joka – mikä
Artikkeli 4/1971

Matti Sadeniemi

joka – mikä

Relatiivisten joka ja mikä ‑pronominien käyttö ei noudata rajaa henkilö – ei-henkilö, kuten hän se ja kuka – mikä. Tosin nykyisessä yleiskielessä mikä hyvin harvoin esiintyy henkilöön viittaamassa – kuitenkin esim. Raamatussa: – – niitä juutalaisia – – pakkosiirtolaisia, mitkä minun isäni, kuningas, on tuonut Juudasta. Nämä kaksi pronominia esiintyvät lähes kaikkialla samoissa tehtävissä, mutta normaali, pääasiallinen käytäntö jakautuu seuraavasti:

Mikä-pronominia käytetään

1. ilman korrelaattia: Puhu mitä puhut, me lähdemme.

2. viittaamassa kokonaiseen lauseeseen tai lausejaksoon: Mikä oli todistettava. Jäähalli on tänäkin vuonna useat kerrat ollut loppuunmyyty, mikä tarkoittaa 1 804 maksanutta katsojaa.

3. johonkin asiaan viittaavan pronominin ohella: Saimme kaiken, mitä halusimme. Tapahtui se, mitä odotinkin. Ei mitään sellaista, millä olisi merkitystä.

4. viittaamassa superlatiiviin: Lakritsi oli parasta, mitä hän tiesi. Vaikein tehtävä, mitä ajatella saattaa.

Joka-pronominia käytetään muissa tapauksissa viittaamassa substantiiviin tai substantiiviseen ilmaukseen. Kanslisti, joka hoitaa juoksevat asiat. Jokainen, joka kynnelle kykeni. Koira, joka sai 1. palkinnon. Asia, josta paljon kohistiin. – Kuitenkin käytetään relatiivisia adverbeja missä, mistä, mihin, minne aivan yleisesti myös substantiiveihin viittaamassa: Paikka, missä (tai: jossa) talo sijaitsee.

Joka ja mikä eivät voi viitata adjektiiviin (paitsi superlatiivimuotoiseen). Ei siis: Merivesi on suolaista, joka ruostuttaa raudan, vaan esim.: Merivesi on suolaista, jollainen ruostuttaa raudan (tai: Merivesi on suolaista ja ruostuttaa raudan).

kuin mikä

Kuin-lauseessa ei pidä käyttää partitiivimuotoa mitä seuraavasti: Melusta kehittyy tulevaisuudessa kiusallisempi ongelma kuin mitä se nykyään on. Pronomini on parempi jättää tykkänään pois: kuin se nykyään on. Nominatiivin ja akkusatiivin voi nekin usein jättää pois: Sait paremman tuloksen kuin minä [= kuin minkä minä sain]. Paikallissijat sen sijaan ovat yleensä välttämättömiä kuin-lauseessakin, esim. Hyvinvointiyhteiskunta on aiheuttanut jäsenilleen aivan toisenlaisia ongelmia, kuin mihin aikaisemmat sukupolvet ovat tottuneet.

Pelkkää mitä-sanaa ei yleiskielessä käytetä komparatiivikonjunktiona, ei siis esim.: Tulos oli parempi mitä luulinkaan, vaan: parempi kuin luulinkaan.

Relatiivilauseen sijoitus

Relatiivilause on yleensä sijoitettava heti korrelaattinsa jälkeen. Ei esim.: Jokaisella on omat suosikkilajinsa urheilussa, jotka kohoavat yli kaiken muun, vaan Jokaisella on urheilussa omat suosikkilajinsa, jotka – –. Kuitenkin on vältettävä relatiivilauseen sijoittamista genetiiviattribuutin ja sen pääsanan väliin – attribuuttihan on substantiivin välitön määrite. Hyvin tiiviissä asiatekstissäkään se ei ole suositeltavaa. Esim. virke Tällaisen aksiomatisoinnin, joka perustuu tapahtumien todennäköisyyden vertailuun, taustana on seuraava matemaattinen ongelma tulee luistavammaksi, jos se hajotetaan kahdeksi rinnasteiseksi lauseeksi: Tällainen aksiomatisointi perustuu tapahtumien todennäköisyyden vertailuun, ja sen taustana – –. Toinen mahdollisuus olisi vaihtaa joka-lause partisiippiattribuuttiin: Tällaisen tapahtumien todennäköisyyden vertailuun perustuvan aksiomatisoinnin taustana – –, mutta se on raskas.

Myöskään pääsanan ja postposition väliin ei relatiivilausetta pidä tunkea, ei siis esim. Ohjelmaan merkityn tutustumiskierroksen, joka oli täytynyt peruuttaa, sijasta vieraille näytettiin kuultokuvia, vaan relatiivilause voidaan sijoittaa postposition jälkeen. Koska tämä ei ole itsenäinen lauseenjäsen, se voi olla korrelaatin ja relatiivilauseen välissä: Tutustumiskierroksen sijasta, joka oli täytynyt peruuttaa, ohjelmassa oli kuultokuvaesitys.

Korrelaatti, jota määrittää determinatiivipronomini, voi olla etäällä relatiivilauseesta, esim. Onko tämä sen tytön käsialaa, josta puhuit? Sille miehelle minä nostan hattua, joka tämän selvittää.

On varottava jättämästä relatiivilauseen taakse kovin vähäistä osaa hallitsevasta lauseesta. Liian pirstotulta tuntuu esim. virke Onhan aivan yhdentekevää, mikä tämä Jumala, johon me hädän hetkenä turvaudumme, on. Po. esim. – – mikä tämä Jumala on, johon – – tai – – mikä on tämä Jumala, johon – – .

Relatiivilausetta ei pidä käyttää seuraavaan tapaan vain jotakin sanaa tähdentämään: Se on rouva A. joka puhuu. Kaikki kiirehtivät, mutta se, joka eniten hätäili, oli Aune. Suomessa tällainen tähdennys saadaan hyvin esiin painotuksella ja sanajärjestyksellä: Täällä rouva A. Kaikki kiirehtivät, mutta eniten hätäili Aune.
Matti Sadeniemi