamisesta voi seurata törmäys, kuten kunnannimitapauksessa. Kotihoidon teksteissä taas tuo kohtaaminen voi jäädä huomaamatta, vaikka tekstien kielelliset valinnat voivat jopa vaikuttaa asiakkaan hoitoon. Tekstin tulkitsijalla on oltava herkkä vaisto, joka ohjaa katsomaan myös sanojen taakse.

Sari Maamies