Yleisradion Kielikorvassa kysyttiin syksyllä 2000, miten kielessä voi olla sana hemaiseva, vaikka siinä ei ole verbiä hemaista. Totta onkin, että nykyisessä yleiskielessä ja sitä kuvaavissa sanakirjoissa on vain partisiipista adjektiiviksi muuttunut hemaiseva, joka CD-Perussanakirjan mukaan tarkoittaa mm. ’kiihottavaa’ ja ’aistillista’. Hemaisevaa voi olla esimerkiksi tietty vaaleanpunainen väri. Vanhempaa kieltä kuvaavissa lähteissä, Nykysuomen sanakirjassa ja Suomen murteiden sanakirjassa, on kuitenkin hakusanana myös verbi hemaista! Sen merkityksenä on paitsi ’herättää aistillista mielihyvää’ myös yleensä ’hurmata’, ’saada lumoihinsa’. Murresanakirjassa hemaisemisen merkitykseksi annetaan myös ’huikaista’, ’vihlaista’, ’pyörryttää’.