Yksisanaiset nimet, kuten Tuusula, Pyynikki, Päijänne, Malmi ovat ongelmattomia oikeinkirjoitukseltaan. Yleensä paikannimi kuitenkin koostuu useammasta osasta.
Tavallisin paikannimityyppimme on yhdysnimi. Se koostuu jälkiosasta eli perusosasta, joka ilmaisee paikan lajin, ja alkuosasta eli määriteosasta, joka ilmaisee jonkin ominaisuuden nimetystä paikasta: Korkeasaari, Alajärvi, Likolammenkatu, Vuosanganvaarantie. Näidenkään kirjoittamisessa ei ole ongelmaa: nimet kirjoitetaan kokonaan yhteen.
Muiden useampiosaisten paikannimien kirjoitustapa riippuu toisaalta määriteosan, toisaalta perusosan rakenteesta. Niiden kohdalla on mietittävä, yhdistetäänkö nimen osat yhdysmerkillä vai kirjoitetaanko osat erilleen sanaliitoksi.
1. Jos nimen perusosana on yksiosainen erisnimi, tarvitaan yhdysmerkkiä: Ala-Malmi, Ylä-Lappi, Uusi-Honkola, Iso-Syöte. Yhdysmerkki on tarpeen myös silloin, kun nimen perusosana on yhdysnimi ja määriteosana taipumaton sana, esim. ala, taka, keski: Keski-Pohjanmaa, Ala-Pirttimäki, Pohjois-Puistokatu. – Yhdysmerkitön kirjoitusasu on kuitenkin vakiintunut eräisiin nimiin, joiden kirjoitustapa siis on poikkeus yleisestä käytännöstä: Alahärmä, Merikarvia, Ylitornio.
2. Jos nimen perusosana on yhdysnimi ja määriteosana perusosan mukaan taipuva adjektiivi, esim. iso, pieni, pohjoinen, vanha, nimet kirjoitetaan sanaliitoksi: Pohjoinen Puistokatu (Pohjoisella Puistokadulla), Iso Roobertinkatu (Isolla Roobertinkadulla). Tähän ryhmään kuuluvat poikkeuksena nimet, joiden määritteenä on taipumaton sana pikku: Pikku Huopalahti (Pikku Huopalahdessa). Nimet kirjoitetaan sanaliitoksi myös, jos alussa on erisnimen genetiivi: Ahtialan Selkätie, Villähteen Kukkanen (järvi). Jos määriteosana on etu- ja sukunimen muodostama tai muu sanaliitto, kirjoitetaan perusosa siitä erilleen: Aleksis Kiven katu, Ison Villasaaren tie. Myös jos nimen alussa on kohdassa 1 käsitelty yhdysmerkillinen erisnimi, kirjoitetaan perusosa erilleen: Ala-Malmin raitti.
Nimien kirjoitustapa kertoo myös niiden lähtökohdasta. Yli-Anttilantie viittaa siihen, että on olemassa kaksi Anttilantie-nimistä tietä, joista tämä on ylempi. Jos sen sijaan kirjoitetaan Yli-Anttilan tie, tarkoitetaan Yli-Anttilan tilalle johtavaa tietä. Tätä merkityksen kahtalaisuutta ei useinkaan ole huomattu esimerkiksi osoitenimiä suunniteltaessa.
Jatkuva kirjoitusasujen horjunta aiheuttaa hämmennystä nimien käyttäjissä. Se hankaloittaa myös vaikkapa internethakuja: jos nimeä ei osaa kirjoittaa siinä mahdollisesti virheellisessä muodossa, joka tietokantoihin on tallennettu, ei haku tuota yhtään osumaa. Apua varsinkin osoitenimien kirjoitusongelmiin löytää nykyisin entistä helpommin: verkko-osoitteessa www.kotus.fi/nimistonhuolto (siirryt toiseen palveluun)on käsitelty esimerkiksi kadunnimien oikeinkirjoitusta, samoin hiljattain ilmestyneessä Kielitoimiston nimioppaassa.
Kirjoittaja työskentelee Kielitoimistossa nimistönhuoltajana.