Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö – lintu vai kala?
Näkökulma 1/2015

Liisa Seppänen

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö – lintu vai kala?

Miksi opinnäytetyössä pitää olla kirjallinen osa? Miksi ei riitä, että olen tehnyt asiakkaalle onnistuneen verkkosivustoprojektin? Mistä tähän muka voisi keksiä jotain “teoriaa”? Eihän minusta mitään tutkijaa ole tulossa!

Ammattikorkeakoulututkintoihin sisältyy opinnäytetyö, jolla opiskelija osoittaa kykyään soveltaa osaamistaan kehittämistehtävässä. Opinnäytetyön ohjaajana joutuu – tai pääsee – varsin usein pohtimaan ohjattaviensa kanssa opinnäyteraportin kirjoittamisen mielekkyyttä. Osalle opiskelijoista kynnys kirjoittamiseen on suuri, ja opinnäytetyö saattaa näyttäytyä valmistumista estävänä pelottavana mörkönä.

Ei kenties ole mikään ihme, että opinnäytetyö aiheuttaa rimakauhua. Ammattikorkeakoululain perusteella opinnäytteelle on opetussuunnitelmissa asetettu korkeat tavoitteet: toisaalta sen tulisi olla työelämälähtöinen käytännön kehittämishanke ja toisaalta sen pitäisi myös toimia osoituksena tekijänsä akateemisista valmiuksista ja jatko-opintokelpoisuudesta – olla sekä lintu että kala.

Metropolia-ammattikorkeakoulun intranetissä käytiin syksyllä 2014 vilkasta keskustelua opinnäytteiden tavoitteista ja esitystavoista. Eräs opiskelija argumentoi, että tutkielmamuotoinen opinnäyte on liian raskas työelämässä hyödynnettäväksi. Video tai esitysgrafiikka voisi toimia paremmin. Myös Mika Boedeker avaa artikkelissaan keskustelua opinnäytteen formaatista: entä jos opinnäyte on sarjakuva? Ammattikorkeakoulun opinnäytetöistä tehdyissä tutkimuksissa Pasi Lankinen kokoaa yhteen opinnäytteistä käytyä genrekeskustelua ja Aino Vuorijärvi erittelee terveysalan opinnäytteiden tekstilajipiirteitä.

Vaikka ammattikorkeakoulun merkittävä vahvuus on käytännön ammatillisen osaamisen kehittäminen, asiantuntijatyöhön kuuluu myös analyyttinen ajattelu ja toiminnan reflektointi. Ammattikorkeakoulusta valmistuvan tulee pystyä ilmaisemaan omaa asiantuntijuuttaan paitsi tekojen kautta myös kielellisesti ja perustelemaan valintojaan suhteessa alan tietoperustaan.

Olennaista on kirjoittamisen harjoitteleminen, kuten Tiina Airaksinen toteaa opinnäytteen kirjoittamisen jumeja pohtiessaan. Tekstin tuottamisen tulisikin olla osa opintoja alusta alkaen. Kun myös tekstin muotoseikoista tulee rutiinia, ne eivät enää ole ylimääräinen stressinaihe kirjoittajalle.

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö hakee vielä omia genrepiirteitään. Millä tavoin se voisi olla samaan aikaan sekä kelpo lintu että kunnon kala?  Joka tapauksessa opiskelijan pitää tietää, mitä opinnäytteeltä odotetaan. Genre voi joskus tuntua kahleelta, mutta se luo samalla turvallisuudentunnetta. Kun tekstilajiodotukset ovat hyvin määriteltyjä ja käytettävissä on selkeitä rakennemalleja, on helpompi keskittyä laadukkaaseen sisältöön.

Kirjallisuutta:

Airaksinen, Tiina 2014. Jumittaako opinnäyteteksti? Kauppaopettaja Handelsläraren 2/2014. SKO ‑ Suomen kauppa- ja kulttuuriopettajat ry.

Boedeker, Mika 2014. Liiketalouden opinnäytetyö sarjakuvana ‑ ei kai? Kauppaopettaja Handelsläraren 2/2014. SKO – Suomen kauppa- ja kulttuuriopettajat ry.

Lankinen, Pasi 2012. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö genremuutoksen kohteena –
katsaus aiheesta käytyyn keskusteluun. Teoksessa Heikkinen V., Voutilainen, E., Lauerma, P., Tiililä, U. &

Lounela, M. (toim.). Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käytäntöä. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 29. Luettavissa osoitteessa kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/.

Vuorijärvi, Aino 2013. Tekstilaji ja yhteisö: Ammattikorkeakoulun opinnäytetyön diskussio tekstinä. Väitöskirja. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos.

Liisa Seppänen
Kirjoittaja toimii lehtorina Metropolia-ammattikorkeakoulun viestinnän AMK-tutkinnossa ja tutkintovastaavana mediatuottamisen ylemmässä AMK-tutkinnossa.