Voimakas yhä voimissaan
Artikkeli 4/2010

Jari Sivonen

Voimakas yhä voimissaan

Adjektiivi voimakas ja siitä johdettu adverbi voimakkaasti ovat kielenkäyttäjien suosimia sanoja. Nämä ja muut ns. muotisanat voisi usein korvata kuvaavammilla ilmauksilla.

Lähes kolme vuosikymmentä sitten Paavo Pulkkinen käsitteli suomen kielen muoti-ilmauksia Kielikellossa 1/1981 (ks. Lue myös). Jo tuolloin hän totesi, että vaikka kielenhuolto on varoitellut voimakas ja voimakkaasti ‑sanojen turhasta käytöstä, niitä käytetään liiallisuuksiin asti. näiden sanojen suosio ei ole sitten 1980-luvun alun hiipunut.

On helppo löytää tapauksia, joissa voimakas ei tunnu luontevalta ja joissa voimakkaasti vaikuttaa epäonnistuneelta sananvalinnalta, kuten seuraavissa: Syynä ovat ympäristömuutokset sekä voimakas kalastus. Liikkumaton elämäntapa säilyy aikuisikään voimakkaammin kuin aktiivinen. Sananvalintojen ongelmallisuuden huomaa, kun yrittää määritellä, millaista toimintaa tarkkaan ottaen onkaan voimakas kalastus tai mitä oikeastaan tarkoitetaan voimakkaasti säilymisellä.

Miksi sitten muotisanoja pidetään huonoina? Syitä on monia. Muoti-ilmaukset latistavat tyyliä, ja samojen sanojen liiallinen toistuminen saattaa viedä huomiota pois kirjoituksen asiasisällöstä. Muoti-ilmaukset yleensä myös mutkistavat ilmaisua. Esimerkiksi lauseessa Voimakkaasti itsensä uneliaaksi tuntevan ei pitäisi tarttua ollenkaan rattiin  voisi käyttää yksinkertaista ilmausta hyvin uneliaan tai väsyneen.

Ehkä tärkein syy välttää muotisanoja liittyy kuitenkin merkitykseen: muoti-ilmauksilla kyllästetty kieli ei ole täsmällistä eikä aina edes täysin ymmärrettävääkään. Sanoma voi vesittyä epätarkan sananvalinnan vuoksi. Esimerkiksi:

Miten kaupunki voi nykyistä voimakkaammin hyötyä yhtiöstä.

Tarkoitettaneen pikemminkin enemmän tai paremmin kuin voimakkaammin hyötymistä.

Voimakas voide voi aiheuttaa kutinaa.

Osuvampi sananvalinta voisi olla esimerkiksi väkevä tai tehokas.

Sinänsä voimakas ja voimakkaasti ovat toki tarpeellisia sanoja. Muun muassa Kielitoimiston sanakirjan mukaan  voidaan sanoa esimerkiksi voimakas mies, voimakas luonne, voimakas valonheitin tai vaikkapa voimakkaat kasvonpiirteet. Vastaavasti kelpo ilmauksia ovat lyödä voimakkaasti ja voimakkaasti suurentava linssi. Sekä voimakas että voimakkaasti ilmaisevat luontevasti niin konkreettisia kuin abstraktisia merkityksiä, eikä niiden metaforista käyttöä pidä siksi suoralta kädeltä tuomita. Milloin sitten sanoja voimakas ja voimakkaasti kannattaisi välttää?

Voimakas ja voimakkaasti oudossa ympäristössä

Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjassa suositellaan, että etenkin senkaltaisia merkityksiä kuin ’määrältään suuri’, ’runsas’, ’kova’ voi ilmaista paremmin jollakin toisella adjektiivilla kuin voimakkaalla.

Epäonnistuneesta voimakas ja voimakkaasti ‑sanojen käytöstä voi karkeasti erottaa seuraavat kolme pääryhmää, tosin ryhmien väliset rajat eivät ole tarkkoja.

1. Jokin toinen ilmaus kuvaa täsmällisemmin tarkoitettua merkitystä

Koska muotisanojen käyttö on usein levinnyt laajalle, niillä viitataan myös sellaisiin asiaintiloihin, joita kuvaamaan on tarjolla kuvaavampiakin ilmauksia. Tämä on myös voimakas ja voimakkaasti ‑sanojen yleisin ongelma, esimerkiksi:

Voimakkaiden istutusten aikaan taimensaalis saattoi nousta yli 500 kalan.

Kuvaavampaa olisi puhua esimerkiksi runsaista tai laajoista istutuksista.

Oikeistopuhurin kääntyminen ei ole vielä näkynyt voimakkaasti gallupkannatuksessa.

Asioita voidaan nähdä tai havaita, mutta voimakkaasti näkyminen ei ole semanttisesti luontevaa. Niinpä täsmällisempääolisipuhua merkittävästi tai huomattavasti näkymisestä.

Tienkäyttäjien ikääntyminen on otettava voimakkaammin huomioon tehtäessä päätöksiä tulevaisuuden liikennejärjestelmästä.

Asioita voidaan ottaa huomioon monella tavalla, mutta sen tekeminen voimakkaammin tuntuu oudolta. Kuvaavampi sana olisi esimerkiksi paremmin.

2. Kielessä on vakiintunut ilmaus

Usein muoti-ilmaus tunkeutuu jonkin toisen, vakiintuneen ilmauksen alueelle ja yrittää syrjäyttää tavallisen tavan sanoa asia. Räikeimmin tämä ilmenee kollokaatioissa eli rakenteissa, joissa tietyt sanat esiintyvät hyvin tyypillisesti toistensa yhteydessä (esimerkiksi kaunis nainen, komea mies); sanat ikään kuin magneetin tavoin vetävät toisiaan puoleensa. Kollokaation rikkominen häiritsee lukijaa, koska kielitajun odotuksenmukainen sananvalinta ei toteudu. Esimerkiksi puhuttaessa sanomalehden lukijamäärästä levikki-substantiivia luonnehtivaksi määritteeksi on koko lailla vakiintunut adjektiivi laaja. Sen tilalla voimakas-sana tuntuu epäonnistuneelta:

Kalevan voimakas levikki maaseudulla oli Niemelän ansiota (→ laaja levikki).

Samoin: kalakanta on mieluummin runsas kuin voimakas:

Pyhäjärvessä on myös voimakas kuorekanta (→ runsas kuorekanta).

Vaikka voimakkaasti sopii hyvin kuvaamaan jonkin elollisen olion tapaa tarttua johonkin, sen avulla ei ole yhtä luontevaa viitata elottoman olion kiinnittymiseen. Tavalliseen tapaan voi sanoa suolan tarttuvan tiukasti:

Suola tarttuu auton pelteihin ja nurkkiin voimakkaasti (→ tiukasti).

Jos tiellä tai kadulla on paljon liikennettä, se on vilkkaasti liikennöity:

Liikennemääräkartan mukaan voimakkaasti liikennöityjä tieosuuksia löytyy Tampereelta ja Helsingin seudulta (→ vilkkaasti liikennöityjä).

Näiden esimerkkien kaltaisia kollokaatiota on runsaasti, ja vain harvoin voimakas tai voimakkaasti sopii niihin jo vakiintuneen ilmauksen vertaisesti.

3. Sanan käyttö sumentaa merkitystä

Kaikkein epäonnistuneinta voimakas ja voimakkaasti ‑sanojen käyttö on silloin, kun ei ole enää selvää, mitä kirjoittaja oikeastaan haluaa niillä sanoa. Tällöin kirjoittajan ajattelema merkitys ei enää välity lukijalle, vaan tämän on pakko yrittää päätellä, mitä tekstissä tarkoitetaan. Näissä ilmauksissa on yleensä puhe sellaisesta tilanteesta, johon ei voi luontevasti hahmottaa sen paremmin konkreettista kuin abstraktistakaan voimaa. Esimerkiksi:

Erilaiset ravitsemukselliset terveysvaarat, voimakas grillaaminen ja terveysvaikutteiset elintarvikkeet eivät nousseet esiin.

Lukija jää pohtimaan, mitä ilmauksella voimakas grillaaminen tarkoitetaan. Onko se usein toistuvaa grillaamista, vai viittaako voimakas-adjektiivi jollakin lailla itse grillaamiseen, jopa ruoan polttamiseen? Entä millaista on voimakkaasti rytmitetty harjoittelu:

Harjoittelu on myös poikkeuksellisen voimakkaasti rytmitettyä.

Tarkoitetaanko sitä, että harjoittelun ja lepäämisen välillä on selvät rajat, vai onko harjoittelun aikataulutus jollakin lailla erityisen tehokasta? Entä millainen onkaan voimakkaasti keskustalainen kunta:

Voimakkaasti keskustalaisissa kunnissa ei-keskustalaiset eivät samaistu kunnan asioihin.

Ehkä tarkoitetaan sitä, että puolueella on kunnanvaltuustossa enemmistö, mutta täysin varma tästä ei voi olla.

Oman tyyppinsä muodostaa sellainen käyttö, jossa samassa yhteydessä olisi sinänsä toimiva ilmaus, mutta voimakas tai voimakkaasti määrittääkin jotakin toista lauseessa mainittua sanaa. Esimerkiksi:

Voimakas tuulisten kausien esiintyminen liittyy myrskyjen reittien muutoksiin.

Ilmaus voimakas tuuli on tietenkin toimivaa kieltä, mutta yhtä selvää ei ole, mitä tarkoittaa tuulisten kausien voimakas esiintyminen: onko tällaisia kausia usein, kestävätkö ne pitkään, ovatko niiden tuulet erityisen kovia, vai mitä halutaan sanoa? Toinen esimerkki:

Voimakkaat sodan kokemusten jäljet voivat synnyttää epäluuloa avun tarjoajia kohtaan.

Puhuminen voimakkaista kokemuksista lienee vielä hyväksyttävää adjektiivin kuvaannollista käyttöä, mutta ilmaus voimakkaat kokemusten jäljet ei enää avaudu yhtä helposti.

Rakennemallit sanamuodin selittäjänä

Yhdeksi syyksi muoti-ilmausten käyttöön on arveltu sitä, että ne tuntuvat hienoilta tai virallisenoloisilta. Tämäntyyppisiä muoti-ilmauksia ovat nykykielessäkin verbi suorittaa, substantiivi taso ja postpositiorakenteet jonkin toimesta tai taholta. Hienostelu ei kuitenkaan selittäne voimakas ja voimakkaasti ‑sanojen suosiota. Sen sijaan motiivina lienee ilmausten tiheä toistuvuus.

Koska muoti-ilmaukset esiintyvät teksteissä taajaan, ne tulevat helposti kirjoittajalle mieleen. Toisaalta taas mitä helpommin sana tulee mieleen, sitä suurempi on houkutus olla miettimättä jotakin toista ilmausta. Näin syntyy kehä, jossa sanan toistuvuus aktivoi sanan valintaa ja valinta ruokkii toistuvuutta. Muoti-ilmausta edustaa kielenpuhujan mielessä mentaalinen rakennemalli, skeema, joka vahvistuu jokaisesta kerrasta, kun puhuja törmää sanaan.

Miten muoti-ilmausten noidankehän voi rikkoa? Ehkä parhaiten toimii se, että kirjoittaja tunnistaa usein toistuvan ilmauksen ja arvioi, olisiko parempi käyttää jotakin toista sanaa.  Samoin silloin, kun kielessä on selvästi vakiintunut ilmaus, kuten sakea sumu, sitä on turha sotkea (vrt. voimakas sumu). Varsinkin silloin, kun voimakas tai voimakkaasti hämärtää koko ajatuksen, on syytä sanoa asia toisin – ilman väkisin tuotua voiman sanaa.

 

Kirjoittaja on filosofian tohtori. Hän  toimii Budapestin ELTE-yliopistossa vierailevana suomen kielen ja kulttuurin professorina.

Mikä on muotisana?

Muotisanat ovat lyhyessä ajassa runsaaseen käyttöön tulleita sanoja, jotka usein ovat ilmaisutehtäväänsä huonosti sopivia. Muotisanoina on pidetty mm. sellaisia kuin pääsääntöisesti, taso (työpaikkatasolla, vuositasolla), taholla, toimesta, ‑ystävällinen (käyttäjäystävällinen, vesistöystävällinen jne.), valmius; uudemmista muotisanoista käy esimerkiksi haaste.

Kielenhuollon näkökulmasta muotisanojen ongelma ei ole niinkään sanan runsas käyttö vaan merkityksen hämäryys tai abstraktius – mikä on usein seurausta juuri sanan suosiosta. Sitä käytetään tilanteessa kuin tilanteessa miettimättä sanan varsinaista merkitystä ja paremmin tarkoitukseen sopivia ilmauksia. Hämärän ilmauksen tulkinta jää lukijan tehtäväksi.

Muotisana on kielenhuollon perusteluna ja terminä ongelmallinen, koska monet muotisanoiksi luonnehditut sanat pysyvät kielenkäyttäjien suosiossa vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen, toisin kuin muoti. Paremman ilmauksen puutteessa saa muotisana kuitenkin edelleen kelvata.

Sari Maamies

 

Jari Sivonen