Viranomaisviestintää kahdella kielellä
Artikkeli 1/2017

Eveliina Tolvanen

Viranomaisviestintää kahdella kielellä – suomalaisten ja ruotsalaisten eläketekstien vertailua

Suomen ja Ruotsin eläkeviranomaiset käyttävät sekä suomea että ruotsia teksteissään asiakkaille, vaikkakin eri mittakaavassa. Kun kummassakin maassa ja kummallakin kielellä kirjoitettuja tekstejä vertaillaan, syntyy kuva siitä, miten tekstit eroavat toisistaan. Tuloksia voidaan hyödyntää myös kielenhuollossa.

Tutkin väitöskirjassani Suomen ja Ruotsin eläkeviranomaisten tiedottavia verkkotekstejä vertailevasta näkökulmasta. Aineistoon kuuluu suomen- ja ruotsinkielisiä tekstejä kummastakin maasta, eli sekä suomalaisia ja suomenruotsalaisia että ruotsalaisia ja ruotsinsuomalaisia tekstejä. Tekstit ovat  Suomen Kansaneläkelaitoksen eli Kelan (ruots. Folkpensionsanstalten eli FPA) ja  Ruotsin Eläkeviraston (ruots. Pensionsmyndigheten);  aineisto on kerätty vuonna 2012. Keskityin tutkimuksessani tekstien kielellisiin piirteisiin, mutta tarkastelin myös joitakin tekstien ei-kielellisiä piirteitä, kuten ulkoasua ja laajuutta. Tulokset osoittivat, että tekstien välillä on sekä samankaltaisuuksia että eroja. Tässä kirjoituksessa esittelen  ensin muutamia tekstinulkoisia tekijöitä ja tarkastelen sen jälkeen tekstien piirteitä tarkemmin.

Kielten asema lainsäädännössä

Pyrkimys selkeään virkakieleen on kirjattu lakiin sekä Suomessa että Ruotsissa. Tutkimani tekstit on kuitenkin tuotettu erilaisissa kieliolosuhteissa, sillä suomen ja ruotsin kielillä on erilaiset viralliset asemat Suomessa ja Ruotsissa. Suomen perustuslain mukaan maan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi, eli näillä kielillä on lainsäädännössä samanarvoinen asema. Lisäksi kielilaissa määritellään tarkemmin viranomaisten velvollisuudet tarjota tietoa kummallakin kielellä. Kelan suomen- ja ruotsinkieliset eläketekstit vastaavat pääosin toisiaan sekä lukumäärällisesti että sisällöltään, mikä heijastelee lainsäädäntöä.

Ruotsin kielilain mukaan ruotsi on maan pääkieli. Suomi on puolestaan suurin Ruotsin viidestä kansallisesta vähemmistökielestä, joita ovat suomen lisäksi saame, jiddiš, meänkieli ja romani. Suomen kielen asema Ruotsissa ei siis ole niin vahva kuin ruotsin asema Suomessa. Ruotsin Eläkevirasto julkaisee paljon tiedottavia tekstejä ruotsiksi. Ruotsinsuomalaisia eläketekstejä on vain murto-osa ruotsalaisten tekstien määrästä, ja ne ovat myös hyvin lyhyitä. Lainsäädännöllä on siis selkeä, ohjaava merkitys sille, miten paljon ja minkälaisia tekstejä viranomaiset julkaisevat milläkin kielellä.

Tekstien tuottamisen olosuhteet

Suomen Kela ja Ruotsin Eläkevirasto ovat tehtäviltään erilaisia viranomaisia: Kela vastaa perustoimeentulon turvaavien eläkkeiden lisäksi myös monista muista etuuksista, mutta Eläkevirasto hoitaa nimensä mukaisesti vain eläkeasioita. Laajemman vastuualueen takia Kela tuottaa paljon enemmän tekstejä: verkon eläketekstit ovat vain pieni osa Kelan tuottamasta tekstimäärästä. Ruotsin Eläkevirasto on perustettu vasta vuonna 2010, joten tekstit ovat osa uudempaa tekstiperinnettä, vaikkakin osa teksteistä on peräisin samaa tehtävää aiemmin hoitaneilta viranomaisilta.

Suomenruotsalaiset ja ruotsinsuomalaiset tekstit on lisäksi tuotettu eri tavalla kuin suomalaiset ja ruotsalaiset tekstit: ne ovat käännöksiä valtakielestä. Verkkotekstien luonne luo haasteita kääntämiselle. Koska kyse on teksteistä, joita päivitetään usein, pitää päivityksiä myös kääntää usein. Tämä koskee erityisesti Kelan ruotsinkielisiä tekstejä, joissa on sama sisältö kuin suomenkielisissä teksteissä. Ruotsinsuomalaiset tekstit eivät ole kovin yksityiskohtaisia, joten niitä ei myöskään tarvitse päivittää usein.

Tekstien ulkoasu

Verkkotekstien piirteiden vertailu on luontevaa aloittaa tekstien ulkoasusta. Kelan suomen- ja ruotsinkieliset tekstit ovat ulkoasultaan samanlaisia. Teksteissä esiintyy taulukoita, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi kuvia, joten verkkotekstit edustavat pääosin perinteistä tekstipohjaista viranomaisviestintää. (Kelan verkkosivut on uusittu aineiston keräämisen jälkeen, ja nykyisillä sivuilla on myös kuvia.) Suomenruotsalaisissa teksteissä kaikki tekstiä sisältävät elementit, kuten viranomaisen logo ja valikot, on käännetty ruotsiksi.

Eläkeviraston ruotsinkieliset tekstit ovat hyvin laajoja ja sisältävät kuvia ja myös muuntyyppistä sisältöä, mm. videoita. Sen sijaan Eläkeviraston suomenkieliset tekstit ovat hyvin yksinkertaisia, eikä sivujen kaikkia osia ole käännetty suomeksi. Tekstit ovat muutoinkin kaksikielisiä, sillä suomenkielisen tekstin alla on sama, lyhyt teksti ruotsiksi. Tekstien lyhyyden takia pitää pohtia sitä, joutuuko lukija joka tapauksessa hakeutumaan Eläkeviraston laajemmille, ruotsinkielisille sivuille. Jos näin käy, suomenkielisen tekstin tehtävä jää epäselväksi.

Lukijan ja viranomaisen suhde

Tekstien kielellisten piirteiden tarkastelu osoittaa, että viranomainen puhuu tekstin lukijalle hieman eri sävyyn Suomessa julkaistuissa teksteissä kuin ruotsalaisissa ja ruotsinsuomalaisissa teksteissä. Kelan teksteissä viranomaisen rooli on melko perinteinen: viranomainen maksaa eläkkeitä ja myöntää etuuksia. Tekstin lukija nähdään suhteellisen usein passiivisena etuuden saajana, vaikka lukijalle luodaan välillä myös aktiivisempaa roolia. Eläkeviraston teksteissä viranomaisen rooli on selvästi erilainen. Viranomainen auttaa eläkkeensaajia laskemalla eläkkeitä, eikä eläkkeen maksamista tai viranomaisen valtaa tehdä päätöksiä mainita kovinkaan usein. Ruotsissa julkaistuissa teksteissä viranomaisen ja lukijan välistä valtasuhdetta ei siis tuoda esiin samalla tavalla kuin Suomessa julkaistuissa teksteissä. Suomessa julkaistuissa teksteissä käytetään myös jonkin verran muodollisempaa kieltä kuin Ruotsissa julkaistuissa teksteissä, esimerkiksi virallissävytteisiä ilmauksia kuten solmia avioliitto.

Ruotsissa julkaistuissa teksteissä viranomaisen ja lukijan välistä valtasuhdetta ei siis tuoda esiin samalla tavalla kuin Suomessa julkaistuissa teksteissä.

Tutkimissani teksteissä tekstin lukijaa sinutellaan johdonmukaisesti sekä suomeksi että ruotsiksi. Lukijan sinuttelu viranomaisteksteissä on yleistynyt Ruotsissa jo 1960- ja 70-luvuilla (ks. Mårtensson 1988), mutta Suomessa Kela on ottanut sinuttelun käyttöön vasta 2000-luvun puolella (ks. Lassus 2010, Laaksonen 2011). Sinuttelua pidetään erityisesti Ruotsissa keskeisenä selkeän virkakielen piirteenä: tekstiä pidetään tasa-arvoisempana, kun viranomainen puhuu suoraan lukijalle. Sinuttelun käyttö voi kuitenkin luoda tekstiin myös epäaitoa läheisyyttä (ks. Lind Palicki 2010), joten se ei välttämättä sovi kaikkiin tilanteisiin. Tutkimustulokseni osoittavatkin, että sinuttelua ei yleensä käytetä puhuttaessa arkaluontoisista aiheista, kuten sairauksista tai kuolemasta.   

Huomio tekstin sävyyn

Tutkimieni tekstien sävy on sidoksissa siihen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jossa tekstit on kirjoitettu. Suomen Kelan eläketeksteissä käytetään hieman muodollisempaa ja etäisempää kieltä ja tuodaan esiin viranomaisen päätösvaltaa, kielestä riippumatta. Teksteissä on kuitenkin osin siirrytty kohti epämuodollisempaa kieltä, mikä näkyy muun muassa lukijan sinuttelemisessa. Ruotsissa virallinen kielenkäyttö on jo 1900-luvun jälkipuoliskolla muuttunut epämuodollisemmaksi, mikä näkyy Eläkeviraston sekä suomen- että ruotsinkielisten tekstien epämuodollisempana sävynä. Kulttuurin ja sävyn merkitys tulee ottaa huomioon myös uusien tekstien laatimisessa, sillä selvästi totutusta poikkeava sävy voi herättää voimakkaitakin reaktioita.

Monikielisessä yhteiskunnassa on tärkeää pohtia, millaisia tekstejä viranomaisten pitää ja kannattaa tarjota milläkin kielellä, ja ottaa samalla huomioon myös lainsäädännön asettamat vaatimukset. Kaikkea ei tarvitse sellaisenaan kääntää kaikille kielille, vaan tekstien tulisi antaa sellaista tietoa, jota lukijat tarvitsevat. Kun tekstejä käännetään, on tärkeää, että tekstit ovat sekä hyvää kieltä että sävyltään sopivia siihen tilanteeseen, johon ne on tarkoitettu.

Kirjallisuutta:

Klarspråk lönar sig. Klarspråksarbete i kommuner, landsting och statliga myndigheter. 2006. Ds 2006:10. Regeringskansliet, Justitiedepartementet.

Laaksonen, Kaino 2011: Ymmärrettävämpiä tekstejä Kelasta. – Kielikello 4/2011.

Lassus, Jannika 2010: Betydelser i barnfamiljsbroschyrer. Systemisk-funktionell analys av den tänkta läsaren och institutionen. Helsingfors: Helsingfors universitet.

Lind Palicki, Lena 2010: Normaliserade föräldrar. En undersökning av Försäkringskassans broschyrer 1974–2007. Örebro Studies i svenska språket. Örebro: Örebro universitet.

Mårtensson, Eva 1988: Den familjära myndigheten. Intimiseringen av det offentliga språket. Teoksessa Orvar Löfgren (red.): Hej, det är från försäkringskassan. Informaliseringen av Sverige. Stockholm: Natur och Kultur. S. 105 –127.

Tolvanen, Eveliina 2016: Myndighetskommunikation på två språk – pensionstexter på svenska och finska i Finland och Sverige i ett systemisk-funktionellt perspektiv. Annales Universitatis Turkuensis, B 425 Humaniora. Turku: Turun yliopisto..

Eveliina Tolvanen
Kirjoittaja on väitellyt tohtoriksi Turun yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaineesta joulukuussa 2016.