Kielikellon numerossa 2/1985, artikkelissa Julkisten rakennusten nimet, mainitsin ”Finlandiatalon” esimerkkinä nimestä, jonka osat oikeastaan tulisi kirjoittaa yhteen. Eräät valppaat lukijat ovat hämmästelleet tätä yhdysmerkitöntä kirjoitustapaa, useimmat ehkä siksi, että asu Finlandia-talo on käytännössä ollut yleinen. Periaatteelliselta kannalta tärkeämpi on kuitenkin se huomautus, että kyseisen rakennuksen edessä olevassa marmoriseinämässä on nimi FINLANDIA ja että tämä on rakennuksen alkuperäinen, sille jo suunnitteluvaiheessa valittu nimi. Samanlainen, yksiosainen rakennuksen nimi on Rovaniemen Lappia. Vaikka helsinkiläiset eivät juuri sanokaan menevänsä Finlandiaan kuten rovaniemeläiset Lappiaan, on rakennuksen erisnimi silti Finlandia, ei ”Finlandiatalo”. Tällä perusteella on kirjoitusasu Finlandia-talo looginen. Yhdyssanan erisnimiosa on siis erotettu selitteenä olevasta sanasta yhdysmerkillä samaan tapaan kuin ilmauksissa Kalle-setä tai Finlandia-freskot.