Maatalouslehdessä mainostetaan verkkokurssia. Mistä on kyse? Ei kalaverkon kutomisesta eikä kalastustekniikoista, vaan siitä, että viljelijöitä opastetaan käyttämään tietoverkkoja. Tietokoneen ruudulta tavoitettavista verkoista näet löytyy apu, olipa ongelmana sitten tuholaistentorjunta tai EU-tuet. Verkko-sana tuleekin niin usein vastaan juuri uuden tekniikan yhteydessä, että joutuu hetken pohtimaan, kun välillä on kyse siitä vanhemmasta. Esimerkiksi verkkopäällikkö ei aina olekaan mikään uusmediapomo, vaan hän voi olla myös se energia-asiantuntija, jolta saa kysyä taloyhtiön lämmönjakelukatkon syytä.
Verkko-sana ja sen lukuisat johdokset ovat joutuneet ja pystyneet mukautumaan monenlaisiin yhteiskunnan muutosten mukana syntyneisiin kielellisiin tarpeisiin. Muutaman vuosikymmenen takainen Nykysuomen sanakirja esittää verkon konkreettisen merkityksen ’harva kudos’ (lukinverkko, kalaverkko) lisäksi sanan kuvallista käyttöä, kuten valheen verkko. Sanan muuta laajentunutta käyttöä kuvaavat esimerkiksi katujen verkko sekä abstraktimmat avustajien verkko ja ystävyyssuhteiden verkko. Tekniikan sanat puhelinverkosta sähköverkkoon ovat nekin mukana, samoin erilaiset jakelu- ja kuljetusverkot.
90-luvulla sana verkko johdoksineen on saanut yhä enemmän käyttöä tietoverkkojen yleistyessä. Niiden mukana on tullut sellaisia sanoja kuin verkkokauppa ja verkko-osoite, joissa verkko viittaa Internetiin, maailmanlaajuiseen tietoverkkoon. Verkko- tai verkostokauppa on Internetin välityksellä tapahtuvaa sähköistä kaupankäyntiä; verkko-osoitteen avulla löytää Internetin kotisivuille. Englannin sana net ’verkko’ on myös lainattu suomeen muodossa netti, joka esiintyy usein verkon synonyyminä varsinkin rennommassa tyylissä, esimerkiksi sanoissa nettikauppa ja nettiosoite.
Verkosta verkostoksi
Sanan verkko tilalla ja rinnalla käytetään myös sanaa verkosto huolimatta siitä, että sitä on joissakin kielioppaissa pidetty tarpeettomana johdoksena. Perusteena on ollut se, että verkko-sana sinänsä jo kuvaa yhteenliittymää. Verkosto on kuitenkin osoittanut elinvoimaisuutensa, varmaan siksi, että se ryhmään viittaavan johtimensa -sto ansiosta onnistuu kuvaamaan vielä verkkojenkin joukkoa.
Verbinjohdoksista taas on aiemmin suositettu muotoa verkottua, mutta uusin lähde (1997 ilmestynyt CD-Perussanakirja) pitää sanoja verkottua, verkkoutua ja verkostoitua synonyymeinä, joten kaikki kolme ovat siis mahdollisia.
Verkoista ja verkostoista puhuttaessa saa olla tarkkana, sillä niillä viitataan paitsi tietoverkkoihin myös monenlaisiin abstraktimpiin asioihin. Verkosto-sanaa on 80-luvun lopulta asti käytetty kuvallisesti muun muassa yhteiskunnallisista palveluista puhuttaessa. Niitä ovat vaikkapa erilaisten tukien avulla syrjäytymistä vastaan viritetyt turvaverkostot. Psykologian puolella taas on puhuttu ihmissuhdeverkostoista, jotka myös suojaavat ihmistä kriisien kohdatessa.
Verkostoituminen on muotia. Tiettyjen alojen väki, järjestöt ja yliopistot muodostavat verkostoja, joita sitten pidetään yllä muun muassa sähköisten verkkojen avulla. Vaikka verkosto näin on varsinainen aikamme sana ja sellaisena tietysti tarpeellinen, voi sen tilalla joskus vaihteeksi käyttää vanhojakin sanoja. On mahdollista liittyä yhteen, solmia ja pitää yllä yhteyksiä, toimia yhdessä ja tehdä yhteistyötä, vaikkei aina hehkutettaisikaan, että ”nyt on perustettu verkosto”.