Verbi nostaa ja pesyeen muut sanat antavat sanakirjantoimittajalle mahdollisuuden kirjoittaa monenlaisista asioista ja vanhan kansan tavoistakin.
Hääperinnettä
Vanhoihin suomalaisiin hääperinteisiin kuuluu hääparin ja eräiden häissä keskeisten henkilöiden, kuten anopin, kaason ja puhemiehen, ilmaan nostaminen. Tapa erilaisine variaatioineen on tunnettu laajalti pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Nuorenparin nostaminen on ollut iloinen tapahtuma, joka on tehty juhlinnan kohteille yllätyksenä. (Heikinmäki 1981: 612–617.)
Konkreettisessa nostamisessa on kyse onnittelemisesta mutta osin myös juhlinnan kohteen uuteen asemaan kohottamisesta. Tietoja muun muassa isännäksi tai emännäksi nostamisesta on Suomen murteiden sana-arkistossa eniten kaakkoismurteista.
Uuteen säätyyn kohottamista kuvaavat arkiston seuraavat esimerkitkin: Hiitolassa sulhane ja morsei nostettii ukkoin ja ämmiin joukkuo. Kymissä nuorenparin hetki koitti, kun hääpöydästä oli noustu: Syätyy nostettih sulhain ja morsijain tualil ukkomiäheks ja akaks ja muari lennätti käteh kauhaj ja härkimen.
Edellä kuvatun lainen toimitus, jossa uusi isäntä tai emäntä ”asetetaan virkaansa”, ja toimitusta seuraava kestitys tunnetaan nimillä nostajaiset ja nostokaiset. Nostajille palkkioksi on tarjottu nostajaisviinaa ja nostokaisryyppyjä. Parikkalassa, kun pojat näkivät tytön kompastuvan, totesivat he leikillisesti: Taittii suaha nostokaisii ’kahvit palkkioksi nostamisesta’.
Naapurivihaa
Entisaikaan on karjanomistajalla voinut olla riesanaan pahansuopa, jopa loitsimiseen turvautuva naapuri. Kateellinen naapuri on taikakeinoin voinut loitsia karhun tai muun metsän pedon käymään naapuritalonsa karjan kimppuun. (Pulkkinen & Lindfors 2016: 240.)
Nostaa-verbiä on käytetty tällaisessa taikakeinoin vaikuttamisen merkityksessä eniten Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Kainuun murteissa, itäisessä savolaismurteessa sekä Vermlannissa. Tietoja on vähänlaisesti muualtakin. Viitasaarella karhua ne ol ennen nostanna lehmikarjaa[n]. Alahärmässä on joskus jopa saatu kirkon maille haudatut nousemaan haudoistaan elossa olevia kiusaamaan: niit on sellaasia ihimisiä jokk on nostanuk kirkommaav väjen ihimisem päälle. Kuolleen esiin manaamisesta on esimerkkejä vanhassa kirjasuomessakin, tässä Kristfrid Gananderin kynästä: Mikä nosti Mamman maasta, tielle teuhakehtamaan, kartanolle kapsamaan (ks. Vanhan kirjasuomen sanakirja).
Nostaa-verbiä on käytetty myös taikakeinoin vaikuttamisen merkityksessä – on esimerkiksi loihdittu nostokarhuja ja nostokäärmeitä.
Nostokirveeseen voitiin loihtia raudanvihat, jotta kirves haavoittaisi käyttäjäänsä eikä verenvuoto helpolla tyrehtyisi. Myös saunaan oli mahdollista taikakeinoin saada aikaiseksi sietämätön kuumuus, nostolämmin. Maaningalta on tieto: suurusvettä jos lyöp kiukoollen niin se on nostolämmis sittä.
Loihdittuja eläimiä olivat muun muassa nostokarhu ja nostokäärme. Suomussalmella nostolaenen se ei annar raohoo ihmisellekkää. Eläimen, joka taikakeinoin oli mahdollista saada hyökkäämään jonkun kimppuun, nimitystä on voitu käyttää myös kuvaamaan huonotuulista ihmistä. Kontiolahdella äkäistä ihmistä on kuvailtu: On kun nostokontii. Liittyneekö tähän samaan loitsintaperinteeseen myös Kaavilta saatu harmittelu riidanhaluisesta vaimosta: Nyt se akka tuas on ollut nostopiellä.
Nostajalle töitä
Etelä-Pohjanmaalla tunnetaan ’herättämistä, jonkun ylös ajamista’ merkitsevä sanontatapa nostaa jotakuta tai joku ylhä. Laihialla on kehotettu: Mee ny Maija nosthon poijat ylhä, aurinko on jo taivhan lajella. Ilmajoella on pyydetty: Nostakaa mua sitten kuurelta.
Niin ikään Etelä-Pohjanmaalla muutamassa pitäjässä tunnetaan sana nostaja merkityksessä ’suntio, unilukkari’. Unilukkarin tehtävä oli herätellä kirkossa jumalanpalveluksen aikana torkkuvia. Laihialla rovasti oli tilannut sanomalehden suntion pojalle: Kun sooli nostajam poika niin sanothij jotta johan sillen om prouvvaasti akuteerannu aviisin tulhon.
Myös nostatella, nostattaa ja nostella ‑verbeihin liittyy ’herättämisen’ merkitys. Pohjois-Savossa Nilsiässä yön tanssimassa olleet pojat eevät selevii ylös, vaekka oon kaks kertoo yrittännä nostatella. Kiihtelysvaarassa painajaista yöllä nähnyt ukko on tokaissut akalleen: sinähiv vanha immeinen niät, etkä ällyyn nostattook! Nostattaa-verbin merkitys ’saada heräämään, herättää’ tunnetaan osassa pohjoissavolaista murretta ja itäistä savolaismurretta. Osassa perihämäläisiä murteita merkitys ’herätellä’ on puolestaan nostella-verbillä. Kuhmalahdella on lupailtu: Makkaas siälä aamuun astikka, minä tulen nosteleen.
Mikä liej jästipeä
Leipätaikina on yleiskielisesti kohotettava tai nostatettava. Suomen kielen murteissa taikina voidaan joskus myös nostaa. Inkerin suomalaismurteiden alueella Venjoella taikina nostettii viel välliist kiukaalla.
Suomen murteiden sana-arkistossa samaan sanapesyeeseen kuuluvia ’nostatusainetta, hiivaa, käytettä’ merkitseviä sanoja ovat nostake, nostate, nostatin, nostatus, noste, nosti, nostike ja nostin. Kohotusaineena käytettiin myös muun muassa oluttynnyrin pohjalle jäänyttä hiivaa, eikä varsinaista, uudenaikaista ostohiivaa leivonnassa aina kaivattu muutenkaan, koska taikinanjuurenkin nostatusvoima tunnettiin. Jälkimmäinen selittänee sen, miksi edellä mainituista sanoista nostake, nostate, nostatus ja noste merkitsevät myös ’taikinanjuurta’. Sama merkitys on harvinaisempana myös laajalti murteissa tunnetulla sanalla jästi ’käyte, hiiva’.
Osa edellä mainituista sanoista – nostate ja noste – on erikoistunut merkitsemään myös taikinan nostattamisen tulosta eli itse leipomusta eli hiivalla nostatettua leipää, hiivaleipää. Rakkaalla leivällä onkin monta nimeä. Korpilahdella emäntä on todennut: Leivoh huomenna nostakaista – ja Jämsässä: Teiv vähän nostannaesta.
Keski-Suomen maakuntaleipä on nosterieska, joka Maa- ja kotitalousnaisten mukaan saa nykyisin muhkean rakenteensa hiivalla käytetystä juuritaikinasta. Murteissa nosterieska merkitsee myös ’hapattamatonta hiivaleipää’. Suomen murteiden sana-arkistossa tietoja nosterieskasta on eniten Keski-Suomen murteen alueelta ja pohjoissavolaisen murrealueen länsilaidasta. Vähemmän tietoja sanasta on eteläsavolaisesta, päijäthämäläisestä ja Keski-Pohjanmaan murteesta.
Aarreaitan kätköistä
Tarinointia tähän sanapesyeeseen kuuluvista murresanoista ja niihin liittyvistä vanhoista tavoista ja ilmiöistä voisi jatkaa pidempäänkin. Mainittakoon tässä nyt vielä muutama kuriositeetti.
Entisaikaan miehet mittelivät voimiaan muun muassa isoja kiviä nostamalla. Himangalla miesten kilpailua on kauhisteltu: Kyllä nen nosteli niin kauhioita kivejä että hirvitti. Nostettu on muitakin kuin kiviä: miehennosto on voimienkoetusleikki, jossa maassa jäykkänä makaavaa koetetaan saada nostetuksi jalkapäästä ylös. Sellaista – kiveä, heinäkimppua tai muuta – jonka kerralla juuri ja juuri jaksaa tai kykenee nostamaan, kuvaavia murresanoja ovat nostamus, nostannainen ja nostanne.
Suomen murteiden sana-arkisto on sekä koulutettujen että vapaaehtoisten sanastajien avulla viime vuosisadalla koottu sanaston aarreaitta. Arkiston miljoonien sanalippujen joukossa on myös entisen presidenttimme Urho Kekkosen arkistoon lähettämiä sanatietoja. Jyväskylässä vieraillessaan hän on merkinnyt muistiin osin kirjakielisen lauseen: Eiköhän mennä – murteenmukaisesti paremmin olisi männän – nostille ’ottamaan toisen kerran ruokaa pitopöydästä’?
Lähteet
Aapala, Kirsti 1997: Leivät ja leivonnaiset – Kielikello 4/1997. https://www.kielikello.fi/-/leivat-ja-leivonnaiset(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Heikinmäki, Maija-Liisa 1981: Suomalaiset häätavat. Talonpoikaiset avioliiton solmintaperinteet. Helsinki: Otava.
Maa- ja kotitalousnaiset 2013: Keski-Suomen nosterieska on muhkea perinneleipä. – Koti 3/2013. www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/nosterieska-2227(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Pulkkinen, Risto – Lindfors, Stina 2016: Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Helsinki: Gaudeamus.
Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. http://kaino.kotus.fi/vks/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)