Englanti tunkee oikeinkirjoitukseenkin
Kysyttyä 1/2000

Lauri Attila, Sari Maamies

Englanti tunkee oikeinkirjoitukseenkin

Kysymys: Minua, kuten varmasti monia muitakin, on kiusannut jo pitkään englanninkielisten sanontojen kritiikitön käyttö suomen kielessä. Pitkässä juoksussa tuntuu kuitenkin nyt pitkässä juoksussa olevan jäämässä pois muodista, ja innolla odottamaani käännöstä ”äidinpuoleinen setä” (engl. maternal uncle) en vielä ole nähnyt. Mutta nyt englantilaisuus, tai paremminkin amerikkalaisuus, alkaa tunkeutua oikeinkirjoituksenkin puolelle.

Kysyisinkin Kielikellon mielipidettä kahden englantilaisperäisen kirjoitustavan käytöstä: vuosiluku lyhennetään varsinkin amerikkalaisessa tekstissä heittomerkillä, siis 1999 merkitään ’99. Eikös suomeksi kirjoitettaessa vastaava lyhenne ole ‑99? Minusta tuo heittomerkki ei oikein sovi suomenkieliseen tekstiin, vaan osoittaa etenkin toimittajien ja mainostajien käyttämänä ammattitaidottomuutta.

Lauri Attila
 

Vastaus: Englannin kielen vaikutusta ei voi välttää, mutta kaikkea sieltä tulevaa ei tarvitse hyväksyä. Jaakko Anhava on kirjoittanut käännöskielen ongelmista Kielikellossa 1/1998 (ks. Lue myös). Hän kertoo törmänneensä käännöskirjallisuudessa jo useasti ”äidinpuoleiseen isoäitiin” ja ”isänpuoleiseen isoäitiin”, englanniksi maternal/paternal grandmother. ”Miksi käyttää näin raskasta ilmausta, kun suoraan suomeksi varmaan sanottaisiin äidinäiti?” kysyy Anhava. Ei ole myöskään mitään mieltä kääntää musical instrumentia ”musiikki-instrumentiksi”, kun kyseessä on yksinkertaisesti soitin. Kääntäjälle ei riitä lähtökielen taito, vaan hänen on hallittava hyvin myös se kieli, johon hän kääntää. Äidinkieleensä kääntävä ammattitaitoinen kääntäjä tuntee kielen omat ilmaisukeinot ja välttää liian suorat käännökset, mutta tekstiä käännetään paljon ja kovin vaihtelevin taidoin, joten monenlaisiin käännöskukkasiin joutuu törmäämään.

Englanninkielinen kulttuuri tunkee myös oikeinkirjoitukseen. Yksi syy ovat amerikkalaislähtöiset tekstinkäsittelyohjelmat, joissa on meikäläiseen kirjoituskulttuuriin sopimattomia alkuasetuksia; tavallisia esimerkkejä näistä ovat vääränlaiset lainausmerkit ja desimaalipiste. Suomessa käytetään desimaalipilkkua ja lainausmerkit ovat lainauksen alussa ja lopussa samanmuotoiset (” _ ”; Kielikello 3/1998, ks. Lue myös).

Kaksinumeroisena esitettävässä vuosiluvussa ei yleensä tarvita minkäänlaista merkkiä; esimerkiksi epämuodollinen päiväys, vaikkapa syntymäaika, voidaan kirjoittaa 20.2.99. Jos jotain merkkiä tuntee selvyyssyistä kaipaavansa, voi käyttää yhdysmerkkiä: Vuonna 79 tai vuonna ‑79 kirjoitin ylioppilaaksi. Heittomerkki on tässä angloamerikkalaista käytäntöä.

Sari Maamies

Lauri Attila
Sari Maamies