Kaikilla oikeus lukuelämykseen
Julkaisuja 4/2006

Inkaliisa Vihonen

Kaikilla oikeus lukuelämykseen

Sanaa selkokieli käytetään erikoistuneessa merkityksessä kuvaamaan kielimuotoa, joka on muodoltaan ja sisällöltään yleiskieltä yksinkertaisempaa. Se on suunnattu ihmisille, joille lukeminen tuottaa vaikeuksia. Vammaisryhmien lisäksi käyttäjäkuntaan kuuluvat muun muassa maahanmuuttajat ja dementoituneet vanhukset. Selkokielelle on siis tulevaisuudessa entistä enemmän kysyntää.

Vaikka kansainväliset vertailututkimukset ovat osoittaneet suomalaisnuorten lukutaidon yleistason erittäin hyväksi, on Suomessa myös heikkoja lukijoita. Esimerkiksi kolmannes suomalaisista aikuisista ei osaa lukea niin hyvin, että heidän lukutaitonsa riittäisi tietoyhteiskunnassa menestymiseen. Tälle kolmasosalle tuottaa vaikeuksia muun muassa tekstin tulkinta ja tekstiin perustuvat päättelytehtävät.

Onkin tarpeen tuottaa materiaalia, josta heikosti lukeva saa tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Myös selkokielinen kaunokirjallisuus on tärkeää, sillä kaikilla ihmisillä on oikeus hyviin kertomuksiin.

Heikkoon lukutaitoon liittyy syrjäytymisen uhka, sillä se estää menestymästä työelämässä ja sosiaalisissa tilanteissa. Siksi lukutaidossa ilmeneviin heikkouksiin pitää puuttua ajoissa. Syrjäytymisvaaraa kasvattaa nuorilla esimerkiksi jatkuva tietokonepelien pelaaminen ja lukemisen vieroksuminen. Lukemiseen pitääkin kannustaa.

Tutkimustulokset käyvät ilmi selkokielen tuoreimmasta teoriakirjasta Toisin sanoen – Selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Kirja koostuu 15 asiantuntija-artikkelista. Uusimpien tutkimustulosten lisäksi annetaan myös käytännön neuvoja esimerkiksi verkkotekstien selkokielistämisestä. Samoin käsitellään luettavuuden ja typografian yhteyttä. Uutta on selkokielen periaatteiden soveltaminen puhuttuun kieleen. Alkusysäyksen pohdinnoille ovat antaneet maahanmuuttajat, joille myös puhuttu suomen kieli tuottaa ongelmia.

Selkokielen avulla varmistetaan, että monenlaiset ihmisryhmät saavat tietoa ymmärrettävässä muodossa. Kun omaan elämään voi vaikuttaa paremmin selkokielisen tiedon avulla, vähenee myös ulkopuolisuuden tunne. Selkokielestä voivat oppia myös tiedon sisäpiiriläiset, esimerkiksi viranomaiset. Selkokieli ja ‑kirjallisuus osoittavat nimittäin, että kaikesta voi viestiä selkeästi.

Toisin sanoen. Selkokielen teoriaa ja käytäntöä
Leealaura Leskelä – Hannu Virtanen (toim.).
Oppimateriaalikeskus Opike, 2006.
ISBN 951-580-413-2
Inkaliisa Vihonen