Suomen kielen lautakunta käsitteli kokouksessaan 14.5.2007 Mila Engelbergin ja Kaisa Karppisen aloitetta, jossa he pyytävät lautakuntaa ottamaan kantaa suomen kielen seksistisiin ilmauksiin ja piirteisiin ja tuomaan esiin niiden sukupuolineutraaleja vaihtoehtoja. He pyytävät lautakuntaa ottamaan kantaa etenkin kolmeen kielenpiirteeseen: 1) ns. geneeriseen maskuliinisuuteen (lakimies, uskottu mies, lähteä yhtenä miehenä); 2) sukupuoleen viittaaviin ammattinimikkeisiin (aulaemäntä, puhemies, turvamies) ja 3) sukupuolen epäsymmetriseen merkitsemiseen henkilöviittauksissa (naislääkäri – lääkäri, aikuisten naisten tytöttely).
Lautakunta piti tärkeänä sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämistä. Todettiin kuitenkin, ettei kielenhuolto aiempinakaan vuosina ole ollut tässä asiassa välinpitämätön. Muun muassa sukupuoleen viittaavien tehtävä- ja virkanimikkeiden tilalle on suositettu neutraalimpia nimikkeitä ja sanakirjatyössä on kiinnitetty huomiota selitteiden ja esimerkkien muotoiluihin. Kielikellossa kielellistä tasa-arvoa ovat käsitelleet Ulla Tiililä (2/1994: Kielenhuolto ja kielellinen seksismi. Pitäisikö puhemiehestä tehdä puheenjohtaja?), Johanna Ketola (4/1994: Kielellinen seksismi ja tasa-arvo) sekä Kaisa Karppinen (Onko kielellinen tasa-arvo utopiaa?) ja Jussi Kallio (Miessuku ja kielenhuolto) Kielikellossa 1/2002.
Kielenhuollon keinoin seksistisiä ilmauksia ja kielenpiirteitä ei voi hävittää kielestä, mutta esimerkiksi koulutuksessa, kirjoituksissa ja sanakirjatyössä ilmiöön kiinnitetään huomiota. Tärkeää on kielenhuollon yhteistyö mm. lainsäätäjien, lehdistön ja sanakirjantekijöiden kanssa. Lautakunta päätti laatia kannanoton sukupuolineutraalin kielenkäytön edistämiseksi. Kannanotto sekä ”kieli ja sukupuoli” -teemaa käsitteleviä kirjoituksia julkaistaan Kielikellossa 4/2007.
| Suomen kielen lautakunta |