Rakenteet ovat pohjimmiltaan syntaktisia lauseen osia, siis yhdyssanoja, joiden sisäinen rakenne on vielä lauseenomainen. Ketju on ikään kuin tempaistu alkuperäisestä lauseympäristöstään, ja se on matkalla muuttunut omaksi kokonaisuudekseen, jonka merkitys ei yleensä ole sama kuin osien summa. Muutoksessa ilmaus voi pelkistyä, ja jos muutos on pysyvä, ilmaus vakiintuu ajan mittaan sanaksi.

Ilmiönä ketjuyhdyssanat sijoittuvat sananmuodostuksen ja lauseopin välimaastoon. Lisäksi ne ovat usein myös tyylin tunnusmerkkejä, jotka saattavat herättää ristiriitaisiakin tunteita. Palaan myöhemmin näihin ketjusanojen tyylillisiin ominaisuuksiin suomenkielisten esimerkkien yhteydessä.

Englannin lehtikieleen ketjusanoja alkoi taajemmin ilmestyä vuosisadan vaihteessa. Muodostustapa oli kyllä tuttu jo aikaisemmiltakin ajoilta, mutta vuosisadan vaihde näyttää tulleen jonkinlaiseksi käännekohdaksi ja tuoneen esiin ilmiön sopivuuden ja nasevuuden erityisesti lehtikielessä. Tämä käy ilmi mm. vastustuksesta ja tyylillisestä paheksunnasta kevytmielisiä kielellisiä modernismeja (= amerikkalaisuuksia) kohtaan.

Lainaus Oxford English Dictionarysta kuvaa ehkä parhaiten alkuaikojen epäröivää suhtautumista:

The up-to-date reader, to use a vile slang phrase of the present day, does not much care about classics. (1897; vapaasti suomennettuna: ajan tasalla -lukija, käyttääkseni nykyslangin muoti-ilmausta, ei paljon piittaa klassisesta kirjallisuudesta.)

Nykyään ketjusanat ovat jo varsin tavallisia ja ne sijoittuvat tyyliarvoltaan laajalle asteikolle asiallisista käyttöilmauksista (middle-of-the-road ’keskitien’, do-it-yourself ’tee-se-itse’) kielelliseen leikittelyyn (haven’t-I-met-you-somewhere routine ’emmekö ole tavanneet aikaisemmin -rutiini’). Myös ammattikielen, erityisesti tekniikan termeinä ne ovat osoittaneet käyttökelpoisuutensa (over-the-horizon radar). Potter (Our Language 1966, s. 179) on huomauttanut, että nykyenglannin ymmärtäminen perustuu yhä selvemmin sanajärjestykseen, koska sanaluokkien rajat ovat entisestäänkin hämärtyneet. Sanat ja sanaliitot voivat samanmuotoisina kuulua useaankin sanaluokkaan.

Vakiintuneita, sanakirjoihin yltäneitä ilmauksia on yleiskielessä jo melkoisesti. Mainitsen muutamia esimerkkejä. Vanhempaa perua ovat mm. substantiivit man-in-the-street ’kadunmies’, also-ran ’osallistuja, joka ei ole sijoittunut kärkisijoille; huonosti menestynyt’ (1800-luvulta). 1900-luvun ilmauksia ovat mm. työtaistelukeinoina käytettäviä hidastuslakkoja kuvaavat work-to-rule ja go-slow. Vakiintuneita adjektiiveja taas ovat esim. up-to-date ’ajanmukainen’, down-to-earth ’realistinen’, devil-may-care ’yltiöpäinen, hällä väliä’, do-it-yourself ’tee se itse’ (myös substantiivia do-it-yourselfer ’?tee se itseilijä’ käytetään) ja matter-of-fact ’asiallinen’, josta ovat helposti syntyneet johdokset matter-of-factly ’asiallisesti’ ja matter-of-factness ’asiallisuus’.

Ketjuyhdyssanoja on pidetty perienglantilaisena ilmiönä ja on väitetty, ettei niitä esiinny muissa indoeurooppalaisissa kielissä. Erityisesti ranskassa niiden käyttöä on pidetty mahdottomana, koska ranskan kielessä tuomitaan kaikki, mikä ei tyydytä kielen puhtauden vaalijoita. Tämä ei kuitenkaan enää pidä paikkaansa: ketjumuodosteita käytetään myös esim. saksassa (das vertrauliche-Unter-Männern-Herr-Leutnant-Gespräch, Waren auch Sie früher ein das-darfst-du-nicht-Kind?), ruotsissa (denna in-i-döden-lojalitet, ”Vi får ta honom som han är” -blickar) ja ranskassa (une ”poésie” – – du marchand-de-ballons ou du clown-qui-recoit-des-coups-de-pied-aux-fesses-maisqui-a-un-coeur). Suomenkin lehtikielestä ilmiö on tuttu (elokuvan mikä-oli-todistettava-tehtävä, Helsingin Sanomat 22.5.79, joitakin lyhyitä ”puurolautanen päin naamaa ideoita”, Turkulainen 8.11.79). Tosin näissä kielissä ketjumuodosteiden hahmotus tuntuu poikkeavan englannista. Englannissa määritteenä oleva ketjusana käsitetään jo lähes poikkeuksetta itsenäiseksi, pääsanasta riippumattomaksi kokonaisuudeksi, joka myös kirjoitetaan pääsanasta erilleen. Yhteenkuuluvilta tuntuvat myös useimpien muunkielisten esimerkkieni määriteosat, mutta ne on usein vielä yhdistetty pääsanaan yhdysmerkillä. Pääsanan vaihto toiseen olisi täysin mahdollista esim. suomalaisissa esimerkeissä (Elokuvan mikä-oli-todistettava funktio, sanoma, päämäärä, tarkoitus, asenne jne. tai puurolautanen-päin-naamaa jaksoja, kohtauksia, komiikkaa, tasoa jne.). Horjuva kirjoitusasu eri kielissä lienee kuitenkin merkki siitä, että ketjusanan asema koko substantiivirakenteessa ei ole vielä niin selkiintynyt kuin nykyenglannissa.

Mistä ja miten ketjuyhdyssanat sitten ovat tulleet Suomeen? Englannin ja suomen rakenteita vertailtaessa voidaan helposti todeta, että englanti taivutuksettomuutensa ja päätteettömyytensä vuoksi on lähes ihanteellinen kieli tällaiselle lause- tai sanaliittopohjaiselle sananmuodostuskeinolle. Suomessa sanaluokan vaihto ei onnistu yhtä helposti, ja muutenkin suomi tuntuisi sopivan kehnosti tällaisten vaihdosten kehykseksi. Kuitenkin ketjusanojen käyttö näyttää vakiintuneen suomalaiseen lehtikieleen, mainoskieleen ja myös kaunokirjallisuuteen osuvuutensa ja yllättävyytensä ansiosta. Tosin kyseessä on ilmiselvästi myös muoti-ilmiö, jolla on hyvät ja huonot hetkensä ja vaara muuttua kuluneeksi maneeriksi, jos sitä liikaa käytetään.

Seuraavassa on esimerkkejä käytöstä, jossa englannin vaikutus on selvästi nähtävissä. Sakari Määttäsen pamflettikirja Tapaus Jakobson (Helsinki 1973) on selvästi saanut vaikutteita amerikkalaisesta journalismista. Määttänen toimi useita vuosia kirjeenvaihtajana Yhdysvalloissa ja asui New Yorkissa vielä kirjan ilmestyessä. Kirja lienee myös kirjoitettu hyvin nopeasti, jolloin tyylin hiomiseen ja ilmaisujen valintaan on kiinnitetty vain vähän huomiota. Kieltämättä tyylissä on silti iskuvoimaa. Esimerkit noudattavat kirjoittajan käyttämää kirjoitusasua.

Ensimmäisessä ryhmässä määriteosa ja sen pääsana on tajuttu kokonaisuudeksi:

– – ja kompastuivat ei suinkaan keski- ja sitä seuraavan sukupolven itsestään selvänä pitämään Moskova-määrää-Suomen-toiminnat-ajatteluun, vaan – –
– – minne vieraat kutsutaan kuka-kukin-kaupungissa-on-kirjan ja tulojen mukaan

Käydessään Suomessa äänestyksen jälkeen Max Jakobsonin kerrotaan vaatineen Karjalaisen päätä vadille — joko-minä-tai-hän-tyyliin.

Rakenteeltaan samanlainen määriteosan ja pääsanan kokonaisuus on joskus kirjoitettu toisin, ilman määritteen ja pääsanan välissä olevaa yhdysmerkkiä:

Sen lisäksi olivat vuoroin-vieraissa-käydään edustamiset.

Toisessa ryhmässä ketjusana on ikään kuin oma itsenäinen kokonaisuutensa, josta ei voi erottaa erillistä määriteosaa (englannin law-and-order ’laki ja järjestys’, man-in-the-street ’kadunmies’ -tyyppi):

Mutta molemmille on yhteistä laki-ja-järjestys muodossa jos toisessa.
– – kehittämään me-tunnelman, joka haihtuu takaisin-tavallisissa-ympyröissä.

Presidentin vierailun aikana Kekkonen päätti – – osallistua amerikansuomalaisten tilaisuuteen Manhattanin ainoassa ruoka-juoma-ja-tangopaikassa ”Little Finlandiassa”.

Kolmannen ryhmän esimerkeissä ketjumäärite on mielletty erilliseksi yksiköksi ja siirretty pääsanaa seuraavaksi määritteeksi:

Suhtautuminen me-olemme-täällä-tehtäväämme-suorittamassa oli vallalla.

SDP:n kansanedustaja Ralf Friberg kirjoitti 18.2.1972 tyyliin haluan-minäkin-sanoa-sanasen – –.

Määttänen ei kuitenkaan ole tämän tyylikeinon ainoa käyttäjä, vaan muita esimerkkejä löytää melko vaivattomasti sanoma- ja aikakauslehdistä ja kirjallisuudestakin. Esimerkkejä lehdistä:

Suomen Pankki lopetti ” rahat pöytään” -määräyksen (Helsingin Sanomat 1.9.79).
Kouluissamme on aivan liian paljon Kaikki-eivät-opi-kaikkea-opettajia (Helsingin Sanomat 14.11.79).

Samanlaisessa ”asiat riitelevät, eivät ihmiset” -hengessä voitaisiin keskustella myös muista poliittisista, taloudellisista ja yhteiskunnallisista ongelmista (Suomen Kuvalehti 27.5.83).

Radion esimerkkejä:

Kissingerin askel askeleelta -politiikka (vrt. englannin step-by-step)

– – päivittäisen ruoka-annos per nuppi -hinnalla.

Esimerkkejä kaunokirjallisuudesta ja asiateksteistä:

Olen väsynyt; ”verensokeri alhaalla” -tunne niin fyysisesti kuin psyykkisestikin (Eeva Kilpi, Naisen päiväkirja, Porvoo 1978, s. 131).

– – ei ”näin oli parasta” -ajatus pyyhi sitä kokonaan pois (Kilpi, mts. 167).

Mutta tiivistelmä ei saa olla pitkäpiimäistä kuten-jo-edellä-olen-maininnut-tekstiä (Matti Kuusi, Miten opin kirjoittamaan paremmin, Helsinki 1958, s. 42).

Mitä selkeämpi ja tarkoituksenmukaisempi on kirjoituksen yleinen jäsentely, sitä vähemmän jää hankalia asiasta-toiseen-hypähdyksiä salattavaksi (Kuusi, mts. 44).

Elokuun puolivälissä venäläiset ensi kertaa liikahtivat siihenastiselta ei-mitään-anneta-linjaltaan (Sakari Virkkunen, Ståhlberg Suomen ensimmäinen presidentti, Keuruu 1978, s. 69).

Mainoskielessäkin ketjuyhdyssana on tuttu:

osta ja säästä päivät

Perinteet ovat tässä maassa melkeinpä pyhiä. Tiedä-koska-perustetut käsityöpajat toimivat edelleen. (Matkailuesitteestä.)

Samaa tyyppiä edustavat ne tapaukset, joissa ohjelman, kampanjan yms. nimi on sijoitettu etumääritteeksi:

Kättä päälle -sopimus
Omaan asuntoon -opas
Romuttuuko perhe 80-luvulla -seminaari
Kännikala ei kauaksi ui -sanonta
”Juhannus kuivaksi” -kampanja

Nämä esimerkit osoittavat, että tietyt ketjusanatyypit sopivat varsin kivuttomasti suomen rakenteeseen, kun taas toiset kokeilevat kielen sietokyvyn rajoja. Ketjusanat ovat ilmeisesti kuitenkin raivanneet tiensä suomen kieleen. Tämä on nähtävissä myös käännöksistä, joita alkoi esiintyä 70-luvun lopulla Turun kieli-instituutissa:

to the back-to-basics-movement – ”takaisin perusasioihin” -liikkeelle
Nice to be Near – ”mukava olla lähellä” -ihmisiä

Seuraavasta esimerkistä tarjottiin neljää erilaista käännöstä:

a purely ’leave it to experts’ attitude –
 1) jätä homma asiantuntijoiden hoidettavaksi -asenne
 2) antakaa asiantuntijoiden hoitaa -asenne
 3) asenne jätä-se-asiantuntijoiden-huoleksi
 4) pelkkä ”luotetaan asiantuntijoihin asenne”

Jos käännöksiä kritisoi, vastauksena oli yleensä vastaväite ”Niinhän nykyään sanotaan.”

Edeltä on käynyt ilmi, että ketjuyhdyssanat liikkuvat tyylillisesti vaarallisella alueella. Jos niitä käytetään niukasti, ne kuulostavat virkistävän omaleimaisilta, jos liikaa, ne tuntuvat rasittavalta ja turruttavalta maneerilta. Englannissa ketjusanoja on pidetty alatyyliin kuuluvina, ja niiden ainoaksi tarkoitukseksi on katsottu äkkivaikutuksen tekeminen lukijaan. Pysyväarvoista proosaa ei niiden avulla synny.

Arvostelijat ovat varmasti sikäli oikeassa, että monesti ketjusanat saavat aikaan vaikutelman, että kirjoittaja ei ole ehtinyt tai vaivautunut ajattelemaan ajatustaan loppuun ja muotoilemaan sitä täsmälliseen asuun. Suora puhekielinen ilmaus on ikään kuin siirretty uuteen epäsuoraan ja tavallisesti kirjalliseen yhteyteen, jolloin myös ilmauksen asema lauseessa ja tekstissä on muuttunut. Tuloksena on ketjusana, joka on usein tahallisen epämääräinen ja jonka tulkinta on lukijan maailmantuntemuksen ja elämänkokemuksen varassa. Toisaalta ketjusana saattaa olla hyvin tehokas keino luoda asianmukainen tunnelma. Englannissa on voitu havaita, että vaikka ketjusanat monesti ovatkin puhekielimäisiä, ne ovat silti melko harvinaisia puhekielessä.

Tyylillisten tekijöiden lisäksi ketjusanojen suosio johtuu todennäköisesti myös pääsanan edessä olevan määritteen luokittelevasta ominaisuudesta englannissa, mikä saattaa olla monien ilmaisujen synnyn syy. Esimerkiksi englannin under-the-counter sale ’tiskin alta myyminen’ edustaa tiettyä luokkaa, elämän ilmiötä, kun taas a sale under the counter ’myynti, joka tapahtui tiskin alta’ kuvaa yksittäistapausta. Ehkä samaa voidaan sanoa myös joistakin suomen rakenteista, esim. verensokeri alhaalla -tunne tuntuu yleiseltä ilmiöltä ja tunne (että) verensokeri (oli) alhaalla kuvaa yksittäistä hetkeä.

Ketjuyhdyssanojen kirjoitusasu on ollut suomessa horjuva. Viimeaikaiset kielioppaat ovat jo tunnistaneet ilmaustyypin ja pyrkineet ohjailemaan kirjoitusasua. Niiden mukaan ilmauksen määriteosa hahmotetaan yleensä sanaliitoksi: antaa mennä -periaate, open house -kutsut. Mahdollisina on pidetty myös kirjoitustapoja minä-meillä-määrään-asenne ja ”minä meillä määrään” -asenne.

Kielitoimiston suositus

Vanhastaan on kirjojen, taideteosten yms. moniosaiset nimet kirjoitettu seuraavasti: Täällä Pohjantähden alla -trilogia, Tänään kotona -ohjelma, mies ja ääni -periaate. Tarpeen vaatiessa nimissä voi käyttää myös lainausmerkkejä: ”Tänään kotona” -ohjelma, ”Lähetetyt kirjoitukset” -osasto. Jos kysymyksessä on pitkä ja epätavallinen ketjuyhdyssana, joka muuten olisi vaikeasti ymmärrettävissä, voidaan käyttää yhdysmerkkejä: ei-kenenkään-maa, ei-mitään-anneta-linja, asiasta-toiseen-hypähdys. Jos halutaan osoittaa määriteosa sitaatiksi tai muutoin kirjoittajan valitsemasta tyylilajista poikkeavaksi, voidaan käyttää kirjoitusasuja ”minä meillä määrään” -asenne ja ”näin oli parasta” -ajatus.

Kielitoimisto tähdentää sitä kirjoittajan ajatusta, että ketjuyhdyssanat liikkuvat tyylillisesti vaarallisella alueella. Ne saavat helposti aikaan vaikutelman, että kirjoittaja ei ole ehtinyt tai vaivautunut ajattelemaan ajatustaan loppuun. Ketjuyhdyssanoja käytettäessä onkin huomattava tyylin vaatimukset: ne eivät sovi kaikkiin tyylilajeihin.

Enemmän tietoja ketjuyhdyssanoista ja niitä käsitelleestä kirjallisuudesta saa 1981 hyväksytystä Krista Varantolan lisensiaatintutkimuksesta Chain Compounds in Present-day English Journalism, joka on säilytteillä Turun yliopistossa.