YLEn huolellista kielenhuoltoa
Kieli työssä 2/2005

Riitta Hyvärinen

YLEn huolellista kielenhuoltoa

Toimittajien käyttämä suomen kieli puhuttaa jatkuvasti suurta yleisöä. Erityisen tarkasti seurataan päivittäin radiossa ja televisiossa esiintyviä toimittajia. Tämän tietää myös Kaarina Karttunen, entinen kielitoimistolainen, joka on työskennellyt YLEssä pari vuosikymmentä, ensin kielenhuoltajana ja koulutuksen tuottajana, viime vuodet koulutuspäällikkönä.

– Suomalaiset saattavat huomauttaa melko pienistäkin kieleen liittyvistä yksityiskohdista, erityisesti jos he muistavat koulussa opetetun toisin. Mutta harvemmin annetaan moitteita esimerkiksi siitä, että jokin uutisteksti on ollut virheettömyydestään huolimatta rakenteeltaan niin tiukka informaatiopaketti, että sen viesti ei ole välittynyt kuuntelijalle, sanoo Kaarina Karttunen.

Kaarina Karttusella on rautainen tuntuma yleisöpalautteeseen: hän aloitti YLEn kielenhuoltajana 1980. Ennen tätä hän oli työskennellyt kymmenen vuotta Kielitoimistossa, jossa hänen päätyönään oli ollut sanakirjan toimittaminen. Alkuvuodet työskenneltiin Matti Sadeniemen johdolla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vintillä. Sen kapeassa tilassa sanakirjan tekijät istuivat pulpetteineen kuin junassa, katsellen työkaverin selkää. Tutuksi tuli myös Liisankadulla sijainnut Kielitoimisto.

YLEen Karttusen houkutteli entinen opiskelutoveri Eeva Vuortama.

– Eeva oli ollut kielenhuoltajana, mutta aikoi siirtyä muihin töihin. Slangisanakirjani oli juuri valmistunut, joten päätin kokeilla tätä työtä. Anoin vuoden virkavapauden Kielitoimistosta ja tulin tänne. Ensimmäinen YLE-vuosi jäi kuitenkin tyngäksi, sillä esikoiseni syntyi. Pitkän äitiysloman aikana Eeva Vuortama alkoi houkutella toistamiseen taloon – mutta nyt vakituiseksi, mikä osoittaa, että YLEssä arvostettiin kielenhuoltoa.

Tekstiä tehdään korvalle

YLE oli ympäristönä Kaarinalle jo entuudestaan tuttu: hän oli yhdessä työtovereidensa kanssa tehnyt opetuskeikkoja YLEen ja myös selvityksiä toimittajien kielestä. Silti siirtyminen radion ja television maailmaan vaati sanakirjaihmiseltä työtä.

– Meni kauan, ennen kuin aloin ymmärtää YLEn vaatimuksia. Kielitoimistossa huollettiin kirjoitettua kieltä, mutta täällähän kieli on puhetta. Vaikka puheenkin taustalla on monesti kirjoitettu teksti, se on silti korvalle tarkoitettua kieltä.

– Helpointa on oikeastaan huoltaa uutiskieltä, sillä siihen voi soveltaa monia kirjoitetun kielen normeja. Silti ei saa unohtaa, että sekin on tarjoiltava korvalle. Esimerkiksi lauserakenteet eivät saa olla liian monimutkaisia, mutta teksti ei silti voi koostua pelkistä lyhyistä päälauseista.

Tästä samasta, puhutun ja kirjoitetun välisestä rajankäynnistä, kertoo sekin, että ennen Karttusta YLEssä ei ole ollut varsinaisia kielenhuoltajia. Eeva Vuortamakin oli kielellisen ilmaisun opettaja, joka oli alun perin palkattu helpottamaan puheopettaja Päivi Latvalan työtaakkaa. Tämä oli hoitanut YLEn ammattiopistossa kaikkea puheen ja ilmaisun alaan kuulunutta.

Haasteellisimpia ovat Karttusesta sellaiset radiokanavat kuin entinen RadioMafia, nykyinen YleX: miten rentoon nuorisotyyliseen ilmaisuun pyrkivän kanavan kieltä voi evästää kielenhuollon näkökulmasta? Joudutaan miettimään sellaisia asioita luin läsnäolo, itsensä likoon paneminen, tyylit, rekisterit.

Koskaan et muuttua saa?

Nykyisellään julkisen puheen areena on laaja; voidaan käyttää huoliteltua yleiskieltä tai arkista puhekieltä. Laajenemisen ovat aiheuttaneet muun muassa mainosradiot. Vaikka maailma muuttuu, YLE ei saisi muuttua. YLEltä odotetaan yhä, että sen toimittajat puhuvat huolitellusti ja osaavat ääntää vierasperäiset uppo-oudotkin nimet aina kohdalleen.

– Nykyisin kielenkäyttö on sähköisessä mediassa vapautunutta. Alalla on YLEn lisäksi useita muita toimijoita, ja ohjelmatyyppien kirjo on laaja. Ohjelmia tehdään valtakunnan verkkoon ja lähiradioon, eri ikä- ja muita kohderyhmiä tavoitellen ja monenlaiset katsoja- ja kuuntelijamieltymykset huomioiden. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, millaista kieltä puhutaan. Yhtä, kattavaa ohjetta ei voi antaa.

– Ehkä joku voi pitää ongelmana joutavanpäiväiseltä kuulostavaa musiikkikanavan juontolärpätystä, mutta sitten ei muuta kuin vaihtamaan kanavaa! Sitä tietenkin toivoo, että vastaisuudessakin koulutus antaa toimittajiksi valmistuville mahdollisimman laajan kielitietouden ja koulii heistä jos ei nyt sanataitureita niin vahvoja osaajia kumminkin.

Yhteistyötä puheopettajan kanssa

Kaarina Karttusen toimenkuva on muuttunut vuosien kuluessa melkoisesti. Alussa hän koulutti kokoYLEn väkeä, muun muassa kiersi muutaman kerran kaikki 20 maakuntaradiota koulutusturneella. Halukkaat toimitukset tilasivat koulutusta. Tyypillisimmillään työ oli sitä, että kuunneltiin ohjelmia ja annettiin niistä palautetta tekijöille.

– Mieleen on jäänyt hikihelmet otsalle nostattaneitakin koulutustilanteita. Olin puhumassa ihan nuorille RadioMafian juontajille, ja piti miettiä, miten saa juontoon läsnäolon tunnun. Meille ei sitten millään tahtonut löytyä yhteistä tapaa hahmottaa puhetta ja kieltä. Sellaisetkin käsitteet kuin virke ja verbi olivat liikaa! Nykyään on osattava opettaa kielellistä ilmaisua ihan ilman perinteisiä käsitteitä. Se oli minulle hyvä opetus. Kielikoulutuksen tarkoituksena on, että ihmiset hetkeksi pysähtyvät miettimään kieltä ja tapaansa käyttää sitä. Sitten he jatkavat työntekoa uusin eväin, kunnes taas muistutetaan kieliasioita mieliin. Joskus koulutustilanteet ovat suoranaista toimittajien itseruoskintaa, jolloin kielenhuoltajan on pikemminkin toppuuteltava: kyllä kielesi ymmärrettävää on. Yleläiset arvostavat kieltä ja haluavat tietää siitä.

Kielenhuoltaja on tehnyt yhteistyötä myös puheopettajan kanssa: molemmat analysoivat samaa juttua eri näkökulmista. Mukaan on otettu tavan takaa myös toimittaja arvioimaan juttua journalistisesta näkökulmasta, jolloin tekijä on saanut palautetta juttunsa kokonaisonnistumisesta. Puheopettaja ja kielenhuoltaja ovat olleet mukana myös kesätoimittajien pestauksessa ja kuunnelleet ehdokkaiden r- ja s-äänteet.

Säännöllinen kielenhuolto tauolla

Kielenhuolto on kuitenkin muutaman viime vuoden ollut YLEssä tauolla, sillä säännöllistä kielenhuoltoa ei ole ollut vuodesta 2000. Tällöin Kaarina Karttunen siirtyi yhtiön koulutuspäälliköksi ja työnkuva muuttui kouluttajasta koulutuksen linjaajaksi. Myös Radio- ja tv-instituutti, entinen Yleisradion ammattiopisto, lakkautettiin samoihin aikoihin. Instituutti oli antanut ammatillista peruskoulutusta esimerkiksi tarkkailijoille ja kuvaussihteereille ja täydennyskoulutusta toimittajille.

– Muutoksen perimmäisenä syynä oli yhteiskunnassa tapahtunut koulutuskehitys: nyt alalle valmistutaan paitsi yliopistoista myös ammattikorkeakouluista ja lukuisista muista viestintäalan oppilaitoksista. Kielellistä ilmaisua pidetään kuitenkin YLEssä yhä hyvin tärkeänä, ja olemme pyrkineet muutoksen jälkeenkin etsimään toimivia koulutusratkaisuja. Esimerkiksi Arvi Lind on ollut YLE24:n epävirallisena kielenhuoltajana. Vielä eläkkeelle jäätyäänkin hän on antanut säännöllistä palautetta uutisten tekijöille teksti-tv:ssä, verkossa, radiossa ja tv:ssä. Monissa muissakin toimituksissa on suomen kielen maistereita ja senioriosaajia, joiden taitoja on hyödynnetty. Ja tietysti olemme myös ostaneet palveluja.

Kielenhuollon pilottivuosi

Mutta nyt asiat ovat vielä paremmin: kuluva vuosi on YLEssä uudentyyppisen kielenhuollon pilottivuosi. Aika kypsytti siihen, että tarvitaan tukevampaa satsausta, toteaa Karttunen. Viime tammikuusta alkaen yleläisillä on ollut käytössä Kielo, kielenhuollon intranetsivut, joilla opastetaan toimittajia heitä kaihertavissa kieliasioissa. Sivustosta löytää apua muun muassa nimien ääntämiseen ja titteleiden taivuttamiseen. Kieloon on myös linkitetty monenlaisia apuvälineitä, sanakirjoja ja oppaita. Lisäksi YLEn toimittajilla on Kielitoimiston kielenhuoltaja joukossaan joka kuukausi yhden viikon ajan. Näin on palattu 70-luvun alun tilanteeseen, jolloin kielipalveluita ostettiin Kielitoimistosta.

– Yksi YLEn peruspilareista on suomalaisuus. Sen vuoksi äidinkielemme vaaliminen on meille tärkeää.

Riitta Hyvärinen