Äidinkielen ylioppilaskoe uudistunut
Artikkeli 2/2007

Kaino Laaksonen

Äidinkielen ylioppilaskoe uudistunut

Kevään 2007 ylioppilaskirjoituksissa oli ensi kertaa käytössä uudistettu äidinkielen koe. Sen tarkoitus on entistä tarkemmin mitata koulussa opittua eli äidinkieleen ja kirjallisuuteen kuuluvan oppisisällön hallintaa.

Uudessa kokeessa on kaksi erillistä, eri päivinä suoritettavaa koetta kuten entisessäkin, mutta toisin kuin ennen, molemmat (eikä vain paremmin mennyt) vaikuttavat lopulliseen arvosanaan. Kummas-sakin kokeessa on oma arvosteluasteikko, ja arvosana määräytyy molemmista saadun painotetun pis-tesumman mukaan.

Tekstitaidon koe

Tekstitaidon kokeessa tutkitaan abiturientin kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa ja kielellistä ilmaisu-kykyä. Tehtävät perustuvat aineistovihkoseen, jonka kahdeksalla sivulla on asia- tai kaunokirjallisia tekstejä tai molempia. Kokeessa on viisi tehtävää, joista abiturientti saa tehdä enintään kolme. Yksit-täisen vastaustekstin ohjeelliseksi pituudeksi on annettu 1–2 sivua. Kokelaan pitää myös otsikoida tekstinsä. Tehtäviä ei kirjoiteta puhtaaksi muste- tai kuulakynällä.

Tänä keväänä aineistossa oli mm. katkelma Lars Sundin romaanista Puodinpitäjän poika, kaksi VR:n Helsingin makasiinien levottomuuksiin ja paloon liittyvää lehtiuutista sekä pilapiirros. Sundin romaanikatkelmasta kokelas sai valita päähenkilöön keskittyvän analyysitehtävän; toisena vaihtoeh-tona oli analysoida romaanikatkelman kertojaa. Kolmantena mahdollisuutena oli kirjoittaa Sundin katkelman perusteella 200–250 sanan uutinen paikallislehteen. Neljänneksi oli mahdollisuus pohtia uutisoinnin puolueettomuutta Turun Sanomissa ilmestyneen STT:n uutisen perusteella. Viidentenä vaihtoehtona saattoi pohtia, miten Helsingin Sanomien uutinen ja pilapiirtäjä Karlsson ottavat kantaa VR:n makasiinien tapahtumiin.

Tekstitaidon kokeen arvostelussa kiinnitetään huomiota sekä vastaustekstien asiasisältöön että ilmai-suun. Kustakin tekstistä saa pisteitä 0–6; käytössä ovat vain kokonaisluvut. Tekstitaidon kokeesta abiturientti voi saada siis 0–18 pistettä.

Esseekoe

Esseekoe muistuttaa vanhaa äidinkielen ylioppilaskoetta. Siinä kokelas valitsee vähintään 12 tehtä-västä yhden. Tehtävät määritetään tehtävänantoina tai pelkkinä otsikkoina. Ne perustuvat enintään 16-sivuiseen vihkoseen, jossa voi olla asiatekstejä, kaunokirjallisia tekstejä sekä mahdollisesti esi-merkiksi kuvia, tilastoja tai taulukoita. Tehtävänannot voivat perustua joko aineistoon tai otsikkoon. Esseekoe on aiemman äidinkielen kokeen kaltainen myös sikäli, että teksti pitää kirjoittaa puhtaaksi muste- tai kuulakynällä. Sopivaksi pituudeksi on suositettu 4–5 sivua.

Tänä vuonna esseekokeessa oli valittavana 14 tehtävää. Kolmessa oli valmis otsikko, kuusi perustui aineistoon ja viidessä oli tehtävänantona lyhyehkö johdattelu. Aineistona oli asiatekstejä, kaunokir-jallisia tekstejä ja kaksi valokuvaa.

Esseekoe arvostellaan pistein 0–60 niin, että käytössä ovat vain 0:aan ja 5:een päättyvät pisteluvut. Kirjoituksen tulee olla ehyt kokonaisuus, ja arvioinnissa otetaan huomioon sisältö, rakenne ja ilmai-su. Osassa tehtävistä kokelas joutuu antamaan kirjoitukselleen otsikon; sen nasevuutta pidetään an-siona. Aineistotehtävässä kirjoittajan tulee osoittaa kykyä tehdä havaintoja ja päätelmiä aineistosta sekä tulkita ja arvioida sitä tehtävänannon mukaisesti. Jos tehtävänantona on pelkkä otsikko, kirjoi-tuksen tulee keskittyä sen rajaamaan aiheeseen ja näkökulmaan.

Arvosanan määräytyminen

Arvosana määräytyy siten, että tekstitaidon kokeesta saatu pistemäärä kerrotaan kolmella (yhteensä 0–54 pistettä) ja siihen lisätään esseekokeen pistemäärä (0–60 pistettä). Äidinkielen kokeen maksi-mipistemäärä on siis 114 pistettä. Arvosanat määräytyvät siten, että lasketaan kaikkien kokeeseen osallistuneiden pistemäärien osuudet ja määrätään tällä perusteella arvosanarajat tiettyihin pistemää-riin. Ylioppilastutkintolautakunta päättää arvosanojen pisterajoista erikseen kunakin tutkintokertana.

Kirjoittaja on Kelan vastaava kielenhuoltaja. Hän on toiminut ylioppilastutkintolautakunnan apujäsenenä vuodesta 1980 alkaen.

Ylioppilastutkintoon liittyvä äidinkielenkoe on vuosien mittaan muuttunut paljonkin, vaikka monilla on yhä käsitys perinteisestä ainekirjoituksesta. Pirjo Hiidenmaa on esitellyt laajasti sekä äidinkielen ylioppilaskokeen yli 150-vuotista historiaa että nyt käyttöön otettua uutta koetta artikkelissaan Tietoa, kypsyyttä vai sanomisen taitoa? Äidinkielen ylioppilaskoe muinaisista roomalaisista nykypäivään (Kielikello 3/2004, s. 4–7). Samasta artikkelista selviää, miten erilaisin painotuksin äidinkieltä on koulussa opetettu ja minkälaisia kirjoitustaitoja oppilailta eri aikoina on edellytetty.
Kaino Laaksonen