Fiilistellen
Havaintoja 2/2010

Leena Joki

Fiilistellen

Erkki Lyytikäinen kirjoitti edellisessä Kielikellossa ‑skele-johtimisista frekventatiiviverbeistä otsikolla Tarkkuutta ammuskeluun (ks. Lue myös). Lyytikäisen artikkeli kirvoitti ihmettelemään frekventatiivijohdosten käyttöä muutenkin.

Tavallisestihan frekventatiivit ilmaisevat, että tekeminen on toistuvaa tai ajoittaista taikka vähemmän keskittynyttä kuin kantaverbien ilmaisema. Kylpyhuoneessa tai metsässä voi huoletta laulella tai lauleskella, mutta koe- tai muussa esitystilanteessa on pakko laulaa.

Joskus frekventatiiviverbi ja sen kantaverbi ovat etääntyneet merkityksensä puolesta varsin kauas toisistaan; esimerkiksi raadella tarkoittaa aivan muuta kuin kantasanansa raataa. Palella-verbin taustalla on verbi palaa, joka on merkitykseltään suorastaan vastakkainen. Syy on se, että kantaverbillä on varhaisemmissa kielimuodoissa ilmaistu sekä kuuman että kylmän tuntemusta, kihelmöintiä. Aunuksenkarjalassa verbi palella on rajoittunut kuumuuden kokemiseen. Se on merkinnyt itsensä toistuvaa polttamista – ja rakastuneisuutta: ”Palelin ylen äjjäl sih neidizeh” (= olin kovin rakastunut siihen tyttöön).

Frekventatiivijohdokset voivat kertoa myös asennoitumisesta, esimerkiksi vähättelevästä, tuttavallisesta, kepeästä tai epävirallisesta suhtautumisesta puheena olevaan tekemiseen tai puhuteltavaan. Sana tiedotellen sähköpostiviestissä ennen ”allekirjoitusta” kuvastanee tiedottamisen epävirallisuutta. Yleinen tapa lopettaa puhelinkeskustelu on jo monen vuosikymmenen ajan ollut sana soitellaan, joka kertoo löyhästä aikomuksesta olla edelleen yhteyksissä puhekumppaniin. Nykyisin voi hyvästellä leikillisesti sanomalla: ”Näkyillään!”

Suomessa on joukko frekventatiiviverbejä, joilta näyttää puuttuvan kantaverbi, esimerkiksi teititellä ja sinutella, kuunnella ja jutella. Jotkin kantaverbit ovat kadonneet nykykielestä, joskus taas kantana voi olla muunkin sanaluokan sana. Esimerkiksi uudet verbit fiilistellä ja retroilla on muodostettu nomineista (fiilis, retro).

Toistuvaa tai ajoittaista tekemistä ilmaisevat frekventatiiviverbit saavat tyypillisesti partitiiviobjektin: ”Aino tapaili Aimoa” (vrt. ”tapasiAntin”). Nykyisin frekventatiiviverbit saattavat kuitenkin ilmaista myös kerrallista toimintaa, jolloin ne voivat saada kokonaisobjektin. Kun eräästä firmasta kysyttiin laskua, jonka olisi pitänyt jo tulla, sähköpostivastauksessa oli epävarmuutta kuvastava lause: ”Lähettelin mielestäni jo laskun.” Kotimaan lennolla kapteeni halusi ilmeisesti luoda rentoa tunnelmaa matkustamoon sanoessaan leppoisasti: ”Saavuttelimme juuri lentokorkeuden.

Leena Joki