null ”Pitää pirteenä kun tekee”

Kieli työssä 4/2023

Sami Suviranta

”Pitää pirteenä kun tekee” Saulo Kepsu jatkaa nimistöntutkimusta 90-vuotiaana

Eläkkeellä oleva espoolainen ruotsin kielen opettaja Saulo Kepsu on arvostettu nimistöntutkija. Laajan asiantuntemuksensa avulla hän pystyy selittämään sekä yksittäisen nimen synnyn että koko tutkimusalueensa asutushistorian.

Saulo Kepsu on paikannimien tutkimuksesta kiinnostuneille tuttu nimi. Pitkän tutkijanuransa aikana hän on paitsi istunut arkistoissa ja kirjastoissa tutkimassa asiakirjoja ja muuta lähdeaineistoa myös tutustunut paikkoihin ja nimenkäyttäjiin nimestämällä eli keräämällä talteen tietoja Suomen paikannimistä ja niiden taustoista. Kepsun julkaisuluettelo on pitkä ja vaikuttava. 

Nimistöntutkimuksen lisäksi Saulo Kepsua innostaa muun muassa koripallo. Itselläni on samat harrastukset, ja työssäni Espoon nimistönsuunnittelussa on kulmakivenä Kepsun tutkimus Espoon vanhoista asutusnimistä. Saulo Kepsun 90-vuotissyntymäpäivän merkeissä kävin haastattelemassa häntä Espoon Viherlaaksossa.

Hymyilevä Saulo Kepsu metsikössä koripallo käsissään.

Nimistöväen keskuudessa Saulo Kepsua kutsutaan usein Suloksi, mutta korisjengissä hän on ollut Sale tai vielä tavallisemmin Skebe.

Kuva: Sami Suviranta

Mikä on aivan ensimmäinen mieleesi jäänyt paikannimi?

Tanssarinmetsku. Kun olin viisivuotias, asuimme Munkkiniemessä Iso Puistotie 1:ssä. Siinä edessä oli metsä (metsku), jossa oli tanssilava.

Missä asuit lapsena ja nuorena?

Ensin Valkealan Kuivalan kylässä yhden vuoden, sitten Utissa. Isä oli lentäjä, ja hänet siirrettiin eri paikkoihin Suomessa. Pisimpään olen asunut Espoossa: Leppävaarassa noin 17-vuotiaasta lähtien ja nyt viimeiset viisi vuotta Viherlaaksossa. Lukiota kävin yhden luokan Tampereen yhteiskoulussa ja kaksi luokkaa Helsingin normaalilyseossa eli Norssissa.

Mitä lähdit opiskelemaan lukion jälkeen?

Koulussa olin saanut ruotsista vitosia ja kutosia, mutta ylioppilaskokeesta tuli laudatur, paras arvosanani. Se innosti minua niin, että aloin opiskella yliopistossa pohjoismaista filologiaa. Nimistö tuli mukaan, kun tein ruotsin laudaturseminaarissa esitelmän Jomala-paikannimestä. Minua on aina kiinnostanut myös historia.

Miten aloit nimestää?

Kesällä 1954 kuljin jalkaisin Pohjois-Satakunnan rannikkoa, teltta mukana. Keräsin asukkailta saarennimiä. Isännät kuljettivat minua veneillään myös saariin. Useimmat saarennimet olivat mukaelmia ruotsinkielisestä nimestä, ja monella asukkaalla oli myös ruotsinkielinen sukunimi. Ennen seutu olikin ollut ruotsinkielistä, mutta asutus oli suomalaistunut hitaasti, lopullisesti 30-luvulle mennessä. Tein keräämästäni aineistosta gradun Skärgårdsnamn i Norra Satakunda.

Isäsi suvun kotipaikka on Kepsun kylä Valkealassa. Miten tutustuit sen seudun nimistöön?

Paimenena. Olin noin viitenä kesänä paimentamassa tätini lehmiä. Aamulla vein lehmät Harvia-nimisen järven rantaan ja vahdin, että ne eivät päässeet Kepsun kylän ruispeltoihin. Kun olin alkanut opiskella, haastattelinkin sukulaisia ja muita kyläläisiä ja merkitsin paikannimitietoja muistiin.

Harvia on muuten ollut aikoinaan Hämeenlinnan lähellä olevan Harvialan erämaajärvi. Nyt se on kasvanut umpeen.

Olet kerännyt paljon nimiä Nimiarkistoon. Muistan eräältä omaltakin nimestysretkeltäni Mäntyharjun ja Valkealan rajamailla, kun oppaani totesi: ”Kepsu kävi jo täällä.” Missä muualla olet nimestänyt?

Eniten Valkealan lähipitäjissä, kuten Luumäellä, Savitaipaleella ja Sippolassa, ja lisäksi yliopiston kotiseuturetkellä Sulkavalla. Liikuin keruualueilla polkupyörällä. Vastaanotto oli yleensä erittäin hyvä. Huomasin, että kun nimestäjä tulee kylään, ensimmäinen haastateltu soittaa seuraavaan taloon. Näin minua osattiin jo odottaa siellä.

Hyvä nimestäjä huomaa paikannimen silloinkin, kun se ei ole aivan ilmeinen. Olet jo varhaisiin kokoelmiisi tallentanut muun muassa joennimen Joki, koskennimen Koski ja virrannimen Virta. Mistä tunnistat tällaisen ilmauksen erisnimeksi?

Siitä, miten porukka käyttää niitä. Jos ajattelee Kepsun kylää, siellä on karttaan merkitty Kepsunvirta, mutta kyläläisten ei tarvitse sanoa kuin Virta, kun muita virtoja ei ole.

Työikäisenä sait pääasiallisen toimeentulosi ruotsin kielen opettajana. Missä opetit?

Viherlaakson yhteiskoulussa kaksi vuotta, Vartiokylän yhteiskoulussa yli 20 vuotta ja kaksi viimeistä vuotta Itäkeskuksen lukiossa. Toimin Vartiokylässä myös koripallovalmentajana.

Itse olen koripallokentällä aikoinaan kohdannut Leppävaaran Pyrinnön ja yrittänyt blokata poikaasi Kasperia, kun taas sinä olet kertonut pelanneesi joskus 50-luvulla isäni joukkuetta vastaan. Mutta onko niin, että olet myös yhdistänyt kaksi mieliharrastustasi, koripallon ja nimistöntutkimuksen?

Leppävaarassa oli kaveriporukka, meitä oli kuusi, ja naulasimme korilevyn paksuun mäntyyn. Pelasimme kuusikin tuntia päivässä. LePyssä pelasin noin 25 vuoden ajan eri sarjoissa. Keräsin muistiin myös seuran koripalloilijoiden kansanomaiset nimet. Useimmiten ne olivat etunimestä saatuja puhuttelumuotoja, esimerkiksi Paavo oli Patu. Yhdellä pelaajalla voi olla montakin nimeä. Minä olin etunimen mukaan Sale tai tavallisimmin sukunimen mukaan Skebe.

Olet tutkinut vanhaa asutusnimistöä sekä väitöskirjassasi että nyttemmin eri läänien ja maakuntien nimistöä käsittelevissä verkkojulkaisuissa. Onko metodisi pysynyt samana?

Lisensiaatintyö ja väitöskirja Pohjois-Kymenlaakson kylännimistä olivat tarkempia esimerkiksi eri asiakirja-asujen luettelemisen suhteen. Lääneittäisissä tutkimuksissa nimiartikkelin pituuden on oltava järkevä: esitän nimen taustan selityksen, tärkeimmät asiakirja-asut ja levikin aika suppeasti.

Suomessa nimistö ei ole niin kulunutta kuin monessa muussa maassa. Asiakirjaperinne on lyhyt, se alkaa usein vasta 1500-luvun puolessavälissä. Jo ensimmäisissä maakirjoissa moni kylännimi on jokseenkin samassa muodossa kuin nykyään. Tämä liittyy siihen, että suuri osa Suomea on asutettu varsin myöhään, ja kylännimiä syntyi eniten keskiajan lopulla, harvaan asutuilla seuduilla vielä 1500-luvullakin. Kaikissa kylännimijulkaisuissani on asutushistoriallinen osuus alussa. Ei ole monta muuta maata, joissa voidaan käyttää kylännimiä asutushistorian todisteina näin hyvin.

Tuleva tutkimus saattaa asettua jossain kohdin myös eri kannalle kuin mihin olet omissa tulkinnoissasi päätynyt. Miten suhtaudut siihen?

Tiede on tällaista. Jatkuvasti tulee uutta tietoa siitä, miten nimet ovat syntyneet ja mikä on nimenantoperuste. Silloin pitää voida katsoa, että nyt meni pieleen, ja olla valmis muuttamaan käsitystään. On myös tapauksia, joissa ei pysty vuorenvarmasti sanomaan, mikä nimen tausta on. Niissä olen pannut vaihtoehtoja esille. Myöhemminhän voi tulla lisätietoa, jolloin voi sanoa, mikä niistä on oikea.

 

Tiesitkö Teukkulan taustan?

Satakunnan Kiikassa kylännimestä Teukkula on tietoja jo 1400-luvulta. Se sisältää mahdollisesti suomalaisen kansanomaisen asun vierasperäisestä etunimestä Theobaldus tai Theodorus. (Saulo Kepsu: Satakunnan kylännimet.)

 

Miten haluat opastaa meitä muita nimenkäyttäjiä tai nimistöntutkijoita?

Käyttäjille ei kannata sanoa mitään! Nimistö on luontainen systeemi, parempi ettei anna ohjeita. Mutta toivoisin, että tulisi vähän lisää nimistöntutkijoita, kun aineistoksi on saatavilla Suomen valtava luontonimistö, vesistönimistö ja kaikki. Täällä on erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä kokonaisselvityksiä nimistöasioista.

Vajaat kymmenen vuotta sitten mainitsit kerran minulle, että aiot jatkaa nimistöntutkimusta 90-vuotiaaksi. Saavutit tuon iän lokakuussa 2023. Nyt on varmaan aika siirtää tähtäyspistettä?

Ai olen sanonut niin! Nyt se jatkuu yli sen. Olen alkanut tutkia kantatalonnimiä. Ne ovat tärkeitä myös sukunimistön tutkimuksessa, koska monet sukunimet tulevat juuri kantatalosta, josta suku on lähtöisin. Hämeen kantatalonnimet, sitä mä painan niin kauan kuin henki pihisee. Nyt on Kaakkois-Häme työn alla. Pitää pirteenä kun tekee.

 

Saulo Kepsun tuotantoa

  • Skärgårdsnamn från norra Satakunda. Laudaturtyö, pohjoismainen filologia (1956).
  • Valkealan Skipparilan nimistö. Laudaturtyö, suomen kieli (1964).
  • Vehkalahden vanhat talonnimet. Teoksessa Vehkalahden pitäjänkirja I (1968).
  • Pohjois-Kymenlaakson kylännimet. Lisensiaatintyö (1970), väitöskirja (1981).
  • Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805. Toimittaneet Timo Alanen ja Saulo Kepsu (1989).
  • Toponymie des Dorfes Kepsu. Teoksessa Finnish Onomastics – Namenkunde in Finnland (1990).
  • Valkealan asuttaminen. Teoksessa Valkealan historia I (1990).
  • Pietari ennen Pietaria. Nevansuun vaiheita ennen Pietarin kaupungin perustamista (1995).
  • Uuteen maahan. Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö (2005).
  • Espoon vanha asutusnimistö. Teoksessa Kylä-Espoo (2008).
  • Karjalohjan kylät ennen ja eilen. Saulo Kepsu ja Tuomo Tukkinen. Toimittanut Timo Alanen (2008).
  • De gamla bebyggelsenamnen i Esbo. Teoksessa Byarna i Esbo (2010).

Verkkojulkaisuja

Saulo Kepsun ja Kotimaisten kielten keskuksen alueittaiset verkkojulkaisut avaavat asutusnimien taustoja. Julkaisut ovat pdf-muodossa.

Sami Suviranta

Kirjoittaja työskentelee nimistönsuunnittelijana Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksessa.