Helsinki, Hesa vai Stadi: miten Helsingistä puhutaan?
Artikkeli 2/2010

Terhi Ainiala, Hanna Lappalainen

Helsinki, Hesa vai Stadi: miten Helsingistä puhutaan?

Helsinki tunnetaan myös Hesana ja Stadina. Perinteisesti Hesaa on pidetty muualla asuvien ja muualta muuttaneiden ja Stadia taas paljasjalkaisten käyttämänä. Missä määrin helsinkiläiset käyttävät näitä slanginimiä, ja mitä nimien käyttö voi kertoa identifioitumisesta helsinkiläiseksi?

Monilla keskeisillä paikoilla on epävirallisia nimiä. Osa näistä nimistä on yleisessä tiedossa, osa vain pienen piirin käytössä. Suomessa lempinimiä on annettu etenkin omassa maassa sijaitseville paikoille, kuten Stadi Helsingille ja Manse Tampereelle, mutta myös joistakin ulkomaisista kaupungeista käytetään slanginimiä. Saatamme sanoa lentävämme vaikka Köpiksen tai Stokiksen kautta Nykkiin sen sijaan, että puhuisimme Kööpenhaminasta, Tukholmasta ja New Yorkista. Slanginimen käyttöön on todennäköisesti muitakin syitä kuin niiden lyhyys. Osa tämänkin jutun lukijoista saattaa nimittäin todeta, että lyhyydestä huolimatta slanginimet eivät omaan kielenkäyttöön sovi.

Monet tutkimukset osoittavat, että maassa kuin maassa pääkaupunkiseutuun sekä sen asukkaisiin ja kieleen liitetään voimakkaita mielikuvia. Tämä pätee myös Helsinkiin ja ns. Stadin slangiin. Hesa ja Stadi ovat yleisimmät Helsingin epäviralliset nimet. Esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla käydyt kiistelyt osoittavat, että nämä yli sata vuotta vanhat slanginimet herättävät yhä vahvoja mielikuvia ja tunteita: Hesaa pidetään ”maalaisten” ja muualta muuttaneiden nimenä, kun taas ”aidot stadilaiset” puhuvat Stadista.

Selvitimme tutkimuksessamme sitä, miten nykyhelsinkiläiset kotikaupungistaan oikein puhuvat. Pääasiallisena aineistona käytimme haastatteluja. Kaikkiaan 32 itähelsinkiläisestä haastateltavasta puolet oli syntyperäisiä ja puolet muualta muuttaneita. Nämä eri-ikäiset ja erilaisissa ammateissa toimivat miehet ja naiset olivat kaikki äidinkieleltään suomenkielisiä. Keskimäärin noin tunnin kestäneissä haastatteluissa keskusteltiin ylipäänsä Helsingistä ja omasta asuinympäristöstä. Useimmiten kyse oli ryhmähaastatteluista, joissa haastateltavia oli kahdesta viiteen. Kaikissa haastatteluissa kysyttiin suoraan, mitä nimeä tutkittavat käyttävät Helsingistä (ks. esimerkkejä 1 ja 2). Usein jo kysymyksessä vaihtoehtoina tarjottiin yleisimmät Helsinki, Hesa ja Stadi (esim. 2).

Haastatteluaineiston lisäksi käytettävissämme oli vapaamuotoisia videoituja keskusteluja sekä kirjallista kyselylomakeaineistoa (yhteensä 115 vastaajaa). Kyselylomakkeessa kysyttiin mm., mitä nimiä vastaajat käyttävät Helsingistä. Tässäkin kysymyksessä oli mahdollista valita useampi kuin yksi vaihtoehto.

Esimerkki 1. Tuula (s. 1949, muuttaja), Lauri (s. 1985, syntyperäinen; Tuulan poika) ja Tuomas (s. 1988, syntyperäinen)

Haast:      mitä nimee te käytätte Helsingistä.
               (tauko)
Tuula:      Hesaa tietenki.
              (tauko)
Tuomas:  (kuiskaten:) maalaiset sanoo Hesa.
Lauri:       Hesa ja Stadi.
Tuula:      mm.
Tuomas:  se on kyl_ihan Stadi tai Helsinki.
              (tauko)
Tuomas:   mä en mä en, mun korvis toi Hesa saa nii ilkeen kaiun ku, äiti ain sanoo et maalaiset sanoo Hesa.
Tuula:       no ei mä oon maalta. se sopii ihan kuvioon kyl.
Tuomas:   se on Stadi tai Hel[sinki.
Tuula:       [mä oom muuttunu yheksäntoist vuotiaana tänne nin tota kyl mä voin sanoo Hesa.

 

Esimerkki 2. Pia (s. 1969, muuttaja)

Haast:   jos sä puhut Helsingistä ni,
Pia:       joo.
Haast:   mitä nimee sä käytät. puhutko sä, käytätkö sä ihan virallista nimee Helsinki, vai käytätkö välillä esimeks Hesa tai Stadi.
Pia:       no siis en ikinä Stadi.
Haast:   joo.
Pia:       että mä en koes sitä,  (--) ruotsalaista tai, tätä omakseni yhtään koska mää koen et se, liittyy keskikaupungin asukkaiden kulttuuriin koska mä koen et se on aivan eri kulttuuri.

Helsinki

Kaikki helsinkiläiset puhuvat varmasti Helsingistä, sillä kaupungin virallista ja yleiskielistä nimeä lienee mahdoton välttää. Hämmästyksemme kaikki tutkittavamme eivät kuitenkaan maininneet Helsinkiä lainkaan (ks. taulukkoa 1). Nimi koettiin kenties niin itsestään selväksi, että se jäi mainitsematta. Lisäksi haastateltavat saattoivat mieltää, että päähuomio olisi epävirallisissa nimissä, jolloin Helsingistä puhuminen ohitettiin.

Saamiemme tulosten mukaan muuttajissa oli enemmän niitä, jotka ilmoittivat käyttävänsä Helsinkiä. Tämä liittyy ainakin osittain siihen, että muuttajat usein vieroksuvat slanginimiä ja slangia ylipäätään. Nimen käyttöä ei juuri perusteltu vaan tyydyttiin vain toteamaan, että Helsingistä puhutaan.

Hesa

Muuttajissa on hieman enemmän niitä, jotka sanovat käyttävänsä Hesaa, kuin syntyperäisissä. Useimmille muuttajille Hesa on neutraali käyttönimi, johon ei kytkeydy erityisiä mielikuvia eikä sen käyttöäkään tarvitse puolustella tai perustella. Monet syntyperäiset puolestaan liittävät Hesaan ”maalaisen” leiman, minkä vuoksi he myös haluavat välttää koko nimeä. Esimerkiksi vuonna 1988 syntynyt paljasjalkainen helsinkiläismies kommentoi Hesaa seuraavasti: ”Mun korvis toi Hesa saa niin ilkeen kaiun ku äiti ain sanoo et maalaiset sanoo Hesa.” (Ks. esimerkkiä 1.)

Vaikka Hesalla on ”maalaisen” leima, ovat nimeen liitetyt mielikuvat havaintojemme mukaan laimenemassa. Varsinkin kyselylomakeaineisto osoittaa, että yhä useammin nuoret syntyperäiset helsinkiläiset käyttävät Hesaa (ks. kuviota 1). Tämä lyhyt nimimuoto lieneekin näppärä ja riittävän neutraali puhekielinen vaihtoehto Helsingille.

Stadi

Odotuksenmukaisesti aineistomme syntyperäisissä on enemmän Stadin käyttäjiä kuin muuttajien joukossa. Monille syntyperäisille Stadi on ennen muuta Helsingin keskustan nimi, mutta se voi tarvittaessa toimia myös koko kaupungin nimenä. Näkökulmasta siis riippuu, viitataanko Stadilla kantakaupunkiin vai koko Helsinkiin. Puhujakohtaisiakin eroja tietysti on.

Muuttajissa on paljon niitä, jotka sanoutuvat kokonaan irti Stadi-nimen käytöstä. He voivat esimerkiksi huomauttaa, että eivät ”ikinä” sano Stadi (esimerkki 2). Nimen latautuneisuus ja affektisuus on myös syntyperäisille tuttua, sillä he tietävät, että Stadi saattaa ärsyttää ulkopuolisia. Osa kertoikin välttävänsä Stadi-nimen käyttöä liikkuessaan muualla Suomessa.

Vaikka Stadi on leimallisesti syntyperäisten helsinkiläisten käyttämä nimi, on syytä muistaa, että se ei ole eikä koskaan ole ollut osa kaikkien syntyperäisten käyttämää nimistöä. Stadi on slanginimi ja vieläpä vahvimpia ”Stadin slangin” ilmentymiä, eivätkä kaikki helsinkiläiset käytä slangia. Synnyinaikanaan, noin sata vuotta sitten, slangi oli työläisväestön kieltä. Se yhdisti suomen- ja ruotsinkielisiä puhujia, ja sitä käyttivät  lähinnä pojat ja miehet. Toisen maailmansodan jälkeen slangista tuli vähitellen nuorisokieltä ja se levisi työläiskaupunginosista muualle Helsinkiin, myös muualle Suomeen.

Stadi-nimessä on kaksi äänteellistä piirrettä – sananalkuinen kaksoiskonsonantti ja d –, joiden vuoksi se aikoinaan oli murteita puhuville ei-helsinkiläisille vaikea ääntää. He saattoivatkin puhua Stadin sijaan Statista tai Tatista. Tämä huvitti ja jopa ärsytti paljasjalkaisia. Ehkä osin tämänkin takia Stadi on yhä hyvin latautunut nimimuoto, jonka herättämistä tunteista ja mielikuvista ollaan myös tietoisia. Tämä on synnyttänyt uusia leikillisiä nimimuotoja Stadin rinnalle, kuten Tsadin.  

Nimien käytön perusteluja

Useimmat haastateltavamme ovat tietoisia Hesa- ja Stadi-nimien käyttöön liitetyistä vanhoista ”käyttöohjeista”: muuttajan tulisi puhua Hesasta eikä Stadista ja päinvastoin. Kun he perustelevat nimien käyttöä tai käyttämättömyyttä, he suuntautuvat näihin normeihin. Välttämättä he eivät kuitenkaan noudata niitä. Esimerkiksi syntyperäinen, vuonna 1978 syntynyt nainen toteaa, että ”jos on täältä ni pitäs sanoo Stadista”, mutta samaan hengenvetoon hän jatkaa, ettei itse käytä Stadia. Vuonna 1949 syntynyt ja Helsinkiin Pohjois-Suomesta muuttanut nainen puolestaan sanoo, että ”kyllähän sitä nyt Stadiikin käyttää vaik ei varmaa sais käyttää tämmönen maalainen, kuitenki tulee käytettyy.”

Mitä nimiä todellisuudessa käytetään?

Kun haastattelussa kysyttiin suoraan nimien käytöstä, Hesa ja Stadi saivat melko laajan kannatuksen: 32 haastateltavasta 18 ilmoitti käyttävänsä Hesaa ja 12 Stadia. Helsingin käyttäjiksi ilmoittautui 18 vastaajaa. (Ks. taulukkoa 1.) Mikä sitten on todellisuus eli mitä nimiä haastateltavamme spontaanisti käyttävät? Selvitimme tätä haastatteluissa esiin tulleiden spontaanien käyttöyhteyksien avulla. Tulosta voi pitää hieman hämmästyttävänä: Hesaa käytti spontaanisti vain kaksi ja Stadia neljä haastateltavaa. Helsinki oli haastattelupuheessa liki yksinomainen, sillä 28 haastateltavaa puhui Helsingistä. Käytössämme olevat vapaat  keskusteluaineistot tukivat tätä tulosta.

Mikä olisi syynä näin huomattavaan eroon spontaanin käytön ja haastateltavien oman kuvauksen välillä? Emme väitä haastateltavien valehdelleen, vaan he uskoaksemme vastasivat kysymykseen ennen kaikkea tavalla, joka kertoo enemmän heidän identiteetistään helsinkiläisinä kuin todellisesta nimistönkäytöstä. Kärjistäen voisi sanoa, että se, joka identifioituu paljasjalkaiseksi ja ”juurevaksi” helsinkiläiseksi, sanoo puhuvansa Stadista. Se taas, joka on ylpeä juuristaan muualla ja kokee itsensä ainakin jossain määrin ei-helsinkiläiseksi, sanoo puhuvansa Hesasta.

On myös muistettava, että käytössämme oleva aineisto avaa vain pienen ikkunan haastateltavien nimistönkäyttöön. Vaikka haastattelut olivat rentoja ja tuttavallisia keskusteluja, ne olivat kuitenkin tutkimustilanteita. Useimmat haastattelijat, kuten myös me itse, olivat muualta Helsinkiin muuttaneita ja käyttivät itse vain virallista nimeä. Joissakin tilanteissa huomasi, kuinka haastateltava saattoi käyttää Helsinkiä puhuessaan ennen kaikkea haastattelijalle, mutta suosia slangimuotoa kohdistaessaan sanottavansa ensisijaisesti oman ryhmänsä jäsenelle.

Kaikilla kolmella nimellä on siis eri tehtäviä. Monet käyttävät jopa niitä kaikkia, mutta eri tilanteissa. Helsinki on neutraali ja yleinen nimi, kun taas Hesa ja Stadi herättävät tunteita, ja niiden käyttöön liittyy vahvoja normeja. Slanginimien käytöllä tai käyttämättömyydellä voidaan osoittaa erilaisia helsinkiläisyyksiä. Hesan ja Stadin käyttöä säätelee suhde slanginimiin, slangiin ja ylipäätään nimiin liittyvään kaupunkikulttuuriin.

Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Terhi Ainiala on johtanut yhdessä Jani Vuolteenahon kanssa Nimimaiseman muutos ‑hanketta ja Hanna Lappalainen on mukana Marja-Leena Sorjosen johtamassa Helsingin suomea ‑hankkeessa. Tutkimusaineisto on kerätty näiden projektien puitteissa.

Kirjallisuutta

Ainiala, Terhi – Lappalainen, Hanna 2010: Miten Helsingistä puhutaan? – Virittäjä 114 s. 71–107.
Paunonen, Heikki – Paunonen, Marjatta 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. Helsinki: WSOY.

Nimien taustat

Helsinki

Helsingin kaupunki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle. Sekä kaupungista että koskesta käytettiin nimeä Helsingefors, mutta ei tiedetä, saiko koski nimensä kaupungin perustamisen yhteydessä vai perustuuko kaupungin nimi kosken nimeen. Nimi oli ruotsinkielinen, koska seudun asutus oli 1500-luvulla pääosin ruotsinkielistä. Suomenkielisen nimen Helsinki kaupunki sai vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen, kun suomenkielisen asutuksen määrä lisääntyi.

Hesa

Epävirallinen nimivariantti, joka on saatu nimestä Helsinki lyhentämällä ja lisäämällä slangijohdin ‑sa. 1900-luvun puoliväliin asti sen sanotaan olleen myös paljasjalkaisten helsinkiläisten Helsingistä käyttämä variantti.

Stadi

Pohjautuu ruotsin kielen ’kaupunkia’ merkitsevään sanaan stad. Vanhastaan Stadi on tarkoittanut sekä kaupunkia yleensä että Helsinkiä ja erityisesti Helsingin keskikaupunkia. Helsinkiä tarkoittava Stadi on vahvistunut slangissa 1900-luvun puolivälistä lähtien samalla, kun Hesa on leimautunut yhä selvemmin ulkopaikkakuntalaisten ja muualta Helsinkiin muuttaneiden käyttämäksi. Stadi on sitä vastoin mielletty syntyperäisten helsinkiläisten käyttämäksi.

Terhi Ainiala
Hanna Lappalainen