Erikoiskieltä, varsinkin erikoiskielen tekstiä on käsitelty melko vähän ruotsalaisessa kielitieteellisessä kirjallisuudessa. Tätä puutetta korjaa Britt-Louise Gunnarssonin toimittama Facktext-kirja. Teos on syntynyt Upsalassa marraskuussa 1985 pidetyn seminaarin Språk och struktur i facktexter tuloksena. Seminaari liittyi laajaan diakroniseen tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään, kuinka ruotsalaiset tieteelliset ja populaaritieteelliset lääketiedettä, tekniikkaa ja taloutta käsittelevät artikkelit ovat muuttuneet 1900-luvun aikana.
Teos koostuu kuuden tekstintutkijan artikkeleista, joissa he tarkastelevat erikoiskielen tekstiä sekä teoreettisen että soveltavan tekstilingvistiikan näkökulmasta. He analysoivat eri alojen erikielisiä ja eri-ikäisiä tekstejä. Teoksessa on lisäksi Britt-Louise Gunnarssonin lyhyt johdanto erikoiskielen tekstin käsitteeseen, erikoiskieleen ja yleiskieleen sekä erikoiskielen ja erikoiskielen tekstin tutkimukseen.
Britt-Louise Gunnarsson määrittelee erikoiskielen tekstin käsitteen kommunikatiivisesti, viestinnän näkökulmasta, ja jättää tarkoituksellisesti mainitsematta mitään tekstin kielestä, koska erikoiskielelle ei ole olemassa hyvää yksiselitteistä, yksinkertaista määritelmää. Erikoiskielen tekstejä laaditaan ja käsitellään runsaasti. Niitä tuottavat alan ammattilaiset, mutta niitä joutuvat käsittelemään myös esimerkiksi kääntäjät ja kielenhuoltajat. Erikoiskielen tekstin laatija, lähettäjä on alan ammattilainen, mutta vastaanottaja voi olla joko alan ammattilainen tai maallikko. Teksti, jonka maallikko on kirjoittanut ammattilaiselle, ei siis ole erikoiskielen teksti. Myöskään sellainen teksti, jonka lehtimies on laatinut joltakin erikoisalalta, ei ole puhdas erikoiskielen teksti. Tekstit voivat olla tieteellisiä tai populaaritieteellisiä, ne voivat olla julkaistuja (esimerkiksi kirjat, esitteet, käyttöoppaat) tai julkaisemattomia (esimerkiksi kirjeet). Tekstin tarkoitus voi olla erilainen.
Yksi teoksen kirjoittajista, Björn Melander, kiinnittää omassa artikkelissaan huomiota siihen, että Britt-Louise Gunnarsson antaa erikoiskielen tekstille tavallista laajemman määritelmän; useinhan se on määritelty suppeasti tietyn alan ammattilaisen toiselle alan ammattilaiselle laatimaksi tekstiksi. Tästä laajemmasta määritelmästä on se etu, että se kattaa suurimman osan niistä tilanteista, joissa esiintyy ammatillista viestintää.
Erikoiskieliä tutkittaessa huomio on kiinnitetty lähinnä sanavarastoon ja termeihin, jonkin verran myös lauseoppiin; tekstiä sen sijaan on tutkittu vähemmän. Kun kielitieteilijät ovat kiinnostuneet yhä enemmän tekstin teoriasta, pragmatiikasta ja psykolingvistiikasta, on erikoiskielen tekstikin alkanut kinnostaa tutkijoita. Yhtenä syynä erikoiskielten tekstin tutkimuksen lisääntymiseen on se, että käytännössä erikoiskielen tekstit ovat usein ongelmallisia sekä kääntäjille että niille, jotka joutuvat suoraan ilmaisemaan itseään vieraalla kielellä (liikemiehet, insinöörit, tutkijat). Erikoiskielten tekstit heijastavat hyvin yhteiskuntaa ja kiinnostavat näin ollen sosiolingvistejä. Erikoiskielen tekstiä on helppo lähestyä eri näkökulmista: sitä voidaan tutkia lähettäjän, vastaanottajan, tarkoituksen ym. kannalta.
Annette Villemoes, Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun lehtori, analysoi tanskankielisen tekstin, joka käsittelee aurinkoenergian käyttämistä lämmityksessä. Hän tarkastelee tekstiä eri tasoilla: pragmaattisesti eli kielen käytön kannalta, semanttisesti eli merkityksen kannalta ja syntaktisesti eli lauserakenteen kannalta. Hänen tarkoituksenaan on selvittää, miten voi parhaiten luonnehtia tätä erikoiskielen tekstiä, joka on hyvin yksityiskohtainen käyttöohje ja toisaalta paljolti mainoksen luonteinen. Analysoidessaan tekstin hän samalla esittelee havainnollisesti tekstilingvistiikan tunnetuimpia analyysimalleja. Hän käsittelee mm. puhetapahtumaa, tekstin sidostuneisuutta, kytkentöjä, aiheenkehittelyä (teemaprogressiota) ja syvärakenteita.
Inger Rosengren, Lundin yliopiston professori, on ollut mukana Fackspråklig kommunikation -tutkimuksessa. Hän on analysoinut yli 300 liikekirjettä. Hän kuvaa niitä 25 muuttujan avulla. Muuttujat on jaettu kolmeen ryhmään: tehtävän mukaiseen, merkityksen mukaiseen ja lauserakenteen mukaiseen. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon tiettyjen tekstityyppien, lähinnä kirjeiden, rakennetta voidaan selvittää ja kuvata puhtaasti kielitieteellisistä lähtökohdista ja kuinka paljon edellytetään selvennykseksi kielenulkoisia tekijöitä. Artikkelissaan Textstruktur och språkstruktur hän esittelee tutkimustapansa ja esimerkkinä analysoi yhden liikekirjeen.
Gunnar Eriksson on mukana Upsalan yliopiston populaaritiedettä käsittelevässä tutkimushankkeessa. Tutkimustuloksia hän on julkaissut teoksessaan Vetenskapen in underlandet: Två studier i populärvetenskap (Stockholm 1986). Tarkoituksena oli yrittää luoda sopiva työkalu tekstin kansantajuistamiskeinojen ymmärtämiseksi. Hän käsittelee artikkelissaan Funktion och struktur i populärvetenskaplig text populaaritieteellisen tekstin tehtävää ja rakennetta. Populaaritieteellisen tekstin tarkoituksena on antaa oikeata tieteellistä tietoa sellaiselle, joka ei ole alan ammattilainen, ja esittää tieto ymmärrettävästi. Lisäksi populaaritieteelliselle tekstille on ominaista se, että tieto esitetään viihdyttävällä tai muuten lukijaa puhuttelevalla tavalla. Populaaritieteellisen tekstin ominaisuuksiin kuuluu myös ilmaisukeinojen rikkaus. Tekstin ymmärtämiseen vaaditaan vastaanottajalta kiinnostus, uteliaisuudesta ja odotuksesta syntyvä motivaatio. Eriksson toteaa, että populaaritieteellisessä tekstissä yhdistyvät asiaproosan ja kaunokirjallisen tekstin ominaisuudet. Kirjoittajalta vaaditaan kirjallisia taitoja oman alansa hallitsemisen lisäksi. Esimerkkinä hänellä on luonnontieteellinen teksti.
Britt-Louise Gunnarsson tarkastelee sosiaalisen kontekstin ja erikoiskielen tekstin yhteyttä artikkelissaan Facktexten och den sociala kontexten: En analysmodell. Konteksti kuvataan eri tekijöiden avulla ja teksti kuvataan kognitiivisella, pragmaattisella sekä makro- ja mikrorakenteiden tasolla. Britt-Louise Gunnarsson tarkastelee, kuinka lääketieteen, tekniikan ja taloustieteen erikoiskielen tekstin sosiaalinen konteksti on muuttunut tällä vuosisadalla. Hän käyttää esimerkkinä lääketieteellistä tekstiä vuodelta 1904.
Björn Melander käsittelee artikkelissaan Något om populärvetenskapliga texter och populärvetenskapligt språk sitä tekstityyppiä, joka liittyy ammattilaisen ja ei-ammattilaisen väliseen viestintään eli tekstejä, jotka yrittävät välittää tietoa tieteestä ja tutkimuksesta muille kuin ammattilaisille. Hän esittelee joitakin tällaisia tekstityyppejä ja tarkastelee lähemmin populaaritieteellisen tekstin kohderyhmiä ja tehtävää. Melander sanoo kansanvalistustehtävän lisäksi populaaritieteellisellä tekstillä olevan merkitystä eri alojen tutkijoiden ja tiedemiesten välisenä kontaktivälineenä. Sitä käytetään myös kirjoittajan ja hänen edustamansa tieteenalan mainostamiseen yrityksille ja viranomaisille ja lisäksi sillä vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen. Artikkelissaan hän esittelee myös pienehkön kvantitatiivisen tutkimuksen, jossa on vertailtu tieteellistä ja populaaritieteellistä kieltä muutamien piirteiden (H. C. Björnsonin luettavuusindeksin, sanan ja virkkeen pituuden, sanaluokan sekä epätavallisten sanojen määrän) avulla.
Harry Näslund esittelee artikkelissaan ammattijournalistisen tekstityypin (fackjournalistik). Erikoiskielen tekstejä on monentyyppisiä. Ne erikoiskielen tekstit, joita julkaistaan sanomalehdissä ja joiden lukijakunta on laaja ja kirjava eikä useinkaan tunne kovin syvällisesti aihetta, muodostavat eräänlaisen populaaritieteellisten tekstien alaryhmän. Tarkkaa rajaa ei tietenkään voi vetää. Tarkasti ei voi myöskään rajata sitä tekstityyppiä, jota Harry Näslund nimittää ammattijournalistiseksi. Siihen kuuluu erikoiskielen tekstejä, joita on yleislehdissä, päivä- ja viikkolehdissä. Ne voivat olla tieteellisiä uutisia, asiantuntijoiden haastatteluita, keskusteluja tai taustatietoartikkeleita. Kirjoittaja sijoittaa tämän tekstityypin jonnekin tieteellisen tekstin ja (uutis)journalistisen tekstin väliin. Esimerkkinä hänellä on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta käsittelevä teksti, josta hän analysoi mm. temaattista rakennetta, viitteistöä, syntaksia, sanavarastoa ja kytkentöjä.
Vaikka Facktext-teos on sivumäärältään pieni, se on oiva lähde tekstilingvistiikasta ja tekstin teoriasta kiinnostuneille opettajile, opiskelijoille, tutkijoille ja muillekin. Teoksessa on monipuolisesti esitelty sekä teoriaa että sen soveltamista vieläpä helppotajuisesti. Lisäksi artikkeleissa on hyvät kirjallisuusluettelot.
Gunnarsson, Britt-Louise (red). Facktext. Liber. Malmö: 1987. 144 s. ISBN 91-40-60667-8. (Ord och stil. Språkvårdssamfundets skrifter 18.)