Tämä on eri asia, asumme eri maissa: tällä tavoin eri-sanaa käytetään yleiskielessä. Eri ei siis taivu, ja se esiintyy vain toisen sanan määritteenä. – Kuitenkin sitä näkee asiatekstejä myöten paitsi taivutetussa muodossa (”olen tästä eriä mieltä”) myös itsenäisenä lauseenjäsenenä (”tämä asia on eri”) ja erityisesti kuin-rakenteen osana (”toimitusosoite on eri kuin laskutusosoite”).
Mistä ilmiöissä oikein on kysymys? Tässä jutussa tarkastelussa ovat seuraavat piirteet:
- ”Asia on eri”
- ”Tilanne on eri kuin ennen”
- ”Olen eriä mieltä ihan erillä tavalla”
”Asia on eri”
Kotimaisten kielten keskuksen yleiskielitalkoisiin on lähetetty havaintoja eri-sanan käyttötavoista, jotka poikkeavat suosituksen mukaisesta. Esimerkiksi ilmaustyyppi ”asia on eri” on harmittanut: ”Elän edelleen siinä maailmassa, jossa eri kelpaa attribuutiksi (eri asia), vaan ei predikatiiviksi (asia on eri). Mutta maailma ympärilläni näyttää nyt olevan eri(!). Siksi kielikorvakipuni on viime aikoina lisääntynyt.”
Näkemys on ymmärrettävä: eihän muitakaan taipumattomiksi luonnehdittuja sanoja, kuten aimo, aika, pikku ja viime, yleensä käytetä itsenäisesti, ei siis sanota esimerkiksi ”virhe on pikku”, ”annos oli aimo”. Eri-sanaa kuitenkin näkee käytettävän tähän tapaan melko lailla:
Sinilevän määrä järvillä on ajankohtaan nähden vähäinen – merillä tilanne on eri (otsikko, maaseuduntulevaisuus.fi)
Käyttämällä toista metodia tuloksena ovat samat numerot, mutta järjestys on eri. (opinnäyte)
Tällainen itsenäisen eri-sanan käyttötapa ei ole mikään tuore ilmiö. Esimerkiksi 1800-luvun lopun lehtiteksteistäkin löytyy seuraavankaltaisia tapauksia:
Jos yleisö wapaaehtoisesti antaa päätöswaltansa ainoastaan lasten wanhemmille, niin asia on eri, mutta nyt se on johtokunta, joka – – riistää yleisöltä tämän wallan – –. (Kaiku 18, 1883)
Onpa itsenäisellä eri-sanalla myös jonkin verran murretaustaa:
Aviopuolisoista: Yks liha ja veri vaik pask on eri. (Suomen murteiden sanakirja, Halikko)
Samat o làotamiehet (kuin ennenkin) mut tuomaŕ o eri. (Suomen murteiden sanakirja, Juva)
Aikaisemmin itsenäisen eri-sanan käyttöön on ilmeisesti suhtauduttu melko neutraalisti. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuoliskon kielenkäyttöä kuvaavassa Nykysuomen sanakirjassa tapaa nimittäin luonnehditaan harvinaiseksi, mutta siitä ei esitetä arvottavaa arviota:
harv. predikatiivina Kumpikin retki suuntautui itään, mutta matkan pää oli eri. (Nykysuomen sanakirja, 1951–1961)
Myöskään 1980-luvun alussa ilmestyneessä Terho Itkosen Kielioppaassa ei eri-sanan itsenäistä käyttöä paheksuta vaan todetaan sen olevan harvinainen. Siksi kai tilalle suositellaan sanoja toinen tai muu:
eri-sanaa ”ei käytetä nykykielessä juuri predikatiivina: jos asuinpaikka on eri [miel. toinen, muu] kuin edellisenä vuonna”. (Itkonen 1982)
Selvä kielteinen asenne ilmaustyyppiä kohtaan tulee näkyviin vasta Nykysuomen sanakirjan jatkajissa eli Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994) ja tämän perillisessä Kielitoimiston sanakirjassa:
Hänen kantansa oli eri [paremmin: erilainen, muunlainen, toinen, muu] kuin enemmistön.
”Tilanne on eri kuin ennen”
Edellä esitetyissä sanakirjojen ja Itkosen oppaan esimerkeissä eri sisältyy vertailua ilmaisevaan eri kuin X -rakenteeseen, jollainen on nykykielessä hyvin tavallinen asiatekstejä myöten; sitä esiintyy myös murteissa:
Toimitusosoite on eri kuin laskutusosoite.
Jos jatko-opintojen pääaine on eri kuin edeltävän maisterin tutkinnon pääaine, tulee uudesta pääaineesta suorittaa täydentäviä opintoja. (jyu.fi)
Tee muutosilmoitus, jos yrityksen tilikausi on eri kuin kaupparekisteriin merkitty tilikausi. (prh.fi)
Helsinki-Cotonou Ensemble kiertää Suomea kesällä. Kokoonpano on kuitenkin hieman eri kuin levyllä. (hs.fi)
s ̮ov vähä̀voipasuus (= huonovointisuus) erì kuin sairaus. (Suomen murteiden sanakirja, Kolari)
ne on siihe uuvver rakennuksen tehneet, uus, se on eri ku se entine. (Digitaalinen muoto-opin arkisto, Kajaani)
Eri on vertailusana siinä missä esimerkiksi myös sama, muu ja toinen, jotka nekin esiintyvät kuin-sanan sisältävässä suhteuttavassa vertailurakenteessa: on sama/eri/muu/toinen kuin X. Kuitenkin kielteisesti on suhtauduttu vain eri-sanaan ja ehdotettu sen vaihtamista sanaan muu tai toinen.
Eri-sanan tilalle voisikin usein vaihtaa sanan muu tai toinen, mutta tällöin asia esitettäisiin hieman erisävyisenä: muu on viittaukseltaan hyvin väljä, epämääräinenkin (’mikä tai kuka hyvänsä’), ja toinen taas voi olla vaihdokiksi viittaukseltaan jopa liian täsmällinen (’kahdesta toinen’). Vaikka nämä ovatkin mahdollisia vaihtoehtoja eri-sanalle, vivahde on siis erilainen: toimitusosoite on eri/toinen/muu kuin laskutusosoite; kokoonpano on eri/toinen/muu kuin kiertueella. Sana eri nimittäin korostaa vahvemmin ominaisuutta ’erillinen’, ’(jostakin) poikkeava’, ’itsenäinen’. (Huomattakoon myös, että adjektiivi erilainen ei sovi eri-sanan vastineeksi edellisiin esimerkkeihin, vrt. ”pääaine on erilainen kuin maisterin tutkinnon pääaine”.)
Eri-sanaan on suhtauduttu kielteisesti ja ehdotettu sen vaihtamista sanaan muu tai toinen.
Rakenteeltaan eri kuin X on joka tapauksessa samankaltainen kuin vertailuilmaukset sama kuin X, muu kuin X, toinen kuin X, joissa yhtä lailla edellytetään suhteuttamista johonkin. Vaativathan myös ilmaukset ”asia on muu” ja ”asia on sama” toimiakseen aina täydentävää suhteutusta johonkin: äidinkieli muu kuin suomi; tilanne on yhä sama kuin ennen. Ilmaukset sama kuin X, eri kuin X, muu kuin X, toinen kuin X edustavatkin kaikki yhdenlaista vertailevaa rakennetyyppiä.
Eri-sanaa koskevissa ohjeistuksissa ei olekaan erikseen kiinnitetty huomiota siihen, että predikatiiviasemassa käytettyjä eri-ilmauksia onkin kahdenlaisia: itsenäisiä (”asia on eri”) ja kuin-rakenteeseen sisältyviä (”on eri kuin X”). Ohjeissa on silti käytetty yleistävänä esimerkkinä vain jälkimmäisiä ja on todettu, että eri-sanaa käytetään ainoastaan toisen sanan määritteenä, ei itsenäisesti. Kuitenkaan eri kuin X -ilmaustyypissä eri-sanaa ei ole käytetty itsenäisesti, vaan se nimenomaan sisältyy kuin-rakenteeseen (”toimitusosoite on eri kuin laskutusosoite”). Rakenne siis eroaa paljaan eri-sanan sisältävästä ilmaustyypistä (”toimitusosoite on eri”), jossa eri on yksin itsenäisen lauseenjäsenen (predikatiivin) tehtävässä.
Ehkäpä taipumattoman eri-sanan sisältäviin eri kuin -ilmauksiin voitaisiinkin tulevaisuudessa suhtautua eri tavalla kuin ”asia on eri” -tyyppisiin ilmauksiin. Silloin voitaisiin siis sanoa, että itsenäisen eri-sanan sisältävä ilmaustyyppi ”asia on eri” ei kuulu yleiskieleen, mutta vertaileva rakennetyyppi ”on eri kuin” (”toimitusosoite on eri kuin laskutusosoite”) kuuluu. Kuitenkin tällainen kahtalainen ohje saattaisi käyttönormina olla jossain määrin hankala esimerkiksi koulussa opetettavaksi. Tilannetta jäädäänkin seuraamaan. – Joka tapauksessa on selvää, että iso osa ”ereistä” jää selvästi yleiskielen ulkopuolelle.
”Olen eriä mieltä ihan erillä tavalla”
Yleiskielitalkoisiin onkin lähetetty muutamia närkästynein kommentein varustettuja havaintoja eri-sanan taivutusmuotoisesta käytöstä: ”Paljon vähemmän ärsyttäisi kuunnella aamuohjelmaa, jos vakiokalustoon kuuluva toimittaja opettelisi puhumaan vähän eri tavalla; hänen ”erillä tavalla” on ärsyttänyt pitkään”, toteaa yksi havainnon lähettäjä. Moni varmaan miettii samassa yhteydessä muita taipumattomiksi luonnehdittuja sanoja, kuten ensi, koko, pikku, joita ei taivuteta ollenkaan. Ei siis sanota ”ensillä viikolla”, ”pikkuja ongelmia”.
Varsin usein siis kuitenkin sanotaan ja kirjoitetaan ”erillä tavalla” ja ”erejä tapauksia”. Tällaisia eri-sanan taivutusmuotoja näkee kirjoitetussa kielessä muuallakin kuin sosiaalisen median juttelupalstoilla:
Haastattelut toteutettiin toukokuun aikana kolmena erinä päivänä. (opinnäyte)
Auto on yleensä kuukauden päästä jo ihan erissä asennossa kuin jousien vaihdon jälkeen. (ffp.fi)
Eikä tässä vielä kaikki. Eri-sanaa käytetään taivutettuna myös itsenäisesti:
Työtehtävämme olivat osittain samoja, osittain erejä. (sasky.fi)
Vaikka pariskunnan suosikkijoukkueet ovat erit, kotona se ei haittaa. (aamulehti.fi)
Poista osa ketjun otsikosta niin että merkitys muuttuu eriksi. (vauva.fi)
Usein tuntuu, että värisävy näyttää seinässä aivan eriltä kuin se oli pienessä mallilapussa – ja näin se onkin. (varisilma.fi)
Tällaiset taivutetun eri-sanan sisältävät tapaukset eivät kuulu yleiskieleen, vaikka ovatkin näppärän napakoita. Sävy on puhekielisen arkinen. Yleiskieleen eivät kuulu myöskään seuraavanlaiset erin-alkuiset yhdyssanat. Mallia tällaisille ”erinlaisille” on varmaankin saatu sanasta sama tai muu (vrt. samannäköinen, samanlainen; muunlainen) taikka erinomainen. Tämäkin tyyppi lienee tuttu myös monille äidinkielen opettajille:
Haemme palvelukseemme myyjää, joka toimii kahdessa hyvin erinlaisessa myyntityössä ja palvelee asiakkaita monella eri tavalla. (duunitori.fi)
Kaupunginlahdenkadusta tulee aivan erinnäköinen ensi kesänä. (raahenseutu.fi)
Taivutetulla eri-sanalla on pohjaa myös murteissa. Suomen murteiden sanakirjassa on esimerkkejä erityisesti -llA-päätteisestä adessiivista (erillä):
kyl niit (risuaitoja) tehti erìl tavàl. (Suomen murteiden sanakirja, Sauvo)
erillä làella voam polettu on kaksivartinen kangas kuin toimikainen. (Suomen murteiden sanakirja, Juuka)
Tässäkin suhteessa eri eroaa muista taipumattomiksi luonnehdituista sanoista, joita tapaa taivutettuna paljon harvemmin. Niitä ei myöskään taideta käyttää vertailumuodoissa eikä liitepartikkelin kera:
Kenttäsirkkelillä voi tehdä kelpoja lautoja. (yle.fi)
olet saanut aimon korvauksen (suomi24, 2007)
Ne on niin aimoja ja teköviä ihimisiä – –. (Suomen murteiden sanakirja, Ilmajoki)
Tämä on vähän erimpi asia kuin luulit. (sähköpostiviesti)
Voi olla sama asia, mutta voi olla erikin asia. (sähköpostiviesti)
Aika näyttää, miten eri ”ereille” käytössä käy. Toistaiseksi yleiskielinen on vain taipumaton eri, jota käytetään toisen sanan määritteenä (eri osoitteissa). Selvästi yleistymässä ovat kuitenkin myös taivutetut ”erit”, jotka tuntuvat monien mielestä täyttävän tietynlaista ilmaisuaukkoa. Vahvimmin jalansijaa kielenkäyttäjien keskuudessa lienee kuitenkin saanut taipumaton eri rakenteen eri kuin X osana (eri kuin toimitusosoite).