Mittayksiköistä ja mittaamisvälineiden vakaamisesta 4. kesäkuuta 1965 annetun asetuksen (312/65) 2. § on muutettu 31. joulukuuta 1974 annetulla asetuksella (1090/74) siten, että kansainvälinen mittayksikköjärjestelmä (SI) voidaan ottaa Suomessa käyttöön. Tässä asetuksessa lueteltuja mittayksikköjä ja niiden merkintöjä tulee käyttää mittayksiköistä ja mittaamisvälineiden vakaamisesta annetun lain (219/ 65) 2. §:ssä tarkoitetussa mittaamisessa. Tällaista mittaamista on sellainen yleisessä kaupassa ja liikkeessä, yleisellä myyntipaikalla sekä yleisessä toiminnassa tapahtuva mittaaminen, joka on perusteena taloudellisen edun määräämiselle mitan mukaan, sekä muu lakisääteinen mittaaminen.

SI-järjestelmän soveltamisalasta on ollut jonkin verran epäselvyyttä. Tämän johdosta on aiheellista ensiksikin tähdentää yleiskielen ja eri ammattialojen erikoiskielten välistä eroa.

Yleiskielellä tarkoitetaan kielimuotoa, jonka avulla kansalaiset suoriutuvat yhteiskunnassa jokapäiväisen elämän toiminnoista. Joukkoviestimien kieli on pääasiallisesti yleiskieltä, ja yleiskieltä käyttää myös julkinen hallinto kansalaisille suunnatussa viestinnässään. Myös enin osa laeista ja asetuksista on yleiskieltä. Yleiskielessä käytetään kielen yleisesti tunnettuja ilmauksia. Sellaiset sanat kuin metri ja sekunti ovat paitsi SI-yksikköjä myös suomen yleiskielen sanoja. Vastaavat SI-tunnukset m ja s ovat samalla yleiskielisiä lyhenteitä. Yksikönnimen kilogramma asemesta taas käytetään puhutussa yleiskielessä sanaa kilo. SI-järjestelmän ns. lisäyksiköistä ovat yleiskielen sanoja minuutti, tunti, vuorokausi, vuosi, litra ja tonni. Kuitenkin vain minuutin ja litran tunnukset (min ja l) ovat yhtäläisiä vastaavien yleiskielisten lyhenteiden (tunti = t, vuorokausi = vrk, vuosi = v, tonni = tn) kanssa.

Eri ammattialojen erikoiskielissä käytetään termejä, merkintöjä ja symboleja, joiden merkityksestä sovitaan kullakin alalla erikseen. SI-järjestelmä on erityisesti luonnontieteen, tekniikan ja kaupan alojen kansainvälistä erikoiskieltä. Lisäksi sitä käytetään edellä selostetun lainkohdan tarkoittamassa mittaamisessa.

Yleiskielen vakiintuneita ilmauksia tulee voida käyttää joutumatta ristiriitaan lakien ja asetusten tahi hallinnollisten määräysten kanssa. Pulmia aiheuttavat erityisesti ajan mittayksiköt. Tämän takia on välttämätöntä tuntea yleiskielisten lyhenteiden ja ajan SI-yksiköiden tunnusten välinen työnjako. Kielitoimisto suosittaa noudatettavaksi seuraavaa yleisperiaatetta:

Julkisessa viestinnässä lehdistössä, radiossa ja televisiossa sekä yleisölle suunnatussa hallinnon viestinnässä tulisi käyttää, kun kyseessä ei ole taloudellisen edun määrääminen mitan mukaan, ajan mittayksikköjen tunnusten (a, d) asemesta aina joko yksikön nimeä kokonaan kirjoitettuna (vuosi, vuorokausi) tai, jos lyhentäminen on tarpeen, näihin sanoihin pohjautuvia lyhenteitä v, vrk. Myös ajan ilmaus tunti olisi pyrittävä yleiskielessä kirjoittamaan lyhentämättömänä. Jos tämä ei ole mahdollista, on tapauksittain harkittava, vaatiiko asiayhteys käyttämään yleiskielistä lyhennettä (t) vai mittajärjestelmän mukaista tunnusta (h). Myös ilmauksia kuukausi (lyhenne kk) ja viikko (vk) voidaan yleiskielisessä viestinnässä käyttää.

SI-järjestelmää sovelletaan paitsi lain tarkoittamassa taloudellisen edun määräämisessä mitan mukaan myös luonnontieteellisten, matemaattisten ja teknisten alojen ammattikielessä.

Koulujen äidinkielenopetuksessa ja oppikirjoissa on etualalla yleiskieli. Opetuksessa selvitetään yleiskielen sanojen lyhentämisperiaatteet ja lyhenteiden käyttö, ja samassa yhteydessä mainitaan SI-järjestelmän tunnukset. Myös kouluhallinnossa tulisi käyttää esim. aikayksikköjen (viikko, tunti jne.) yleiskielisiä nimiä ja merkintöjä. Matemaattisten, teknisten ja kaupallisten alojen opetuksessa ja oppikirjoissa voidaan tarpeen mukaan soveltaa SI-järjestelmää, mutta samalla on tähdennettävä sitä, että yleiskielessä käytäntö on osaksi erilainen.