Jokioislainen vai jokioistelainen?
Perusasiaa 1/2019

Elina Wihuri

Jokioislainen vai jokioistelainen? – asukkaiden nimitykset

Kuinka puhutaan henkilöstä, joka asuu Jokioisissa? Onko hän jokioislainen vai jokioistelainen? Entä jos asuu Nakkilassa, Rovaniemellä tai Varkaudessa: onko silloin nakkilalainen vai ”nakkilainen”, rovaniemeläinen vai ”rovanieminen”, varkautelainen vai ”varkauslainen”?

Kotimaisten kielten keskuksen neuvonnasta kysytään aika ajoin asukkaiden nimityksistä. Vaikka valtaosa kuntien asukkaannimityksistä noudattaa yksinkertaista yleissääntöä, siitä on myös runsaasti poikkeuksia. Joissain tapauksissa yleiskielisiä vaihtoehtoja voi olla kaksikin, ja lisäksi joistain asutusnimistä on muodostunut paikalliseen käyttöön yleiskielestä poikkeavia nimityksiä. Erilaiset tapaukset on koottu Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla julkaistuun Asutusnimihakemistoon, joka on kaikille avoin ja jota päivitetään jatkuvasti.

Tässä kirjoituksessa käsitellään Suomen asutusnimistä muodostettuja asukkaiden nimityksiä. Päähuomion kohteena ovat kuntalaisten nimitykset. Jutun lopussa on vuoden 2019 kuntajakoa noudattava luettelo Suomen kuntien asukkaannimityksistä.

Yleissääntö: kuinka asukkaannimitys muodostetaan?

Asukkaiden nimitykset tuottavat päänvaivaa etenkin ulkopaikkakuntalaiselle, mutta ne voivat askarruttaa myös paikallisia, jos nimien käytössä on vaihtelua. Nimineuvonnassa suositamme ensisijaisesti sellaista asukkaannimitystä, joka soveltuu yleiskieliseen ja valtakunnalliseen käyttöön, mutta kerromme myös muista paikallisista käytännöistä.

Asukkaannimityksissä käytetään lainen/läinen-johdinta. Yleissäännön mukaan asukkaannimitys perustuu sellaiseen paikannimen sanavartaloon, joka saadaan mm. na-, nä-päätteisestä essiivimuodosta: Imatra-na, Kemi-nä, Varkaute-na, Helsinki-nä (ns. vahva vokaalivartalo). Asukkaannimitykseen tarvittava lainen/läinen-johdin liitetään tähän sanavartaloon: imatra-lainen, kemi-läinen, varkaute-lainen, helsinki-läinen. Saman kaavan mukaisesti Juuassa asuva henkilö on juukalainen, Vesilahdessa asuva vesilahtelainen ja Kokemäellä asuva kokemäkeläinen.

Kuntien nimien lisäksi myös esimerkiksi kylien, asuinalueiden ja talojen nimistä muodostetaan asukkaannimitys saman yleissäännön mukaan. Samaa johdosta käytetään usein myös adjektiivina; puhutaan esimerkiksi ulvilalaisesta maisemasta, kuusankoskelaisesta tavasta tai liperiläisestä perinneherkusta.

Yleissääntöön on kuitenkin joukko poikkeuksia, ja juuri nämä poikkeustapaukset herättävät usein kysymyksiä.

Huomionarvoisia tapauksia

Valtaosa asukkaannimityksistä muodostetaan yleissäännön mukaisesti. Yleissäännöstä poikkeavia asukkaannimityksiä esiintyy etenkin silloin, kun paikannimen lopussa on -la (Puumala), -i (Heinävesi), -e (Tampere), -nen (Huittinen) tai jokin konsonantti (Muhos).

Yleensä poikkeavat muodot ovat toissijaisia ja ne soveltuvat lähinnä paikalliseen käyttöön. Muutamissa tapauksissa yleissäännöstä poikkeava muoto on kuitenkin yleiskielen mukainen.

Asutusnimen lopussa ‑nen

Asutusnimien joukossa nen-loppuiset nimet ovat oma erityisryhmänsä. Niiden taivutusmuodoissa esiintyy s-aines (esim. Jokioinen, Jokioisissa), joka näkyy myös asukkaannimessä. Ahlainen-nimisellä paikkakunnalla asuva henkilö on ahlaislainen, ja Askaisten (Askainen) asukas on askaislainen. Huittisissa asuu huittislainen ja Jokioisissa jokioislainen. Näissä tapauksissa asukkaannimi muodostetaan siis s-päätteisestä sanavartalosta, esim. Huittis-ta > huittislainen, Jokiois-ta > jokioislainen.

Paikkakuntakohtaisesti saatetaan käyttää myös sellaisia muotoja kuin askaistelainen (< Askaiste-n), jokioistelainen (< Jokioiste-n); myös nämä muodot sopivat yleiskieleen. Lisäksi käytössä saattaa olla muitakin muotoja.

Asutusnimen lopussa konsonantti

Asutusnimien joukossa on jonkin verran myös s-loppuisia yksiosaisia nimiä, kuten Temmes, Kannus, Varkaus ja Alavus. Vastaava asukkaannimitys muodostetaan tavallisimmin yleissäännön mukaan: Temmekse-nä > temmekseläinen, Kannukse-na > kannukselainen, Varkaute-na > varkautelainen, Alavute-na > alavutelainen.

Kuitenkin joillain paikkakunnilla käytetään myös lyhempää, perusmuotoon pohjautuvaa asukkaannimitystä. Tämä nimitys sopii myös yleiskieleen, jos se on paikkakunnalla laajalti käytössä. Esimerkiksi Kannuksen asukkaista käytetään paikallisesti muotoa kannuslainen ja Muhoksen asukkaista muotoa muhoslainen. Yleiskielen mukaisia ovat siis kannukselainen ja kannuslainen, muhokselainen ja muhoslainen. Asutusnimihakemistossa lyhyempi muoto saatetaan mainita jopa ensisijaisena vaihtoehtona, jos siitä on paikkakunnalta enemmän tietoja kuin pidemmästä muodosta. Pidemmistä s-loppuisista nimistä asukkaannimitys muodostetaan yleissäännön mukaan: Haukipudas : Haukiputaa-na > haukiputaalainen, Konginkangas : Konginkankaa-na > konginkankaalainen.

Ruotsinkielisten konsonanttiin loppuvien nimien taivutusmuodoissa käytetään lainen/läinen-johtimen edellä aina sidevokaalia i. Bromarv-, Korsnäs- ja Liljendal-nimisillä paikkakunnilla asuu siis bromarvilaisia, korsnäsiläisiä ja liljendalilaisia.

Asutusnimen lopussa ‑e

Jos asutusnimi loppuu yhteen e-kirjaimeen, asukkaannimityksessäkin on yleensä vain yksi e: Tampere > tamperelainen, Pälkäne > pälkäneläinen, Yläne > yläneläinen, Raahe > raahelainen.

Jos asutusnimi kuitenkin päättyy perusmuodossaan kahteen e:hen, kuten Lappee ja Kitee, myös asukkaannimessä on kaksi e:tä: lappeelainen, kiteeläinen.

Asutusnimen lopussa ‑la

Kun la-loppuisesta paikannimestä tehdään asukkaannimitys yleissäännön mukaan, johdin -lainen tai -läinen lisätään sanavartaloon, esimerkiksi Nakkila-na > nakkilalainen. Joillakin la-loppuisilla paikkakunnilla on kuitenkin käytössä myös lyhyempiä nimityksiä, joissa la-aines ei toistu. Käytössä olevia tai olleita lyhyempiä muotoja ovat esimerkiksi anjalainen, anttolainen, hartolainen, kittiläinen, orimattilainen ja tuusulainen.

Tietoja paikallisista nimityksistä on saatu muun muassa kuntakyselyistä (viimeksi vuonna 2015) sekä Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmista. Näissä tapauksissa kielen asiantuntijat ovat puoltaneet pidempiä, yleiskielisiä muotoja selvyyssyistä, sillä niistä hahmottuu koko asutusnimi paremmin.

-vesi, ‑järvi, ‑joki ja muut i-loppuiset asutusnimet

Yleissäännöstä hieman poikkeavia, lyhempiä kirjoitusasuja esiintyy myös silloin, kun paikkakunnan nimen jälkiosana on esimerkiksi -joki, -järvi, -lampi tai -vesi eli i-loppuinen sana. Yleissäännön mukainen kirjoitusasu on kuitenkin varma valinta yleiskielisessä, laajalle lukijakunnalle tarkoitetussa tekstissä.

Yleissäännön mukaisia ovat esimerkiksi heinäveteläinen (< Heinävete-nä) ja artjärveläinen (< Artjärve-nä). Näillä paikkakunnilla käytetään lyhyempiä ja yleiskielestä poikkeavia nimityksiä heinävetinen ja artjärvinen, joissa on siis eri johdin, ‑inen. Myös esimerkiksi Ilmajoki-nimestä saadaan yleissäännön mukaan asukkaannimi ilmajokelainen, jonka rinnalla esiintyy lyhyempi paikallinen asu ilmajokinen. Kuntiin lähetetyssä kyselyssä vuonna 2015 saimme myös sonkajärveläisen rinnalle sonkajärvisen pohjoissavolaisen kunnan asukkaannimityksenä. Myös kylien nimissä esiintyy inen-loppuisia poikkeavia muotoja.

Toinen huomionarvoinen seikka tässä nimityypissä on, että toisinaan asukkaannimen johdin lainen/läinen liitetäänkin nimen perusmuotoon, niin että asukkaannimen loppu-i säilyy eikä muutu e:ksi. Tätä on pidetty hyväksyttävänä yleiskielessäkin lampi-loppuisissa kunnannimissä: Kangaslampi > kangaslampilainen (nykyään osa Varkautta), Rautalampi > rautalampilainen, Toholampi > toholampilainen (käytössä myös lamp(p)ilainen). Näillä paikkakunnilla -lampilainen on lähes yksinomainen eikä yleissäännön mukaista lampelainen-loppuista muotoa juurikaan käytetä.

Kuntakohtaisia erikoismuotoja

Jo mainittujen lisäksi paikkakunnilla saatetaan käyttää muitakin erikoismuotoja. Esimerkiksi Kristiinankaupungin asukasta on kutsuttu myös kristiinalaiseksi, Kuhmoisten asukasta kuhmalaiseksi, Lohtajan lohtolaiseksi, Längelmäen längelmäläiseksi ja Pornaisten pornalaiseksi.

Kuntakyselyssä vuonna 2015 saatiin näistäkin lisätietoja. Nousiaislaisen lisäksi Nousiaisissa tunnetaan yhä nimitys noustelainen, joka perustuu taivutusmuotoon Nous(iais)ten kuten kansanomainen pitäjännimi Noustekin. Valkeakoskella käytetään edelleen lyhyempään Koski-nimeen perustuvaa nimitystä koskilainen; kansanomainen Koski taipuu usein i:llisenä Koskissa. Näissäkin tapauksissa yleiskielinen kirjoitusasu on valtakunnallisessa käytössä sopivin.

Asutusnimessä yhdysmerkki tai sananväli

Joihinkin paikannimiin kuuluu yhdysmerkki tai sananväli: Mänttä-Vilppula, Etelä-Savo, Keski-Suomi, Pikku Huopalahti ja Iso Hepojoki. Vastaavasta asukkaannimityksestä se jätetään pois ja nimenosat kirjoitetaan pienellä yhteen: mänttävilppulalainen, eteläsavolainen, keskisuomalainen, pikkuhuopalahtelainen, isohepojokelainen. Eri tavuun kuuluvat samat vokaalit erotetaan kuitenkin selvyyden vuoksi yhdysmerkillä: yli-iiläinen.

Sananvälin sisältävistä kylännimistä alkuosa saattaa jäädä poiskin paikallisessa asukkaannimityksessä. Esimerkiksi Vähä Ahvenkosken kylän asukkaat ovat yleiskielisesti vähäahvenkoskelaisia, mutta paikallisten puheessa Ruotsinpyhtäällä he ovat ahvenkoskisia. Mäntsälässä taas Herman Onkimaan kylän asukkaat ovat onkimaalaisia.

Monikolliset asutusnimet

Kunnannimistä ainoastaan Virrat on monikollinen. Nimestä on muodostettu yleiskieleen sopiva ja paikallistenkin käyttämä asukkaannimitys virtolainen.

Muun tyyppisistä monikollisista asutusnimistä asukkaannimitys muodostetaan niin, että monikon ‑t jätetään pois: Pappilansaaret > pappilansaarelainen, Ketunpesät > ketunpesäläinen, Eteläkylät > eteläkyläläinen.

Milloin yleiskielestä poikkeavaa kirjoitusasua voi käyttää?

On hyvä muistaa, että vaikka paikallisessa käytössä olisi muitakin kuin yleiskielisiä asukkaannimityksiä, kaikki kuntalaiset eivät niitä välttämättä käytä tai tiedä. Jos ei tunne tarkkaan paikallista käyttöä, yleiskielessä voi aina käyttää yleissäännön mukaista kirjoitusasua. Usein paikkakuntalaiset itsekin käyttävät yleiskielistä asua paikallisen nimimuodon rinnalla; esimerkiksi ilmajokelainen esiintyy ilmajokisen ja kyyjärveläinen kyyjärvisen rinnalla.

Kuntien asukkaannimitykset voi aina tarkistaa Asutusnimihakemistosta tai tämän jutun lopussa olevasta luettelosta. Esimerkiksi kylien asukkaannimityksistä voi kysyä nimistönhuollon puhelin- tai sähköpostipalvelusta.

Jos paikallisen käytännön tuntee hyvin, yleiskielestä poikkeavaa nimitystä voi käyttää harkiten. Erityisen hyvin tällainen nimitys sopii paikallislehtiin ja ‑tapahtumiin.

Tutustu Asutusnimihakemistoon: http://kaino.kotus.fi/asutusnimihakemisto/

Luettelo kuntien asukkaannimityksistä vuonna 2019

Seuraava luettelo käsittää kuntien asukkaiden nimitykset vuoden 2019 tilanteen mukaisesti. Jos asukkaannimestä on esitetty kaksi vaihtoehtoa, ensin mainittu on aina yleiskieleen sopiva ilmaus. Jos molemmat muodot soveltuvat yleiskieleen, perässä on merkintä (molemmat yleiskielisiä). Muutoin jälkimmäinen asukkaannimitys soveltuu ennen kaikkea paikallisiin yhteyksiin.

A–G

akaalainen, alajärveläinen, alavieskalainen, alavutelainen, asikkalalainen tai asikkalainen, askolalainen, auralainen, brändöläinen, eckeröläinen, enonkoskelainen, enontekiöläinen, espoolainen, eurajokelainen, euralainen, evijärveläinen tai evijärveinen, finströmiläinen, forssalainen, föglöläinen, getalainen

H–J

haapajärveläinen tai haapajärvinen, haapaveteläinen tai haapavetinen, hailuotolainen, halsualainen, haminalainen, hammarlandilainen, hankasalmelainen, hankolainen, harjavaltalainen, hartolalainen tai hartolainen, hattulalainen tai hattulainen, hausjärveläinen tai hausjärvinen, heinolalainen tai heinolainen, heinäveteläinen tai heinävetinen, helsinkiläinen, hirvensalmelainen, hollolalainen tai hollolainen, honkajokelainen tai honkajokinen, huittislainen, humppilalainen tai humppilainen, hyrynsalmelainen, hyvinkääläinen, hämeenkyröläinen, hämeenlinnalainen

iiläinen, iisalmelainen, iittiläinen, ikaalislainen tai ikaalilainen, ilmajokelainen tai ilmajokinen, ilomantsilainen, imatralainen, inarilainen, inkoolainen, isojokelainen tai isojokinen, isokyröläinen

janakkalalainen tai janakkalainen, joensuulainen, jokioislainen tai jokioistelainen (molemmat yleiskielisiä), jomalalainen, joroislainen, joutsalainen, juukalainen, juupajokelainen tai juupajokinen, juvalainen, jyväskyläläinen, jämijärveläinen, jämsäläinen, järvenpääläinen

K

kaarinalainen, kaavilainen, kajaanilainen, kalajokelainen tai kalajokinen, kangasalalainen, kangasniemeläinen, kankaanpääläinen, kannonkoskelainen tai kannonkoskinen, kannukselainen tai kannuslainen (molemmat yleiskielisiä), karijokelainen, karkkilalainen tai karkkilainen, karstulalainen, karvialainen tai karviainen, kaskislainen, kauhajokelainen tai kauhajokinen, kauhavalainen tai kauhavainen, kauniaislainen, kaustislainen, keiteleläinen, kemijärveläinen, kemiläinen, keminmaalainen, kemiönsaarelainen, kempeleläinen, keravalainen, keuruulainen tai keuruslainen, kihniöläinen, kinnulalainen, kirkkonummelainen, kiteeläinen, kittiläläinen tai kittiläinen, kiuruveteläinen tai kiuruvetinen, kivijärveläinen tai kivijärvinen, kokemäkeläinen, kokkolalainen, kolarilainen, konneveteläinen tai konnevetinen, kontiolahtelainen, korsnäsiläinen, koskelainen (= Tl. Kosken asukas), kotkalainen, kouvolalainen tai kouvolainen, kristiinankaupunkilainen tai kristiinalainen, kruunupyyläinen, kuhmoislainen tai kuhmalainen, kuhmolainen, kumlingelainen, kuopiolainen, kuortanelainen, kurikkalainen, kustavilainen, kuusamolainen, kyyjärveläinen tai kyyjärvinen, kärköläläinen tai kärköläinen, kärsämäkeläinen tai kärsämäkinen, kökarilainen

L–N

lahtelainen, laihialainen, laitilalainen tai laitilainen, lapinjärveläinen tai lapinjärvinen, lapinlahtelainen, lappajärveläinen tai lappajärvinen, lappeenrantalainen, lapualainen, laukaalainen, lemiläinen, lemlandilainen, lempääläläinen tai lempääläinen, leppävirtalainen, lestijärveläinen tai lestijärvinen, lieksalainen, lietolainen, liminkalainen, liperiläinen, lohjalainen, loimaalainen, loppelainen tai loppilainen, loviisalainen, luhankalainen, lumijokelainen tai lumijokinen, lumparlandilainen, luotolainen, luumäkeläinen

maalahtelainen, maarianhaminalainen, marttilalainen, maskulainen, merijärveläinen tai merijärvinen, merikarvialainen, miehikkäläläinen tai miehikkäläinen, mikkeliläinen, muhoslainen tai muhokselainen (molemmat yleiskielisiä), multialainen tai multiainen, muoniolainen, mustasaarelainen, muuramelainen, mynämäkeläinen, myrskyläläinen tai myrskyläinen, mäntsäläläinen tai mäntsäläinen, mänttävilppulalainen, mäntyharjulainen

naantalilainen, nakkilalainen, nivalalainen tai nivalainen, nokialainen, nousiaislainen tai noustelainen, nurmekselainen tai nurmeslainen (molemmat yleiskielisiä), nurmijärveläinen tai nurmijärvinen, närpiöläinen

O–R

orimattilalainen tai orimattilainen, oripääläinen, oriveteläinen, oulaislainen tai oulaistelainen (molemmat yleiskielisiä), oululainen, outokumpulainen

padasjokelainen, paimiolainen, paltamolainen, paraislainen tai paraistelainen (molemmat yleiskielisiä), parikkalalainen tai parikkalainen, parkanolainen, pedersöreläinen, pelkosenniemeläinen, pellolainen, perholainen, pertunmaalainen, petäjäveteläinen tai petäjävetinen, pieksämäkeläinen, pielaveteläinen tai pielavetinen, pietarsaarelainen, pihtiputaalainen, pirkkalalainen tai pirkkalainen, polvijärveläinen, pomarkkulainen, porilainen, pornaislainen tai pornalainen, porvoolainen, posiolainen, pudasjärveläinen, pukkilalainen tai pukkilainen, punkalaitumelainen, puolankalainen, puumalalainen tai puumalainen, pyhtääläinen, pyhäjokelainen tai pyhäjokinen, pyhäjärveläinen tai pyhäjärvinen, pyhäntäläinen tai pyhäntäinen, pyhärantalainen, pälkäneläinen, pöytyäläinen

raahelainen, raaseporilainen, raisiolainen, rantasalmelainen, ranualainen, raumalainen, rautalampilainen, rautavaaralainen, rautjärveläinen, reisjärveläinen tai reisjärvinen, riihimäkeläinen, ristijärveläinen, rovaniemeläinen, ruokolahtelainen, ruoveteläinen tai ruovetinen, ruskolainen, rääkkyläläinen tai rääkkyläinen

S–T

saarijärveläinen tai saarijärvinen, sallalainen, salolainen, saltvikilainen, sastamalalainen, sauvolainen, savitaipalelainen tai savitaipaleinen, savonlinnalainen, savukoskelainen, seinäjokelainen tai seinäjokinen, sieviläinen, siikaislainen tai siikalainen, siikajokelainen tai siikajokinen, siikalatvalainen, siilinjärveläinen, simolainen, sipoolainen, siuntiolainen, sodankyläläinen, soinilainen, somerolainen, sonkajärveläinen tai sonkajärvinen, sotkamolainen, sottungalainen, sulkavalainen tai sulkavainen, sundilainen, suomussalmelainen, suonenjokelainen tai suonenjokinen, sysmäläinen, säkyläläinen tai säkyläinen

taipalsaarelainen, taivalkoskelainen tai taivalkoskinen, taivassalolainen, tammelalainen tai tammelainen, tamperelainen, tervolainen, tervolalainen tai tervolainen, teuvalainen, tohmajärveläinen, toholampilainen, toivakkalainen, torniolainen, turkulainen, tuusniemeläinen, tuusulalainen tai tuusulainen, tyrnäväläinen

U–Ä

ulvilalainen, urjalalainen tai urjalainen, utajärveläinen tai utajärvinen, utsjokelainen tai utsjokinen, uuraislainen, uusikaarlepyyläinen, uusikaupunkilainen

vaalalainen, vaasalainen, valkeakoskelainen tai koskilainen, valtimolainen, vantaalainen, varkautelainen, vehmaalainen, vesantolainen, vesilahtelainen, veteliläinen, vieremäläinen, vihtiläinen, viitasaarelainen tai viitasaarinen, vimpeliläinen tai vimpeläinen, virolahtelainen, virtolainen (= Virtain asukas), vårdöläinen, vöyriläinen

ylitorniolainen, ylivieskalainen, ylöjärveläinen, ypäjäläinen

ähtäriläinen, äänekoskelainen tai äänekoskinen
Elina Wihuri
Kirjoittaja työskentelee nimistönhuoltajana Kotimaisten kielten keskuksessa.
Takaisin ylös