Etevän suomentajan magnum opus
Julkaisuja 4/2019

Klaus Laalo

Etevän suomentajan magnum opus

Kersti Juva on lähes viisi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana tullut tunnetuksi etevänä englanninkielisen kaunokirjallisuuden suomentajana. Tuoreessa kirjassaan hän kertoo jatkuvasti pohtineensa suomen kieltä ja sen suhdetta englantiin. Kirjaansa Juva on koonnut suomennostyönsä yhteydessä kertynyttä intuitiivista tietoa muiden luettavaksi. Hän käsittelee kuutta teemaa, joita pitää kiinnostavina ja suomen erityisluonnetta valaisevina.

Kirjan alussa on johdanto, jonka lopussa on lukuohje: alkuperäiskielen englannin ja suomennosten tekstikatkelmat havainnollistavat tarkasteltavia ilmiöitä monipuolisesti, ja esimerkkien runsaus voi tehdä sujuvan lukemisen vaikeaksi, joten lukijan kannattaa toisinaan keskittyä selittäviin jaksoihin ja vain silmäillä esimerkkejä, toisinaan taas keskittyä esimerkkeihin ja vilkaista, mitä niistä on sanottu. Runsaat esimerkit valottavat paitsi sitä, millaisia eroja englannin ja suomen välillä on, myös itse suomen kielen ominaisluonnetta, joka esitetään toisen kielen valossa.

Kuusi teemaa

Ensimmäisenä tarkasteltavana teemana on virkkeen rakentaminen. Juva kertoo ajattelevansa, että virkkeet koostuvat isoista ja pienistä palikoista. Isoja palikoita ovat päälause ja erityyppiset sivulauseet, pieniä palikoita lausekkeet. Kääntämisen pienin yksikkö on juuri tällainen palikka, ja olennainen kysymys on, miten niitä järjestellään virkkeiksi. Palikkapeli-niminen jakso luvun lopussa käsittelee hauskasti palikoiden järjestämistä, ja aivan lopuksi Juva havainnollistaa erityisen pitkien virkkeiden kääntämistä laajojen taulukoiden avulla.

Toisena teemana on sanajärjestys, josta käsitellään ensin perusasioita informaation virtaamisesta lauseen alun tutusta asiasta lauseenloppuiseen uuteen. Vivahteikkaaseen kääntämiseen liittyy käänteisen sanajärjestyksen käyttö juhlavan ja vanhahtavan tunnelman luomiseksi: ”kuin isä olitte te minulle”. Eräissä lausetyypeissä verbi on tavallisen paikkansa sijasta joko lauseen alussa tai lopussa, jotta voidaan ilmaista esimerkiksi vastaväitettä tai paheksuntaa. Tällaisia ilmaisukeinoja tarkastellessaan Juva esittää usein vertailun vuoksi myös vaihtoehtoisen, tavallisen sanajärjestyksen, josta tuo sävy puuttuu.

Kolmas tarkasteltava teema on ajan ilmaiseminen. Menneen ja nykyisen ajan ilmaisemisessa suomi ja englanti ovat varsin lähellä toisiaan, mutta tulevaisuuden ilmaisemisessa kielten käytännöt poikkeavat toisistaan huomattavasti. Englannin futuuria voi suomessa ilmaista yleensä preesensillä – tosin joskus tarvitaan sellaisia ajan ilmauksia kuin pian, aikanaan tai kohta selventämään, että kyse on tulevasta tapahtumasta. Perfektin avulla tulevaisuutta voi ilmaista jo tapahtuneena: ”me tullaan kun vauva on syntynyt”. Aspektin ilmaisemista Juva havainnollistaa veden virtauksella: toiminta voidaan nähdä paikoillaan seisovana ja jatkuvana (lepäilee) tai ajallisesti rajallisena (putosi).

Neljänneksi Juva tarkastelee modaalisuuden eri lajeja: miten suomessa ja englannissa ilmaistaan jatkumoa mahdollinen – epävarma – todennäköinen – varma, miten sallitun ja pakollisen asteikkoa, millaisia keinoja on ilmaista rajoituksia ja edellytyksiä sekä lopuksi miten suomen konditionaalilla ilmaistaan suunnittelua, ennustamista, kuvittelua, ehdotusta ja kohteliaisuutta.

Viidentenä teemana ovat ne keinot, joilla suomessa ilmaistaan englannin lauseen subjektia silloin, kun englannin subjekti ei ole tyypillisessä aktiivisen toimijan roolissaan. Usein suomennoksessa on paikallissija; siten englannin lause the lodge was dark on suomeksi mökissä oli pimeää, ja lauseen he will get into trouble suomennokseen tulee toinen paikallissija: hänelle tulee vaikeuksia. Lause Pippin felt sleepy suomentuu puolestaan Pippiniä nukutti. Joskus suomessa ei tarvita subjektia ensinkään: I meant no offenseei ollut tarkoitus loukata.

Kuudenneksi tarkastellaan viittaussuhteiden ilmaisemista pronominien ja proadverbien avulla. ”Kolmiulotteinen kieli” on hauska alaotsikko ja viittaa siihen, että suomessa on tulo-, olo- ja erosijojen sarjat, kun taas englannissa vastaavat asiat ilmaistaan prepositioiden avulla. Tämä on sinänsä hyvin tuttu asia, mutta Juva osoittaa runsaiden esimerkkien avulla, miten suomennoksesta saa sujuvan – ja joskus vertailun vuoksi, millainen suomennos noudattelee liiaksi englannin kaavoja vaikuttaakseen luonnikkaalta suomelta.

Hiljainen tieto kaikkien saatavilla

Kersti Juva on onnistunut hyvin järjestämään käsittelemänsä suomen kielen ilmiöt kieliopin mukaiseen jäsennykseen, ja sen ansiosta kokeneen suomentajan intuitiivinen hiljainen tieto on nyt muiden saatavilla. Juva kuvaa kirjoittamisprosessia näin: ”selvitin itselleni kohta kohdalta, mistä missäkin minulle vaistonvaraisesti täysin tutussa ilmiössä on kyse, mikä on sen nimi, miten se vertautuu muihin kielen ilmiöihin”. Huomiota herättää, että esimerkkien lähteet on mainittu, mutta muuten lähdeviitteitä on niukasti ja lähdeluettelo on yllättävän suppea.

Löytöretki suomeen on perinpohjainen ja runsain esimerkein havainnollistettu selvitys siitä, millaisia kielen ilmiöitä kokenut suomentaja on hahmottanut varteenotettaviksi onnistuneen käännöksen kannalta. Käsiteltävät ilmiöt edustavat monitahoisia aihepiirejä, joista Juva käsittelee kiinnostavia suomentamisen kysymyksiä. Teos sopii paitsi suomentamisesta kiinnostuneille kielen ammattilaisille myös valistuneille maallikoille, joille kielioppitermien käyttö ei ole ongelma.

Juva, Kersti 2019: Löytöretki suomeen. Kirjokansi 223. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Klaus Laalo
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston suomen kielen professori.