Viitattu kohta
Suomen kielen lautakunta 7/1974

Viitattu kohta

Kielenhuolto on vieronut sellaista passiivin partisiippien käyttöä kuin esimerkissä viitattu tapaus: se ei näet liity transitiiviseen käyttöön kuten mainittu tapaus (mainita tapaus, mutta viitata tapaukseen). Kuitenkin seuraavanlaiset esimerkit ovat hyvin yleisiä varsinkin lehtikielessä: Otteita kohutusta Neste-kirjasta; Kiistelty ydinpolttoainesopimus allekirjoitettiin; Trotskin paljon keskusteltu sähkösanoma; Suomen puhutuin poikamies; kiinnostava ja väitelty rooli.

Näille tapauksille on luonteenomaista, kuten professori Risto Tuomikoski on huomauttanut, että vaikka asianomaiset verbit eivät ole transitiivisia, niin niihin liittyvä määrite (viitata johonkin, puhua jostakin jne.) ei ole myöskään varsinainen adverbiaali: sitä ei voi korvata adverbilla (esim. ei: viitattiin sinne, vaan: viitattiin siihen, ei: puhuttiin sieltä, vaan: puhuttiin siitä); se on ns. intransitiiviobjekti.

Tämä käyttö on ilmeisesti ruotsin kielen mallin mukaista (puhuttu ’omtalad’, uskottu ’betrodd’ jne.) eikä vanhastaan kansanomaista. Kuitenkin esim. uskottu mainitaan jo Gananderin sanakirjassa 1700-luvulla. Nykysuomen sanakirja on huomautuksetta ottanut mukaan esimerkit kertomallamme tavalla ’tavalla, josta kerroimme’ ja paljon puhuttu yritys.

Keväällä 1973 kielilautakunta katsoi, että muutamat partisiipit näin käytettyinä olivat tulleet siksi yleisiksi, että ne oli hyväksyttävä, vallankin kun niiden kiertäminen usein veisi kömpelömpiin ilmauksiin. Hyväksyttävinä pidettiin seuraavia: huhuttu, kerrottu, keskusteltu, puhuttu (yhteydessä paljon puhuttu), viitattu (hieman epäröiden); luotettu, uskottu. Ne tarkoittavat jotakin puheena, keskustelun alaisena olevaa tai ollutta tai sitten määrätapaista suhtautumista. Pidetty-sanan tällaista käyttöä ( pidetty opettaja) ei suositella, koska vastaava transitiivinen käyttö ( pidetty puku) häiritsee.