Kasvien nimissä elämän koko kirjo
Julkaisuja 3/2007

Raija Moilanen

Kasvien nimissä elämän koko kirjo

Mistä kasvi saa nimensä? Mitä tarinoita liittyy esimerkiksi pietaryrtin nimeen ja ulkonäköön? Mihin tauteihin pietaryrttiä on käytetty lääkkeeksi niin Suomessa kuin muuallakin?

Pääskynhattu, päivänkämmen
‑kirjan 70 tarinassa kerrotaan noin sadan Suomessa luonnonvaraisena elävän putkilokasvin nimistä, sekä yleisissä kasvistoissa esiintyvistä että kansankielisistä, historiasta, hyötykäytöstä ja kasviin liittyvistä uskomuksista. Kirjan tekijä Kirsti Aapala sanoo valinneensa kasvit omien mieltymystensä mukaan. Sanastontutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa Aapala on voinut tutustua kasvien nimien historiaan ja käyttää hyväkseen laajaa Suomen murteiden sana-arkistoa. Kirjan kuvittaja graafikko Marja Aapala – Kirsti Aapalan sisar – on ollut mukana myös kasvimuistojen keräämisessä.

Kannen kuva: Kirsti Aapala


Yleiskielisen nimen rinnalla kasvilla saattaa olla useita kansankielisiä nimiä: sama kasvi nimetään paikkakunnittain eri perusteilla. Toisaalta eri puolilla Suomea eri kasveilla on ollut sama nimi: pääskynhatuksi on kutsuttu ketoneilikkaa, harakankelloa ja metsäkurjenpolvea, päivänkämmekäksi taas metsätähteä, päivänkakkaraa ja ruiskaunokkia.

Nimiä on annettu ainakin kasvin käytön, värin, kasvupaikan, ulkonäön ja tuoksun perusteella. Myös mytologia, kansanusko ja kristinusko ovat vaikuttaneet nimien valintaan. Osa nimistä on oppitekoisia – Lönnrot on ollut tärkein suomenkielisen kasvitieteellisen sanaston kehittäjä – ja osa käännöslainoja kielestä toiseen.

Kirjan kertomus leskenlehdestä antaa jo osviittaa siitä, mitä kaikkea kasveista saadaan tietää. Yleiskielisen leskenlehden rinnalla kansankielessä ovat käytössä mm. nimet siansilmä, vilukukka ja armottomanlehti. Leskenlehti-nimelle on ainakin kaksi selitystä. Leskenlehden lehti on vanhemmiten alapinnaltaan lämmin ja yläpinnaltaan kalju ja viileän tuntuinen kuin lesken se kylki, josta puolison lämpö on poissa. Toisen selityksen mukaan nimi johtuu leskenlehden kahden olomuodon eriaikaisuudesta: ensin ilmestyy kukkavana, ja vasta kukkien kuihduttua kasvavat suuret lehdet.

Ruotsin kielessä leskenlehden nimi on lehtien muodon mukaan hästkov ’hevosenkavio’. Samansisältöisiä nimiä on muissakin kielissä: englannissa esim.coltsfoot ’varsanjalka’, ranskassa pas d’ậne ’aasinaskel’.

Leskenlehden tieteellinen nimi Tussilago farfara (tussis ’yskä’, agere ’karkottaa’) kertoo leskenlehden käytöstä rohtona. Hengitysteiden sairauksien lisäksi sitä on käytetty turvotuksen ja reumasärkyjen lievittämiseen. Onpa kuivattuja leskenlehtiä poltettu tupakan korvikkeenakin.

Kirja alkaa kevään ensimmäisestä kukkijasta leskenlehdestä ja etenee kesän kautta syksyyn. Jo kasvikertomusten otsikot ovat niin herkullisia, että on ihan pakko lukea lisää: Soiden Andromeda, Vesien ruusut ja porsaat, Talvivihreät myyränkorvat, Noidat lakoon, kissat ketoon.

Pääskynhattu, päivänkämmen ‑kirja on monipuolinen sydäntä lämmittävä retki kulttuurihistoriaamme. Kasvitarinat kuljettavat herkkine kuvineen lukijaa muistoihin, historiaan, luonnon tunnelmiin, tuoksuihin ja väreihin.

Kirsti Aapala ja Marja Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen. Kasvikertomuksia. Otava. Helsinki 2006.

Raija Moilanen