Hovin kartanolla
Kieli kartalla 3/2015

Riikka Tervonen

Hovin kartanolla

Hoveja on muillakin kuin kuninkaallisilla: osassa suomen murteita hovi merkitsee kartanoa tai suurta maatilaa. Myös kartano-sanalla on useita merkityksiä.

Hovi-sana on lainautunut suomeen muinaisruotsin saksalaisperäisestä sanasta hof, jota nykyruotsissa vastaa hov. Merkitys ’hallitsijan asunto ja henkilöstö’ lienee tullut suomen kieleen varhaisten kirjallisten lähteiden kautta.

Kansan suussa hovi on merkinnyt ’kartanoa, suurta maatilaa’ etenkin itämurteissa. Siitä on eniten tietoja Etelä- ja Pohjois-Karjalasta, Savosta ja Inkeristä sekä länsimurteiden puolelta Kymenlaaksosta. Muutamia tietoja on Hämeestä ja Kainuusta.

Hovin hoteissa

Itä-Suomen suurissa hoveissa – joita paikoin on kutsuttu myös hovitaloiksi tai -kyliksi – on tarvittu paljon työvoimaa, ja niinpä monissa murretiedoissa kerrotaan työskentelystä tai asumisesta niiden alaisuudessa. Kuopiossa hovilla ol' kymmene' 'alustalaesta ja Sakkolassa houvvii pit talopoikii tehhä ropottii eli päivätyötä. Viipurin läänin Uudellakirkolla lapset hankkivat rahaa: Käytii marjas ja tatis ja siit vietii hovvii. Elimäkeläinen muistelee puolisolleen: Hovir riihelthää mie sin nain.

Hoveilla on ollut näköä ja kokoa, ja ne ovat olleet vertailukohteena suuruudessa ja hienoudessa. Heinävedellä sahan työnjohtajan asunto ol' oekeen niinku hovim pytinki. Kiteellä on parinsadan hehtaarin maa-alasta todettu, että ei sitä vielä ossuuh (= voi) hoviks sannuu. Hienostelevista neidoista on Kivennavalla sanottu: Hovi tyttölöi ne on olevinnaa vaik haumajas (= havumajassa) assuut.

”Hovin hoteet” eli varallisuus tai olot ovat päätyneet sanontoihin. Räisälässä hovissa puita pilkkova naljailee oksaisen puun löytäessään: Hovis o hovi hotteet: halkoloissaki o hantaakit. Suomenniemellä humalaiset huutavat ja remuavat suurieleisesti ku hovin ostajat.

Hovi voi merkitä paikan lisäksi sen asukasta tai omistajaa, kuten Kärkölässä: Se hovi laitto Janakkalaan kunnan kouluj ja sai lukkarin tyttären palkastaas.

3_15_kartta_hovi.jpg

 

Karjohovi ja tervahovi

Kartanosta ja suurtilasta hovi on laajentunut merkitsemään muitakin paikkoja ja tiloja, leikkimielisesti pieniä ja vaatimattomiakin. Karjohovi merkitsee Kiihtelysvaarassa karjamajaa ja kesähovi Suursaaressa uunitonta asuinhuonetta.

Tervanpoltto- ja tervakauppa-alueilla hovi tai tervahovi on tarkoittanut tervan lajittelu- ja säilytysaluetta. Ristijärveläinen kertoo tervankuljetusmatkan määränpäästä: Oulussa ei tarvinnus sitä muuta kun nosti (tervatynnyrit) sinne, hovviiv vaen.

Asiaa hoviin

Nykyisessä arkikielessä hovi tunnetaan myös ’hovioikeutena’. Tästä merkityksestä on uudehkoja murretietoja eri puolilta maata. Jokos  on asija tulluh hovist? kysytään Iitissä.

Etelä-Pohjanmaalla hovilla on ollut aivan omanlaisiaan käyttötarkoituksia. Eräästä huonosti lukevasta vähäkyröläisestä on sanottu: Sem pitää lukia tiimakaupalla yhtä kappalesta eikä sittenkään saa mitään hovhinsa, nimittäin päähänsä.  Naapuripitäjässä Isossakyrössä taas saara hovihinsa merkitsee samaa kuin ’saada turpiinsa’.

Tuvasta ja muista kartanoista

Lähellä itäsuomalaista hovia on kartano. Sen yleiskielestä tutusta merkityksestä ’suurtila, herraskartano tai sen päärakennus’ on eniten tietoja lounais- ja hämäläismurteista sekä Keski-Suomen savolaismurteesta. Pit olla kartanom mäel tolpparitkii (= torpparitkin) ku aurinko nous, muistellaan Myrskylässä kartanon alaisuudessa työskentelyä.

Miltei koko Suomessa kartanolla on myös merkitys ’(aidattu) piha, pihapiiri’. Sitä ei pijät tullat toisen kartanoler rähisemmää, sanotaan Heinävedellä. Lounais- ja hämäläismurteita lukuun ottamatta kartanolla on laajalla alueella ’pihan’ lisäksi merkitys ’talo ja sen ulkorakennukset’. Siinä taloos on hyvä kartano, on kehuttu Kuortaneella, kun on tarkoitettu hyviä rakennuksia kokonaisuutena.

Merkityksen laajentuessa sanat voivat päätyä tarkoittamaan aivan päinvastaisia asioita. Eräillä alueilla kartano voi merkitä pelkkää päärakennusta, toisilla taas pelkkiä piharakennuksia. Niinpä Käkisalmella on puhuttu ”kartanosta ja muista suojista”, Nurmossa taas ”tuvasta ja kartanoista”.


Kirjoittaja on Suomen murteiden sanakirjan toimittaja.

Riikka Tervonen