Keskeinen – keskinen, puoleinen – puolinen
Artikkeli 4/1989

Matti Sadeniemi

Keskeinen – keskinen, puoleinen – puolinen

SKS:n kielivaliokunnan työjaosto otti käsitelläkseen sanaparit keskeinen – keskinen ja puoleinen – puolinen, joiden käytössä esiintyy kirjavuutta.

Sanalla keskeinen se katsoi nykykielessä olevan kaksi merkitystä. Ensiksikin se merkitsee ’keskellä, keskuksessa olevaa’, varsinkin tämän aseman tärkeyttä ajatellen (esim. kirkon keskeinen sijainti). Tähän merkitykseen liittyvät yhdyssanat itsekeskeinen, minäkeskeinen. – Toinen merkitys, edellisen pohjalla kehittynyt, on ’huomattava, oleellinen, tärkeä’ (esim. seuran keskeisin henkilö).

Sana keskinen merkitsee ensiksikin ’keskellä, keskuksessa olevaa’, kuten keskeinenkin, mutta ilman mitään arvostavaa sivumerkitystä (kaupungin keskiset osat; kieli artikuloi keskisessä asennossa). Tähän merkitykseen liittyvät yhdyssanat aurinko-, maakeskinen, eri-, samakeskinen. – Toinen merkitys: ’joidenkin kesken, keskuudessa vallitseva tai suoritettava, välinen; jonkin sisäinen’, esim. toimittajien keskinen neuvottelu; komppanian keskiset kilpailut. Samoin: kahden-, kolmen-, meidänkeskinen.

Sanojen puoleinen – puolinen käytäntö on vakiintumassa siten, että edellinen esiintyy genetiivin ohessa, jälkimmäinen muissa tapauksissa. Puoleinen-sanalle tulee näin kaksi merkitystehtävää, ensiksikin eräät paikallisuutta osoittavat sanaliitot ja yhdyssanat etelänpuoleinen rinne, Ruotsin-puoleinen ranta, toiseksi sellaiset moderatiiviset adjektiivit kuin heikon-, hyvän-, uudenpuoleinen. – Puolinen taas esiintyy seuraavan tapaisissa yhdyssanoissa: joka-, kaksi-, moni-, tasa-, yksipuolinen, kaikin-, molemminpuolinen; itä-, pohjoispuolinen, ylä-, ala-, sisäpuolinen, mies-, naispuolinen, poikkipuolinen.

Oltiin kuitenkin sitä mieltä, että tällaista erontekoa kummankaan sanaparin suhteen ei ole syytä jyrkästi vaatia.

(Virittäjä 1946)
Matti Sadeniemi