Kun vertaa toisiinsa esimerkiksi lauseita Ovet avattiin klo 10 ja Ovi avautui, huomaa, että passiivimuotoa avattiin käytetään, kun avaaja on ihminen. Sen sijaan ”ovi avautui” voi tarkoittaa, että oven avasi vaikkapa sähkösilmä tai veto. Vastaavanlainen ero on verbeillä haudattiin ja hautautui tai kaadettiin ja kaatui, esimerkiksi lauseissa: Vainaja haudattiin sukuhautaan; Kymmeniä ihmisiä hautautui raunioihin. Puita kaadettiin tien varresta; Puita kaatui myrskyssä.

Avautua, hautautua ja kaatua kuuluvat suureen u-verbijohdosten ryhmään, jollaisia suomen kielessä on tuhansia. Tällaisen verbin merkitys voi ensinnäkin olla sellainen, että tekemisen kohteena on tekijä itse (ns. refleksiiviverbit). Esimerkiksi Hän peseytyi ja pukeutui nopeasti (= hän pesi ja puki itsensä nopeasti); vrt.:. Lapset pestiin ja puettiin nopeasti. Oikeakielisyysoppaissa onkin usein ollut huomautus, että on omituista sanoa aikuista ”hyvin puetuksi”. u-johtimisen verbin merkitykseen saattaa toisaalta kuulua jonkinlainen ’itsestään tapahtumisen’ tai ’itsestään joksikin tulemisen’ piirre (ns. passiiviset verbit). Joitakin esimerkkejä: Ovi sulkeutui äänettömästi (= kenenkään sulkematta); Maali tasoittuu kuivuessaan (= kenenkään tasoittamatta); Kampi palautuu alkuasentoonsa; Tyhjä vene oli ajautunut matalikolle; Suunnitelma alkaa muotoutua.

Passiivimuotoisen verbin ja u-verbijohdoksen merkitysero on joskus vähäinen. Suunnilleen samaa merkitsevät esimerkiksi: Linnanmäki avataan vappuna ja Linnanmäki avautuu vappuna. Eihän väärinkäsityksen vaaraa ole, koska kukaan ei ajattele, että Linnanmäki avautuisi itsestään. Huhtikuisen lehden otsikko kertoi suurin kirjaimin: Kirkko uusiutui Pielavedellä. Tuskinpa otsikon lukijat harhautuivat luulemaan, että Pielaveden kirkko olisi uusiutunut itsestään. Kun kuitenkin kirkkoa uusimassa ovat olleet ihmiset, olisi ollut täsmällisempää sanoa: kirkko uusittiin. Tällöin tosin olisi tähdennetty tekemistä, uusimista, ja kirjoittajan mielessä ei ehkä ole ollut niinkään uusiminen kuin kirkon uudeksi tuleminen, uudistuminen. Moitteetonta suomea on myös: Päätös viidennen ydinvoimalan rakentamisesta lykkäytyi vaalien yli. Lykkäytyi merkitsee tässä ’siirtyi’, eikä verbi lykättiin olisi oikeampi ilmaus vaikka tietenkin yhtä hyvä. u-verbin käyttäjä osoittautuukin joskus herkkäkorvaiseksi, kuten muun muassa se toimittaja, joka kirjoitti lehtiartikkelissaan: ” – – ja tietenkin länsimaisessa yhteiskunnassa kaikki tärkeät tapahtumat julkistuvat joskus.” Olisiko toimittaja tässä voinut yhtä hyvin valita verbin julkistetaan? Ehkäpä ei. Se olisi tuonut lauseeseen ajatuksen ihmisten tietoisesta toiminnasta, ja toimittajan mielessä on varmaan ollut tärkeiden tapahtumien julki tuleminen, ei niiden julkistaminen.

Viime vuosina u-johtimisten verbien käyttö on yleistynyt nopeasti ja hiukan yllättävälläkin tavalla. Todisteita suosion kasvusta on tullut ja tulee vastaan ihmisten, varsinkin nuorten ihmisten, puheessa ja lehtien palstoilla sekä muissa viestimissä. Useissa tapauksissa u-verbi näyttää korvaavan joko passiivimuotoisen verbin tai rakenteen, joka muodostuu tulla-verbistä ja partisiipista. Ennen asioita hoidettiin tai asiat tulivat hoidetuksi, nykyään ”hommat hoituu”. Aikaisemmin puita kaadettiin, nyt ”metsää kaatuu”. Eikä tässä tarkoiteta, että metsää kaatuisi myrskyssä.

Seuraavassa joitakin poimintoja 80-luvun jälkipuoliskolta ja 90-luvulta:

Espoon kaupungin ongelmat ovat ennen pitkää hoituvia järjestelykysymyksiä.

Ilmavoimien erikoiskoulutuksessa NN:stä leipoutui (= leivottiin tai tuli) luutnantti.

Kesämökin pihamaalle levittyi (= levitettiin) kuusi kuutiota multaa.

Anja Pohjola kiinnittyi (= kiinnitettiin) Televisioteatteriin näyttelijäksi 1963.

Oopperatalo kiinnittyy nykyiseen kaupunkirakenteeseen Mannerheimintien ja Helsinginkadun risteykseen sijoittuvan sisäänkäyntiaukon välityksellä.

Sveitsissä syksyllä 1989 ilmestynyt Das Dynamikprincip kääntyy parhaillaan suomeksi.

On aihetta olettaa, että latinankielinen teksti on suomentunut.

Suomen valuutta ei vaihdu (= valuuttaa ei vaihdeta) paikalliseen frangiin missään.

Pienoissauna on rakentunut (= on rakennettu) kymmeniin kerrostalohuoneistoihin.

Hongkong rakentuu jatkuvasti yhä korkeammalle.

Ulkomuseokortteli rakentuu edelleen.

Tuijotin papereita kuin yrittäen saada menneen maailman rakentumaan niistä uudelleen.

Suurin osa perusparannusvaiheita kirjautui rakennuksen muuttuneeseen ulkonäköön.

Jokin sinikirjava hollantilainen ruukku, jokin koiran hännänheilahdus monistui kuulijoiden mielissä.

Uhrauksen historiallinen arvo säilyttää oikean sisältönsä parhaiten, jos se kirjautuu historiaan – – .

Aineistot ovat suppeat ja niiden verbistöt ehkä sattumanvaraisesti poimiutuneita.

Rikosjännärissä kaksi poliisia houkuttuu lain väärälle puolelle rahojen ja naisten viettelemänä.

Tuttu kustannusyhtiö saneerautui toisen firman hoteisiin.

Koko Lautatarhankadun varren alue on saneerautumassa.

Pöytäviinakin pitää tehdä ulkomaisista tikkuviinoista Mäntän sellun sulkeuduttua.

Sekä korviini että silmiini on tullut näyttöjä myös siitä, miten u-verbit kiehtovat ja inspiroivat verbaalisesti luovia ihmisiä. Eräs ystäväni sanoo käyttäneensä jo vuosia verbiä oivaltua: ”Asia oivaltui minulle heti.” Jonkun kielessä saattavat matkalaukut kantautua huoneeseen, ja kun maito kaatuu, se ei kaadu lattialle vaan lasiin ja sitten se kumoutuu suihin. Televisio-ohjelma juontuu tottuneesti. ”Mitäs täällä keittyy?” kysyi serkkupoika keittiön ovella. ”Jos aiotte konserttiin, pidä huolta, että liput ostautuvat”, muistutti joku toinen. Nykysuomen sanakirjassakin ”korvet raivautuvat ja halla karkottuu”.

Mikä selittää u-johtimisten verbien nykyisen vetovoiman ja produktiivisuuden? Selitykseksi tuskin riittää se, että hoitua ja muut vastaavanlaiset verbit ovat helppoja muodostaa, houkuttelevan lyhyitä ja muodikasta nykysuomea. Lyhyys merkitsee etua, varsinkin jos saman asian ilmaisemiseen tarvittaisiin kaksi sanaa, esimerkiksi Asiat tulevat hoidetuksi (~ hoidettua). Lisäksi voi kysyä, tarkoittaako ”asiat hoituvat” muuta kuin ”asiat hoidetaan”? Ehkä näin korostetaan tulosta eikä tekemistä. Yhtenä syynä voisi olla jonkinlainen optimistisen huolettomuuden sävy, joka ehkä liittyy hoitumiseen mutta ei hoitamiseen.

Tämä johtunee siitä, että u-verbien merkityksessä melko yleisesti on ’itsestään’-piirre. Kun asiat hoituvat, ne tulevat kuntoon itsestään, hoitamatta. Juuri tässä piilee myös pieni vaara. Koska useimpien kielitajussa näihin verbeihin liittyy ’itsestään’-piirre, ei kirjoittajakaan voi olla siitä välittämättä. On helppo ymmärtää, että kääntäjiä raivostuttaa, jos kirjojen sanotaan kääntyvän suomeksi. Kyllä kirjoja edelleen käännetään, eivät ne itsestään käänny. Yhtenä syynä kääntyä-verbin yleistymiseen saattaa olla se, että passiivimuotoiseen käännetään-verbiin helposti yhdistyy ajatus useista kääntäjistä. Suomen kielen passiivilla ei ole ilmipantua subjektia, mutta tekijöitä yleensä tajutaan olevan monta. Tuntuu luontevalta sanoa kirjoja käännetään tai Raamattua käännetään, koska kääntäjiä on useita. Mutta tämä kirja käännetään ei ole aivan yhtä luontevan tuntuinen lause, jos kääntäjiä on yksi. Passiivipredikaatin ajatuksellinen monikkous on voinut edistää kääntyä-verbin nykyistä käyttöä. Joka tapauksessa se, että asiatyylisessäkin tekstissä ilmoitetaan kirjan kääntyvän, paljastaa, että kirjoittajaa ei ole häirinnyt u-johtimisten verbien ’itsestään’-piirre.

Jokin aika sitten kotiini soitettiin valokuvausliikkeestä ja ilmoitettiin, että ”se kamera on nyt korjautunut tai siis korjattu”. Ilmoituksen antaja käytti lauseensa alussa muotoa korjautunut merkityksessä ’tullut kuntoon’. Kun hän kuitenkin heti perään muutti omaa ilmaisuaan, voi arvata, että korjattu tuntui hänestäkin oikeammalta, luultavasti siksi että korjautua-verbin sivumerkitys ’itsestään, ilman ihmisen apua’

olisi antanut kameran korjaamisesta hieman omituisen käsityksen. Koska kamerat eivät korjaudu itsestään eivätkä kirjat käänny ilman kääntäjää, on täsmälliseen ilmaisuun pyrkivän parasta varoa u-verbijohdosten kaksiselitteistä käyttämistä. Maito ei kaadu lasiin, vaan lattialle.

Oman ongelmansa aiheuttavat sellaiset ’jonkinlaiseksi tulemista tai muuttumista’ tarkoittavat verbit, joiden kantasanana ei ole verbi vaan nomini (ns. translatiiviverbit). Esimerkkejä tutuista verbeistä: Kerta kerralta kysymykset vaikeutuivat (= tulivat vaikeammiksi); Tunnelma alkaa latistua (= tulla latteaksi); Olet solakoitunut (= tullut solaka(mma)ksi). Näidenkin verbien ryhmä näyttää nykyään kasvavan yli äyräittensä; osin on jo menty outoihin ratkaisuihin. Näytteitä lehtikielestä: Tutun äänen kuullessaan hän helpottui (= hänen mielensä helpottui tai huojentui, kun hän kuuli tutun äänen); Todisteiden arviointi virheytyy (= tulee virheelliseksi, vääräksi) helposti; Ympäristöministeri Pietikäinen profiloitui; Vanhan hyvän ajan radikaalit unohtavat virkauduttuaan nuoruudenihanteensa; Ylipormestari Raimo Ilaskivi eläköityy (= siirtyy eläkkeelle) ykköskaupunginjohtajan tuolilta. Ällistyttävän eläköityä-verbin mallina on ehkä ollut verbi valikoitua, ja leviämistä on tietysti vauhdittanut u-verbijohdosten yleistyminen. Valikoitua-verbillä on kuitenkin tukenaan verbi valikoida, mutta verbiä eläköidä ei suomen kielessä – onneksi – ole. Parasta olisi vähin äänin unohtaa myös verbi eläköityä, niin kuin Suomen kielen perussanakirjakin neuvoo.