Jäällä kulkijan astalo?
Keskustelua 1/1999

Jyrki Hari

Jäällä kulkijan astalo?

Mihin on kadonnut suomen kielestä sana, joka vastaa ruotsin sanaa iskölva? Se tarkoittaa karkeatekoista sauvaa, jolla tunnustellaan jään kantavuutta. Kölva on suomeksi kolvi, ainakin mitä tulee juotoskolviin, joka alun perin on massiivinen rauta, johon varastoidaan hiilloksesta lämpöä tinan sulatusta varten.

Tuura (isbill) on työkalu, jolla tehdään avanto. Retkiluistelijan käyttämä sauva on ruotsissa ispik ja suomessa yleensä jääpiikki. Itse kuitenkin sanon mieluummin luistelusauva, koska siten vältän sekaannuksen sanoihin jääpuikko ja jäänaskali.

Jokainen pystyisi tekemään omaan käyttöönsä puusta ja metallista lyöntivälineen, joka vastaa ruotsin iskölvaa. Entisaikoina sellaisella on varmaankin nuijittu hylkeitä hengiltä. Onkohan sitä joskus sanottu astaloksi? Astalohan on lyöntiaseeksi kelpaava käden jatke ja viron astel on ’piikki’. Suomen tutkainta vastaan on viroksi astla vastu. Astalo-sanan katoamisen jäälläkulkukäytöstä voisi selittää sillä, että pahaenteistä sanaa ei ole haluttu käyttää hylkeitten kuullen ja sitten koko sana on jäänyt käytöstä.

Joka tapauksessa iskölva-sanalle tarvitaan suomenkielinen vastine. Sanokaapa, hyvät ihmiset, onko astalossa jotain vikaa tähän käyttöön?

Jyrki Hari

 

Lyömäkalua tarkoittava astalo on monelle tuttu lähinnä vain sanaristikoista, mutta aiemmin sana on esiintynyt lakikielessäkin. Nykysuomen sanakirja mainitsee vielä lakikirjasta esimerkin Hengenvaarallinen astalo. Murteissakin sana esiintyy (rinnakkaismuotoja astala ja astale); merkitys on ’tilapäinen lyömäase, kepakko’ ja ’työväline’, esimerkiksi Ei peäse alakuun tässä hommassa kun eijoo minkäänlaista astaloo (Nurmes). Suomen kielen perussanakirjan mukaan astalo on nykykielessä vanhentunut. Sanakirjan mukaan sen merkitys on ’tilapäinen lyömäase’.

Toimitus
Jyrki Hari